Karvan seikkailut

Terve.

Sami ”karva” haapasalmi on nyt se kaveri kuka täällä kirjoottelee. Uutta hommaa meikäläiselle, mutta kokeillaan ja katsotaan kuinka käy. Seinäjoelta olen lähtöisin, tällä hetkellä suurimman osan ajastani vietän Ranskassa Chamonixin kylässä.

Täälä on mies pieni, taustalla Glacier des bossons ja aguille du midi

Pyhältä ajauduin tänne kymmenisen vuotta sitten hyvä ystävän suostuttelemana. Oli toki ollut jo mielessä että pitäisi sitä nyt käydä vähä kattomassa miltä vuorilla näyttää, se vaati silti semmosen pikku tönäisyn että sain lähdettyä, ja sitä en ole katunut päivääkään.

Sitten mitä täällä mun blogissa tulee tapahtumaan. Eli harrastan laskettelua ja kiipeilyn kaikkia eri muotoja. Lähdetään siitä, että hiihto on ollut tietty se syy miksi tänne alun perin lähdin, mutta sitten lajeja on tullut lisää. Onneksi olin jo saanut pienen ensikosketuksen Pyhällä köysiin ja kiipeilyn eri muotoihin. Koska täällä sitten hommat onkin aivan toista luokkaa. Mutta ylöspäin oli päästävä ja sillä siisti. Nyt tällä hetkellä mulla alkaa olla pieni haju tästä hommasta, mutta vain pieni. Onneksi ihminen oppii uusia juttuja.

Ski mountaineering = Poikkeaa normaalista laskettelusta aika paljon. Välineitä on paljon enemmän kuin normaali puuterihiihtopäivinä, esim. valjaat, hakut, jääruuveja, pelastusvälineet, keitin, ruokaa.

Kiipeily.

Alppikiipeily, kalliokiipeily, mixed-kiipeily ja jääkiipeily.

laskeutuminen reitille.

Olhava , varmasti yksi Suomen hienoinpia paikkoja.

Että tällästä jännää, Katsotaan mitä tuleman pitää. Hyvää syksyä kaikille ja toivotaan että seuraava päivitys olisi jo lumisenpi, koska täällä tällä hetkellä ei voi paljon muuta kun käydä lenkillä ja kiipeilemässä kalliota. No kunto kasvaa. Iso kiitos Tierralle, joka pitää minut lämpimänä. www.tierra.se Ja Partioaitasta löytyy.

Moi.

Joskus onni potkii. Todella kovaa.

Tästä kaikki lähti. Olin viime talvena St. Antonissa Elämysmatkojen reissussa. Kavereista kukaan ei päässyt lähtemään, mutta hinku Alpeille oli niin kova että päätin lähteä yksin. Yhteismajoitukseen sattui mukavat kämppikset ja muu porukka oli hauskaa lasku- ja after ski -seuraa. Elämysmatkojen meininki ja oppaamme Leenan asiakaspalveluasenne oli ihan mahtavaa. Koko reissu oli tosi onnistunut ja vaikkei uutta lunta satanutkaan, oli rinteet hyvässä kunnossa. Ja aurinko paistoi.

 

Kun Leena kertoi, ettei meinaisi enää tulla seuraavaksi kaudeksi opashommiin, tuli semmoinen idea sitten…

Olin aikaisemminkin miettinyt matkaoppaaksi lähtemistä, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kovin kiehtovilta, eikä elämänätilanne oikein antanut myöten. Kotiin päästyäni haudoin ideaa pari viikkoa ennen kuin laitoin Jussille hakemuksen. Ja sain paikan. Vielä, kun työpaikalla asiaan suhtauduttiin positiivisesti ja luvattiin ottaa vielä keväällä takaisin töihin, ei hymy olisi voinut olla yhtään leveämpi.

 

Kuvassa Osprey Raptor 18 -reppu. Soveltuu oikein mukavasti rinnelaskuun leudossa kelissä. Kovilla pakkasilla tarvitaan lisävarusteena myytävä letkun eriste. Repun etuläpän alle saa mukavasti kypärän jemmaan, ettei se naarmuunnu jälkilaskuissa. Repussa on juomajärjestelmä, mikä on ihan ehdoton. Kukaan jaksa aina ottaa reppua selästä ja kaivaa sieltä juomapulloa. Hanskat kädessä. Tuolihississä. Ja sitten laskea etsimään hissistä pudonnutta pulloa hissilinjalta.