Useimmiten Madventuresin kuvausreissuilla on vähintään piipahdettu
perämetsäisissä mestoissa: viidakoissa, vuorilla tai muuten vaan skuugessa. Niissä olosuhteissa olemme tavanneet luottaa useamman tunnetun reppuvalmistajan vaellusrinkkoihin.
Mutta vaikkapa 65-litrainen kiipeilyrinkka on harvoin parhaimmillaan
lyhyillä mökki- ja harrastusreissuilla – kuukausien mittaisista,
pitkälti samassa kohteessa vietetyistä retriiteistä puhumattakaan.
Hyvällä kantolaitteella (tai trekkaajalle käytännöllisillä sivu- ja
sisätaskuillakaan) ei tee mitään, jos edessä ei ole pitkää marssia
haastavassa maastossa tai uuvuttavaa ramppausta halpaa hostellia
metsästellessä.
Usein simppelien siirtymien reissuveskalta toivoo vain muutamaa asiaa:
1. Helppo dumpata kaikenlaista kamaa sisään
2. Tilaa on riittävästi
3. Kangas on kestävä ja mahdollisimman vesitiivis
4. Kannettavuus on silti mahdollisimman hyvä
Klassinen malli edellisten ominaisuuksien yhdistelmästä on keikka- eli
retkikuntalaukku. Niitäkin on nähty aika moneen lähtöön
retkikuntareissuillamme esimerkiksi Himalajalla ja Uudessa Guineassa:
revenneitä vetoketjuja, puhki kuluneita pohjia. YK-joukoista monille
tuttu Israelin armeijan varustelaukkukaan ei ole täydellinen
yhdistelmä.
Testiin valittiinkin meille uusi tuttavuus: North Facen Base Camp
Duffel
Testimatkat sisälsivät kaksi pitkää tropiikin-reissua ja useita
viikonloppuja maasto- ja venesiirtymineen kotimaassa. Havainnot
pysyivät linjassa: Base Camp Duffel on simppelisti juuri sitä, mitä
retkikuntalaukun pitää olla.
1. Iso avattava kansi ja yhtenäinen tila sallii rivakan pakkauksen
omituisillekin möhkäleille ja sekalaiselle kamalle (monot, kalapakit,
sixpackit, työkalut, kirjat, viinitonkat, kelkkahaalarit jne)
2. Yhdelläkin laukulla selviää jos haluaa (XL-mallissa tilaa 140
litraa ja kokovalikoima XS-XL sopii eri tarpeisiin)
3. Päällys on helvetin vahvaa kuormurinkuomukamaa, hylkii skeidaa ja
vettä (laskettiin huoletta rapaiseenkin tienposkeen ja roudattiin
katolla, veneessä, rankkasateessa jne)
4. Vetoketjut kestää raivokkaankin aukomisen
5. Kahvoista voi lempata kassin dösästä riksaan taikka botskin
kannelle, mutta veska selässäkin voi kävellä kilometrejä
6. Bonuksena kevyt pakkauskassi, jossa veskaa pystyy säilyttämään
särmästi tyhjänä himassa
Tuomio on siis harvinaisen helppo antaa: Madventures suosittelee.
Mikä jäi harmittamaan? Kannessa on yksi verkkokankainen sisätasku,
mutta ehkä yhtä asiakirja- tms suojaisaa sisätaskua jäi kaipaamaan
etenkin isommissa malleissa. Toisaalta käytännössä messissä on
retkikuntalaukun lisäksi aina jonkinlainen päiväreppu, kameralaukku
tai vastaava, joten kenties tämä menee nillityksen puolelle…
Hinta ei ole yhtä halpa kuin Khao San Roadilla, mutta eipä ole
laatukaan paska. Madventures ostaa mieluummin kerralla hyvän ja arvioi
käyttävänsä sitä vähintään seuraavat 10-15 vuotta. Jos on selvittävä
yhdellä laukulla, koot L tai M lienevät käytännöllisimmät mallit
mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Päätös on kuitenkin parasta
tehdä paikan päällä funteeraten, minkä verran itse yleensä tilaa
tarvitsee…
Joka tapauksessa: Madventuresin reissuvarustesetti on parantunut Base
Camp Duffelien myötä olennaisesti.
Riku Rantala