Joskus onni potkii. Todella kovaa.

Tästä kaikki lähti. Olin viime talvena St. Antonissa Elämysmatkojen reissussa. Kavereista kukaan ei päässyt lähtemään, mutta hinku Alpeille oli niin kova että päätin lähteä yksin. Yhteismajoitukseen sattui mukavat kämppikset ja muu porukka oli hauskaa lasku- ja after ski -seuraa. Elämysmatkojen meininki ja oppaamme Leenan asiakaspalveluasenne oli ihan mahtavaa. Koko reissu oli tosi onnistunut ja vaikkei uutta lunta satanutkaan, oli rinteet hyvässä kunnossa. Ja aurinko paistoi.

 

Kun Leena kertoi, ettei meinaisi enää tulla seuraavaksi kaudeksi opashommiin, tuli semmoinen idea sitten…

Olin aikaisemminkin miettinyt matkaoppaaksi lähtemistä, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kovin kiehtovilta, eikä elämänätilanne oikein antanut myöten. Kotiin päästyäni haudoin ideaa pari viikkoa ennen kuin laitoin Jussille hakemuksen. Ja sain paikan. Vielä, kun työpaikalla asiaan suhtauduttiin positiivisesti ja luvattiin ottaa vielä keväällä takaisin töihin, ei hymy olisi voinut olla yhtään leveämpi.

 

Kuvassa Osprey Raptor 18 -reppu. Soveltuu oikein mukavasti rinnelaskuun leudossa kelissä. Kovilla pakkasilla tarvitaan lisävarusteena myytävä letkun eriste. Repun etuläpän alle saa mukavasti kypärän jemmaan, ettei se naarmuunnu jälkilaskuissa. Repussa on juomajärjestelmä, mikä on ihan ehdoton. Kukaan jaksa aina ottaa reppua selästä ja kaivaa sieltä juomapulloa. Hanskat kädessä. Tuolihississä. Ja sitten laskea etsimään hissistä pudonnutta pulloa hissilinjalta. 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s