Madventuresin pikatestissä retkikuntaveskat: North Face Base Camp Duffel

The North Face Base Camp Duffel – Seikkailijoiden varustelaukku tositoimissa

Useimmiten Madventuresin kuvausreissuilla on vähintään piipahdettu
perämetsäisissä mestoissa: viidakoissa, vuorilla tai muuten vaan skuugessa. Niissä olosuhteissa olemme tavanneet luottaa useamman tunnetun reppuvalmistajan vaellusrinkkoihin.

Mutta vaikkapa 65-litrainen kiipeilyrinkka on harvoin parhaimmillaan
lyhyillä mökki- ja harrastusreissuilla – kuukausien mittaisista,
pitkälti samassa kohteessa vietetyistä retriiteistä puhumattakaan.

Hyvällä kantolaitteella (tai trekkaajalle käytännöllisillä sivu- ja
sisätaskuillakaan) ei tee mitään, jos edessä ei ole pitkää marssia
haastavassa maastossa tai uuvuttavaa ramppausta halpaa hostellia
metsästellessä.

Usein simppelien siirtymien reissuveskalta toivoo vain muutamaa asiaa:

1. Helppo dumpata kaikenlaista kamaa sisään
2. Tilaa on riittävästi
3. Kangas on kestävä ja mahdollisimman vesitiivis
4. Kannettavuus on silti mahdollisimman hyvä

Klassinen malli edellisten ominaisuuksien yhdistelmästä on keikka- eli
retkikuntalaukku. Niitäkin on nähty aika moneen lähtöön
retkikuntareissuillamme esimerkiksi Himalajalla ja Uudessa Guineassa:
revenneitä vetoketjuja, puhki kuluneita pohjia. YK-joukoista monille
tuttu Israelin armeijan varustelaukkukaan ei ole täydellinen
yhdistelmä.

Testiin valittiinkin meille uusi tuttavuus: North Facen Base Camp
Duffel 

Testimatkat sisälsivät kaksi pitkää tropiikin-reissua ja useita
viikonloppuja maasto- ja venesiirtymineen kotimaassa. Havainnot
pysyivät linjassa: Base Camp Duffel on simppelisti juuri sitä, mitä
retkikuntalaukun pitää olla.

1. Iso avattava kansi ja yhtenäinen tila sallii rivakan pakkauksen
omituisillekin möhkäleille ja sekalaiselle kamalle (monot, kalapakit,
sixpackit, työkalut, kirjat, viinitonkat, kelkkahaalarit jne)
2. Yhdelläkin laukulla selviää jos haluaa (XL-mallissa tilaa 140
litraa ja kokovalikoima XS-XL sopii eri tarpeisiin)
3. Päällys on helvetin vahvaa kuormurinkuomukamaa, hylkii skeidaa ja
vettä (laskettiin huoletta rapaiseenkin tienposkeen ja roudattiin
katolla, veneessä, rankkasateessa jne)
4. Vetoketjut kestää raivokkaankin aukomisen
5. Kahvoista voi lempata kassin dösästä riksaan taikka botskin
kannelle, mutta veska selässäkin voi kävellä kilometrejä
6. Bonuksena kevyt pakkauskassi, jossa veskaa pystyy säilyttämään
särmästi tyhjänä himassa

Tuomio on siis harvinaisen helppo antaa: Madventures suosittelee.

Mikä jäi harmittamaan? Kannessa on yksi verkkokankainen sisätasku,
mutta ehkä yhtä asiakirja- tms suojaisaa sisätaskua jäi kaipaamaan
etenkin isommissa malleissa. Toisaalta käytännössä messissä on
retkikuntalaukun lisäksi aina jonkinlainen päiväreppu, kameralaukku
tai vastaava, joten kenties tämä menee nillityksen puolelle…

Hinta ei ole yhtä halpa kuin Khao San Roadilla, mutta eipä ole
laatukaan paska. Madventures ostaa mieluummin kerralla hyvän ja arvioi
käyttävänsä sitä vähintään seuraavat 10-15 vuotta. Jos on selvittävä
yhdellä laukulla, koot L tai M lienevät käytännöllisimmät mallit
mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Päätös on kuitenkin parasta
tehdä paikan päällä funteeraten, minkä verran itse yleensä tilaa
tarvitsee…

Joka tapauksessa: Madventuresin reissuvarustesetti on parantunut Base
Camp Duffelien myötä olennaisesti.

Riku Rantala

Mainokset

Toimiva solmimistapa juoksukenkiin

Juoksen paljon. Kun lähden lenkille noudatan tuttua kaavaa: Garmin forerunner sykemittari ranteeseen, sykevyö päälle, kengät jalkaan, nauhat solmuun ja menoksi. En ole ikinä ajatellut sen suuremmin kenkien solmuja paitsi silloin, kun nauhat ovat auenneet.

Tein tutkimustyötä ongelman ratkaisemiseksi ja tulos on seuraava:

Australialaisen matemaatikon, Burkard Polsterin, mukaan juoksukengän solmimiseksi on 1,961,990,553,600 eri tapaa. Melkein kaksi triljoonaa tapaa tehdä asia, jonka hoidan ohimennen!! Kai joku niistä toimii?

Harva juoksija jaksaa kokeillla edes puolia näistä vaihtoehdoista, joten päätin rajata tämän kirjoituksen yhteen toimivaksi todettuun tekniikkaan.

Oletan että olet joskus tutkinut juoksukenkiäsi. Olet nauhoittanut ne ja ihmetellyt ylimääräisiä reikiä reikärivin vieressä nilkan kohdalla. Miksi nämä reiät ovat tässä? Kenties sen takia että voin nauhoittaa kengät oman makuni mukaan? EI!

Reiät ovat siinä hyvästä syystä, joka on useimmille täysin vieras. Tässä selitys; Solmit kenkäsi, kiristät ne tasaisesti ja solmit ne. Huomaat kuitenkin että kenkä on kireämpi solmun kohdalla, mikä on luonnollista. Se on nauhan staattisin kohta. Toiseksi staattisin kohta on ensimmäisien reikien kohdalla missä nauha menee poikittain kengän yli. Paine solmun kohdalla ei tunnu hyvältä, mikä voi aiheuttaa kipua ja sen takia otamme käyttöön ylimääräiset reiät.

Nauhoita kenkä normaalisti. Kun saavut ylimpään reikään, vie nauhat ylimääräiseen reikään omilla puolillaan niin, että muodostuu silmukka kengän kummallekin puolelle.

Vie narut kengän yli ristiin ja uusien silmukoiden läpi

Kiristä ja solmi normaalisti.

Avaa ovi ja lähde lenkille.

Tehty lenkki nauhoituksessa estää kovan paineen syntymisen solmun kohdalle, mikä paitsi vähentää paineen tuntua jalassa, myös auttaa solmua pysymään kiinni. Voit käyttää tätä tekniikkaa myös eri kohtaa kenkää mikäli tunnet painetta paikoissa missä se ei tunnu hyvältä.

Tom Nylund

P.S. tässä on linkki matemaattiseen kaavioon kenkien solmimiseen http://www.fieggen.com/shoelace/2trillionmethods.htm

Andersin näkemyksiä ruokavalioista ja nesteytyksestä

Lihakset käyttävät hiilihydraatteja polttoaineenaan. Sen vuoksi aamiaisen ja lounaan tulisi koostua pääasiassa hiilihydraattipitoisista ruoka-aineista. Mysli, täysjyväleipä, pasta, riisi, perunat, juurekset ja vihannekset sisältävät hitaita hiilihydraatteja, joista riittää energiaa pitkäksi aikaa.

Nopeista hiilihydraateista, joita on makeisissa, pähkinöissä ja hedelmissä, saa sen sijaan nopeasti ohimeneviä energiapotkuja. Pitkäaikaisesta rasituksesta palautuvat lihakset käyttävät puolestaan proteiineja rakennusaineinaan. Sen vuoksi päivän päätteeksi, ja esimerkiksi pitkän melontaretken jälkeen sopivaa syötävää ovatkin liha tai kala.

LCHF toimii, mutta sovella ja mieti tarkkaan!

Suositussa, mutta kiistellyssä LCHF (low carb high fat) –dieetissä syödään vähän hiilihydraatteja, mutta paljon rasvaa ja vihanneksia. Omien ja useiden kollegojeni kokemusten perusteella dieetti toimii loistavasti: olo on hyvä ilman perunoita, riisiä, pastaa, juureksia, hedelmiä ja sokereita, joiden sijaan LCHF-dieetissä syödään lihaa, kalaa, rasvoja (kaikkia muita paitsi tyydyttämättömiä, keinotekoisia rasvoja), maan pinnan päällä kasvavia vihanneksia ja pähkinöitä. Olo on kylläinen ja kuitenkin pirteä, eikä mieli tee syödä makeita välipaloja aterioiden välissä. Paino pysyy hallinnassa ja unikin maistuu.

Mielestäni LCHF-dieetti on täysin looginen. Olen aina suhtautunut epäilevästi vähärasvaista ruokavaliota suosivaan propagandaan, samoin kuin eliittiurheilijoiden käyttämään hiilihydraattitankkaukseen. En ole käyttänyt kevyttuotteita, vaan olen suosinut voita, kermaa, rasvaisia juustoja ja jogurtteja. Se, että ihmisestä tulee lihava sen vuoksi, että hän syö rasvaa, kuulostaa mielestäni yhtä hullulta kuin se, että ihmisestä tulee makea sen vuoksi, että hän syö sokeria, tai suolainen sen vuoksi että hän syö suolaa! Elimistö lienee hiukan viisaampi? Jonkinlainen neutraali päätelmä voisi olla rasvan määrän minimoiminen ja hiilihydraattien runsas käyttö, tai hiilihydraattien minimoiminen ja runsas rasvan käyttö. Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on ruokaan lisätyiltä kemiallisilta aineilta välttyminen. Mutta sekä hiilihydraattien että rasvojen jättäminen pois ruokavaliosta on mahdotonta (voi johtaa aliravitsemukseen); ei myöskään ole hyvä syödä liikaa molempia (johtaa ylipainoon).

Nesteytys

Varsinkin kuumalla säällä meloessa keho tarvitsee paljon nestettä. Nesteen imeytyminen on hyvin yksilöllistä, mutta joka tapauksessa mukaan kannattaa ottaa muutama litra vettä, mukaan lukien ruoanlaitossa kuluva vesi. Jatkuvaa nesteytystä tarvitsevalla vesipullo on luonnollisesti kajakissa helposti saatavilla, ja vettä juodaan vähän mutta usein sen mukaan, miten kroppa kuluttaa nestettä. Runsaasti kerralla juotu vesi vain kulkeutuu suoraa kehon läpi, ja muun ryhmän harmiksi näin nesteytystään hoitaneen on pysähdyttävä joka luodolle oloa helpottamaan.

Kehon kuivumisen myytti

Tavallinen ohje urheilusuorituksen/harjoittelun aikana tarvittavasta nesteytyksestä on jo pitkään ollut runsas nesteen nauttiminen jo ennen kuin janon tunne iskee. Tämä siksi, että liian myöhään aloitettu nesteytys ei enää ehdi palauttaa nestetasapainoa. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin tullut esille päinvastainen ongelma – vesimyrkytys (hyponatremia – veren liian alhainen natriumpitoisuus). Hyponatremia syntyy, kun vettä juodaan kerralla niin runsaasti, että munuaiset eivät ehdi poistaa ylimääräistä nestettä. Runsas vedenjuonti ei kuitenkaan normaalisti johda tämänkaltaiseen tilanteeseen. Pitkäkestoisen rasituksen, kuten esimerkiksi maratonin, aikana riski voi kuitenkin olla olemassa. Kovan, useita tunteja kestävän fyysisen rasituksen aikana vasopressiini-hormonin tuotanto kasvaa, mikä puolestaan vähentää nesteen erityskykyä. Koska hyponatremian ja nestehukan oireet ovat samat – päänsärky, pahoinvointi ja voimattomuus – tilannetta voi tietämättään pahentaa juomalla lisää. Kuten niin usein, tähänkin ongelmaan on helppo ratkaisu: Luota kehosi tuntemuksiin. Juo kun olet janoinen. Hyponatremiaa käsitellyt tutkijapaneeli on esittänyt vastalauseensa vanhaa neuvoa kohtaan (juo ennen kuin olet janoinen, jotta keho ei kuivuisi). ”Olemme tätä vallitsevaa ajatusta vastaan, ja väitämme, että janon tunne on hyvä indikaattori, joka ilmoittaa kehon nesteytyksen tarpeesta. On myös olemassa aikaikkuna, jonka sisällä nesteytystä voi täydentää turvallisesti”.

Kiistanalaiseksi ei aseteta ainoastaan sitä, kuinka paljon, vaan myös milloin tulisi juoda. Mikäli ilma on hyvin kuuma, mielestäni tropiikin tekniikka toimii hyvin: juo paljon aamiaisen aikana ja illalla, mutta hyvin vähän päivän kuumimpaan aikaan. Mikäli kylmää juomaa juodaan kuumissa olosuhteissa työskenneltäessä, keho alkaa lämmittää kylmää juomaa ruumiinlämpöiseksi, tämä lämmittäminen puolestaan käynnistää hikoilemisen, hikoilu johtaa nestehukkaan, jolloin juodaan lisää, hikoillaan lisää, juodaan lisää jne… Paradoksaalista kyllä, kuumalla ilmalla tulisi juoda lämmintä juomaa (lämmin juoma elimistössä vähentää kropan lämpenemistä) ja kylmässä tulisi juoda kylmää juomaa (kylmä juoma nopeuttaa kropan lämmitysjärjestelmää). Päinvastainen toiminta vaikuttaa houkuttelevalta, mutta tämä metodi toimii varmasti.

Huolimatta siitä, miten kukin nesteytyksensä hoitaa, lähtökohtana voi pitää n. kahden litran nesteen kulutusta päivässä – ja enemmän mikäli on lämmintä tai melotaan kovaa. Tähän määrään kuuluu ruoan mukana saamamme neste.

Onnea matkaan!

Karamellisoidut omenat

Tässä teille yksinkertainen ja herkullinen omenajälkiruoka valmistettavaksi ja nautittavaksi nuotiotulilla.

Karamellisoitua omenaa Anders Klintin tapaan.

Valmistusaineet

400 g kuorittuja, paloiteltuja omenia, joista on poistettu siemenkota

50 g voita

50g (ruskeaa) sokeria

0,5 tl kanelia

125 g murennettuja keksejä

20 g pilkottuja ja paahdettuja hasselpähkinöitä

20 g pilkottuja saksanpähkinöitä

100 g kinuskikastiketta

Maitokiisseliä

Valmistus

1. Kuullota omenoita suurella paistinpannulla nuotion yllä yhdessä voin, sokerin ja kanelin kanssa n. 15 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet
2. Sekoita murennetut keksit ja pähkinät keskenään
3. Lämmitä kinuskikastiketta lämpimällä pannulla n. 1 minuutin ajan (ks. resepti alla)
4. Aseta omenasekoitus neljälle lautaselle tai pieniin kulhoihin
5. Ripottele päälle keksi-pähkinäsekoitusta
6. Kaada jälkiruoan päälle maitokiisseliä ja kinuskikastiketta
7. Tarjoile ja nauti!

Herkuttele nuotion äärellä

Kinuskikastike

Mikään ei ole voita kotitekoista kinuskikastiketta!

Valmistusaineet

2 kupillista kermaa

2 kupillista sokeria

2 kupillista siirappia

2 tl vaniljasokeria

Valmistus

1. Sekoita kerma, sokeri ja siirappi pannulla. Anna seoksen kiehahtaa ja keitä sitä pienellä lämmöllä n. 5 minuuttia
2. Sekoita joukkoon vaniljasokeri. Kaada kastike kulhoon ja tarjoile omenajälkiruoan kanssa.

Valmista nautittavaksi!

Karvan seikkailut

Costa Rica päivitys.

http://huippufreeride.fi/2014/03/28/hiihtopummit-pakenivat-kylmaa-costa-ricaan/

Karvan Seikkailut

Moi. Aurinkoiset terveiset Costa Ricalta. On taas aika vierähtäny ja hieman hävettää, että en ole kirjottanu mitään. Aloitetaan taas siitä mihin on viimeksi jääty, eli kirjotin jutun viimeksi Col de Verten laskusta ja siitähän tuli video, joka kiersi Suomea Vapaalasku-elokuvakiertueella.

Kiitos vielä Miku, Pekka ja Mikko, että sain olla mukana tekemässä jotain noin huikeeta.

Sehän onki jo menneen talven lumia, pojat touhuavat jo vaikka ja mitä omilla tahoillaan. Tässä Mikun (Mika Merikanto) video tältä talvelta 2014. http://vimeo.com/84055787    Ja Mikun uusi blogi  http://mikumerikanto.blogspot.ch/

En uskalla edes kuvitella mitä mies suunnittelee tällä hetkellä. Kyllä kaipaan ja rehellisesti on hieman ikävä vuorille, vaikka ei Costa Rican paratiisissa, Santa Teresassa ole mitään vikaa, päinvastoin aivan mahtavaa. Tuntuu pitkästä aikaa, että on palautunut kunnolla kaikesta tekemisestä. Kyllä aurinko parantaa. Surffi harjoittelusta sitte myöhemmin =) En ala tällä kertaa kirjoittamaan sen kummemmin mitä täälä tapahtuu.

Yritän kaivaa muistilokeroitani viime kesän lopusta ja syksystä, ei mikää ihan helppo homma. Kesähän meni taas ihan perinteisesti töitä tehdessä, velkoja maksellessa, treenatessa ja uutta reissukassaa tienatessa. Siinä ei aikaa paljon jää perus”humputteluun”. Mielessä oli tehdä parin kuukauden reissu Chamonixiin ja yrittää tulla paremmaksi kiipeilijäksi. Syyskuun alkupuolella pääsin lähtemään reissuun mieli innosta pinkeänä. Samoin kuin edellisenä syksynä olin vähän myöhässä liikkeellä ja kelit alkoi olemaan aika vaihteleviä kalliokiipeilyä ajatellen eikä alppikiipeilyolosuhteetkaan olleet parhaimmat mahdolliset. Hienoja seikkailupäiviä kuitenkin. Kiitos Sampo, Juha ja Petri. http://dream4real.livejournal.com/3500.html Petrin seikkailukertomus.

Tyttöjen kanssa seikkailemassa Cosmique-harjanteella.

 

 

Lokakuun käännöksiä Aiguille du Midillä. http://www.epictv.com/media/podcast/ski-october-|-so-freaking-extreme-ep-8-/258232?header_b=1

Sekalainen kuvasarja kaikenlaisesta kiipeilystä.

 

Jotain järkeä pakkaukseen

Välppäys -verbi: tavaroiden siirtely yms. järjestely. Toimenpide, johon tuhlautuu laittoman paljon aikaa. Välppäys suoritetaan monta kertaa päivässä retkeillessä.

Jokainen retkeilijä tietää, että retkillä kulkee mukana jonkin verran tavaraa. Mitä pidempi retki, sitä enemmän tavaraa. On isompaa, on pienempää, on esineitä, joita tarvitaan useammin kuin toisia, ja jotkut pitää löytää heti.

Itse melon paljon. Kajakin pakkaus taitaa olla oma lajinsa, millä melkein pitäisi olla lajiliittonsa sekä maajoukkue. Kajakin pakkaus on kuin pullolaivueen rakentaminen yhteen pulloon. Tavara pitää saada mahtumaan sisään rei’istä, rompetta on paljon ja tavaroihin pitää päästä käsiksi. Sama periaate pätee myös moneen muuhun retkeilymuotoon.

Olen pakannut reppuja, rinkkoja, ahkioita, autoja ja kajakkeja monta kertaa. Olen huomannut, että pakkauksen perusperiaatteet ovat samat. Nämä periaatteet ovat nopeuttaneet välppäystäni, ja ajattelin jakaa nämä kokemukset kanssasi.

Lähdetään liikkeelle.

Olkoon laji mikä tahanasa, pakkaa aina vesitiiviisti. Tarvitset vesitiiviitä säkkejä ja pusseja. Verkkopussit ovat myös käytännöllisiä mikäli pakkaat rinkkaa.

Telttani kulkee Ortliebin 20 litran säkissä, joka on tehty paksusta materiaalista. Telttapussi saa paljon kyytiä, esimerkiksi teltan kepit voivat puhkoa ohuen pussin. Makuupussi kannattaa sulloa Ortliebin vesitiiviiseen kompressiopussiin, joka on loistava käytännöllisyydessään. Muista käyttää tyhjennysventtiiliä, kun puristat sen kasaan.

Muuhun pakkaukseen käytän usein Tatonkan 10 litran pusseja. Ne on tehty ohuesta materiaalista, mutta ovat kestäviä. Merkkaan ne usein piirustuksella, jotta ne erottuvat toisistaan. On myös olemassa läpinäkyviä pusseja. Tässä esimerkkinä pakkaustapani:

1. Kalsarit ja sukat.

2. Kuori tai lämpöpussi. Tässä pussissa kulkee kuoritakki ja housut. Talvisin untuvatakki ja lämpöhousut. Tämä pussi on yleensä leirivaatekassi.

3. Paidat ja fleece.

4. Telttapussi viedään telttaan kokonaisuudessaan. Se sisältää illalla ja teltassa tarvitsemani tavarat: hammasharja, silmälasit, otsalamppu, kirja, kaiutin, scrabble, huulirasva sekä villasukat.

5. Ruoka. Blå Band Expedition Meal -pussit ovat helppo pakata. Samaan pussiin menee lusikka. Joskus ruokapusseja on useampia.

6. Tekniikka. Laturit, aurinkokennot yms.

Alusvaatteet ovat yhdessä säkissä sen takia, että yksinäinen sukkapari katoaa rinkan syvyyksiin nopeasti, etkä ikinä löydä sitä.

Kuoripussi on erillinen yksinkertaisesta syystä. Todennäköisesti tarvitset sen sisällön nopeasti kun pysähdyt, ja keli muuttuu. Lisäksi muut tavarat eivät kastu, kun avaat sen.

Tässä on kaikessa karkeudessaan pakkausperiaatteeni. Mieti milloin tarvitset mitä ja jaa ne ryhmiin – näin välppäys nopeutuu kun tavarat löytyvät.

Hyviä retkiä!

Tom Nylund

Makujen yhdistelyä

Tässä artikkelissa kerron ruoanlaitosta kiinnostuneille retkeilijöille perustietoja makujen yhdistelystä. Artikkeli auttaa ymmärtämään, miksi jokin resepti on koottu juuri tietyllä tavalla.

Usein makuyhdistelmät saavat alkunsa tietyltä alueelta tai tietystä paikasta yksinkertaisesti siksi, että tuotteet tai raaka-aineet ovat helposti saatavilla tai niitä valmistetaan juuri kyseisillä alueilla. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat viinit ja juustot.

Saamme vaikutteita ympäri maailmaa ja raaka-aineiden valikoima on suuri. Näin löydämme myös monia uusia ja hauskojakin makuyhdistelmiä. On kuitenkin hyvä tietää perusasiat makujen yhdistelemisestä, jotta voit muunnella niitä haluamillasi tavoilla. Kokeile rohkeasti omia variaatioitasi. On tärkeää muistaa, että ruoan ja juoman maut ovat pääasia, mutta niiden molempien tulee olla tasapainossa.

Kun haluat yhdistellä makuja, maistele ja haistele raaka-aineita ensin ja arvioi, miten ne muuttuvat eri lämpötiloissa tai käyttäessäsi eri valmistustapoja. Jos valmistusaine on makea ja haluat taittaa makeutta tulisemmaksi, mahdollisuudet ovat lukuisat; voit lisätä mukaan  valkopippuria, tulista chiliä tai currya. Omena ja curry on klassinen yhdistelmä, joten oletettavasti curry toimii hyvin myös päärynän tai paahdettujen juuresten kanssa.

Makujen tasapainottaminen

Makujen tasapainottamisessa on kaksi tapaa: 1) Voit korostaa raaka-aineen omaa makua. Esimerkiksi lisäämällä sokeria tomaattikastikkeeseen tomaatin oma maku voimistuu. 2) Voit taittaa/lieventää raaka-aineen omaa makua. Sekoittamalla tomaattisalaattiin vähän viinietikkaa vähennät tomaatille tyypillistä makeutta.

Makujen taittamisen tai voimistamisen perusperiaatteet

Suolainen

Voit vähentää suolaisuutta jollakin makealla ja rasvaisella. Ruoan tulisuutta voit tehostaa suolalla.

Makea

Happamat, rasvaiset, suolaiset, karvaat ja tuliset maut murtavat ja vähentävät makeutta. Raaka-aineesta tulee sitä makeampi, mitä pidempään ja mitä lämpimämmässä se kypsyy. Makeutta voi tietysti korostaa myös makealla.

Karvas/Hapan

Makeat, rasvaiset, mausteiset ja tuliset maut murtavat ja vähentävät happamuutta.  Yleensä haluamme yhdistää joitakin yllämainituista mauista happamaan raaka-aineeseen. Hapan välipala ei sovi karvaan juoman kanssa.

Kitkerä

Makeat, happamat ja rasvaiset maut lieventävät kitkeryyttä.

Tulinen

Suola ja rasva korostavat tulisia makuja. Voimakkaiden mausteiden, kuten maustepippurin, mausteneilikan, laakerinlehtien ja muskottipähkinän, makuja on vaikea lieventää, mikäli satut käyttämään kyseisiä mausteita liikaa. Joidenkin savustettujen chililajikkeiden makuja on myös vaikea loiventaa muilla mausteilla.

Tulinen/voimakas

Tulisuutta voit lieventää makeilla, happamilla ja rasvaisilla mauilla.

Rasvainen

Alkoholi ja hapan aine lieventävät rasvaisen ruoan tuntua. Rasvan makua voi vähentää lisäämällä mukaan jotakin makeaa tai tulista. Suola puolestaan voimistaa rasvan makua.

Yrttisyys/Yrtit

Suola ja rasva korostavat yrttien makua. Yrtit voivat erittää joitakin aromeja myös makeiden ja kirpeiden makujen kanssa.

Toivon, että näillä ohjeilla löydät omat maittavat makuyhdistelmäsi!

Tuuli ja sen voimakkuus

Lueskelin vanhoja retkeilymuistiinpanoja. Vihkoseen olin kirjoittanut lähinnä melontaseikkailuista ja säästä. Lueskellessani huomasin, että tuulimerkinnät olivat vahvasti yläkanttiin. Toki tuuli tuntuu kovalta, kun melot aavalla, ja merisään mukaan on luvassa 12 metriä sekunnissa tuulta. Pakkohan sen sitten on olla 12 metriä sekunnissa ainakin!

Tuulen voimakkuutta voi havannoida luonnon merkeistä. Vedenpinta, savun nousu ja puiden latvat kertovat jo paljon tuulesta. Jos ne eivät kerro tarpeeksi, niin kannattaa yrittää bongata lentävän peltikaton, silloin yleensä on jo melko navakka tuuli.

Nämä merkit kertovat tuuleeko paljon vai vähän, mutta luvut puuttuvat.

Päätin siksi hankkia tuulimittarin. Ostin Silva ADC Wind -laitteen. Kuvissa se näytti isolta, pelkäsin jo että se ei kulje mukana helposti, mutta saatuani laitteen se osoittautuikin hyvin näppärän kokoiseksi. Hankin sen lähinnä melontakäyttöön, jolloin tuuli voi olla riesaksi. Lisäksi olen sää-friikki.

Itse laitteen käytöstä. ADC Wind käyttää nappiparistoa ja laite on aina päällä. Se ei kuluta suuria määriä virtaa. Ainoa liikkuva osa on propelleri, joka on suojassa laitteen kärjessä. Propelleri on pallomaisessa kehikossa kiinni ja pallon voi kääntää siten, että propelli on täysin suojassa, ihan hyvä asia. Näyttö on iso ja selkeä sekä laitteen asetukset ovat helppoja. Alku oli hämmentävä ihmiselle, joka ei lue käyttömanuaaleja. Painamalla Mode-nappia voit helposti vaihtaa mittayksikön: metriä sekunnissa, miles per hour, feet per second ja kilometrejä tunnissa. Jos on vahingossa painanut nappia, niin luvut voivat tuntua huimaavilta, jos on tottunut metriä sekunnissa yksikköön.

Laite näyttää selkeästi palkilla tuulen keskiarvon. Se on tärkeää mikäli seuraat Ilmatieteenlaitoksen tuuliennusteita. Tuulen voimakkuus on kymmenen sekunnin keskiarvo. Tämä menetelmä poistaa siis tuiskut hämäämästä. ADC wind näyttää myös maksimivoimakkuuden, mikä siis on tuiskun voima.

Tuulimittarissa on myös termometri, mutta muista, että taskussa on lämpimämpää kuin sen ulkopuolella. Hieno toiminto termometrissä on windchill-laskuri. On olemassa taulukoita siihen miten paljon pakkanen puree tuulessa, mutta ne taulukot eivät aina kulje mukana retkellä. Tämän takia laite näyttää sinulle mikä on todellinen pakkasen purevuus, näppärästi!

Silvan ADC Windistä löytyy myös Summit-malli, jossa on enemmän hienouksia kuten korkeusmittari ja barometri, mutta siihen malliin en ole vielä tutustunut. Totesin että ne toiminnot löytyvät kellostani.

Laite on erittäin näppärä veneilijöille, tuulilajien harrastajille sekä säästä kiinnostuneille. Tällä saat tarkat tuulitiedot retkeilypäiväkirjaasi.

Tom Nylund

Kuivalihaa uunissa

Tässä resepti amerikkalaiseen tapaan valmistetusta kuivalihasta – erittäin hyvä välipala ulkoiluun!

• käytä härän-, hirven-, tai muuta vähärasvaista lihaa
• leikkaa liha 5-7 mm:n paksuisiksi siivuiksi ja sivele siivujen molemmat puolet nestemäisellä savulla
• lisää suola, pippuri ja valkosipulijauhe siivujen molemmille puolille
• jos haluat lihasta tulista, lisää pintaan chili- tai cayennepippuria
• peitä siivut ja anna marinoitua vähintään neljä tuntia
• pujottele puinen, ohut varras (esim. cocktail-tikku) lihasiivujen läpi, jätä pieni rako siivujen väliin
• aseta paistinritilä uunin yläosaan ja ripusta vartaat uuniritilälle niin että lihat riippuvat vartaissa vapaasti ja ilmavasti
• aseta uunin lämpötila 70 asteeseen. Jos uunissa on kiertoilmatoiminto, laita se päälle.
• jätä uuninluukku raolleen n. 1 cm:n verran (käytä lusikkaa tms. pitämään luukku auki), näin kosteus poistuu kuivausprosessin aikana.
• kuivaus kestää n. 4 – 8 tuntia

Nauti!