Altai Skis HOK testissä

Jumbon ja Tapiolan partioaittalaisia kävi sunnuntaina 26.2. Nuuksiossa nauttimassa kauniista kelistä sekä samalla testaamassa suurta suosiota saavuttaneita Altai Skis HOK liukulumikenkiä.

Iina, Kati ja Alpo testaamassa Altai Skis Hokkeja

Hokit ovat ensikertalaisellekin helposti hallittavat sukset. Myös sellaiselle, kuka ei ole suksiin koskenut kymmeniin vuosiin. Syvässä puuterililumessa Hokit ovat huomattavasti kevyemmät ja näppärämmät kuin normaalit lumikengät. Sen lisäksi niissä viehättää leikkisä olemus ja helppous. Hokeissa valmiina oleviin X-Trace-siteisiin saa suoraan kiinni omat vaelluskengät. Ei tarvitse miettiä ylimääräisten monojen hankintaa. Hokit ovat heti lähtövalmiit.

Iina

Hokeilla liikkuminen on helppoa. Maastosta ja lumesta riipuen voi etenemisessä käyttää vuoroin hiihtoa tai kävelymäisempää tekniikkaa. Itselle mieluisa yllätys oli, kuinka kevyesti ja helposti Hokit liikkuivat umpihangessa! Ihanaa päästä liikkumaan kevyesti ja helposti lumiseen ja metsäiseen maastoon polkujenkin ulkopuolelle. Hokeilla pääsee nousemaan vaivatta rinteitä ylös. Pitävät hyvin ja tuntuvat nousuissa tukevilta.

Alpo

Hokit sopivat myös epätasaiseen ja mäkisen maastoon. Hokit ovat tukevat kulkupelit hankalassakin maastossa ja niillä pääsee myös mäenlaskun makuun. Mäenlaskussa yhden puusauvan tekniikka on voittamaton! Pitkän puusauvan kanssa laskiessa nojataan reilusti taakse sauvan varaan. Sauvan kanssa on helppo löytää tasapainopiste ja laskeminen on vakaata. Sauvalla voi myös jarruttaa vauhtia. Aloittelijan täytyy alkuun hakea alamäessä vähän tasapainoa. Sitä helpottaa kuitenkin pohjissa olevat kiinteät nousukarvat, jotka jarruttavat jyrkässä alamäessä sopivasti niin, että vauhti on helposti hallittavissa. Loivassa alamäessä taas sukset eivät juurikaan luista.

Hokkien helppous houkuttelee jo odottamaan seuraavaa lenkkiä.
Seuraavaa aurinkoista ja lumista vapaapäivää odotellen, Iina ja Kati.

Loppuun vielä myös Alpon kommentit:

Hiihto on talvella hauskaa, varsinkin kun sukset saa vauhtiin kantohangen tai alamäen avittamana, mutta se vaatii hieman taitoa ja suksille sopivat reitit. Lumikenkäilyssä ei taito- tai reittirajoituksia ole. Se kuitenkin kovaa työtä, ja hauskuutta ei voi hakea vauhdista.

Mainoksissa kuulee joskus: ei kompromissejä, mutta sehän ei yleensä pidä paikkaansa. Missä ei kompromissejä tarvita, niitä nimitetään itsestäänselvyyksiksi, ja hitit ovat hienosti onnistuneita kompromissejä. Hokit ovat hienosti onnistunut kompromissi. Kuka vain voi mennä minne vain, ja hauska vauhdinpito onnistuu tyypillisessä lyhyessä ja metsäisessä suomalaisessa mäenrinteessä.

Hokeilla on myös sama hyvä sosiaalinen ominaisuus kuin kanootilla: tiettyyn vauhtiin pääsee helposti, ja sen yli vain kovalla työllä. Yhdessä kulkevan porukan ei tarvitse olla  samankuntoista ja taitoista. Sen sijaan mukaan lähtevällä lumikenkäilijällä täytyy olla keuhkot kunnossa ja suksimiehellä taidot huippuluokkaa. Veikkaisinkin siis, että Hokinomistajan kaveri hankkii pian Hokit.

Hokit ovat perinteisellä tavalla hyvän näköiset. Ne voi komeron sijaan nostaa seinälle GV:n Huron lumikenkien viereen.

Yksi vai kaksi sauvaa? Jos olet menossa paikasta A paikkaan B, mahdollisesti kaksi. Jos olet könyämässä mäkiä huvin vuoksi, ehdottomasti yksi. Hain juuri rautakaupasta kaksimetrisen parituumaisen bambukepin. Siitä kuulemme lisää ensi kerralla.

Aurinko ja kuumuus: nauti, mutta muista suojautua

Lumi ja pakkanen aiheuttavat omat ongelmansa helmikuussa Suomessa. Täällä Thaimaassa päinvastaisesti suurimman ”ongelman” aiheuttaa paahtava aurinko ja kuumuus. Pilvisenäkin päivänä keskipäivän lämpötila nousee yli +30 asteen ja aurinkoisena päivänä lähennellään +40 astetta. ”Ei lämpö luita riko”, mutta kyllä sekin saa pahaa aikaiseksi, jos ei varaudu.

Suomalainen on tottunut kuoritakkeihin, toppatakkeihin, talvikenkiin ja pipoihin. Täällä niistä ei ole hyötyä, mutta vaatteilla on silti suuri merkitys. Meidän perhe on suosinut täällä pääasiallisesti luonnonkuituja eli merinovillaa, pellavaa ja puuvillaa.  Niissä löytyy luontainen aurinkosuoja. Ja mikä parasta, niin hassulta kuin se tuntuukin, ovat varsinkin merinovillaiset paidat ehdottomasti viileimmät tässä säässä. Vaikka hiki välillä virtaakin, vaatteet kuivuvat nopeasti ja yön yli tuuletus riittää siihen, että vaate on taas käyttökelpoinen.

Päähine on oleellinen osa asutusta. Se suojaa parhaiten auringonpistokselta. Lapsille ehdottomasti isolierinen kesähattu tai erillisellä niskasuojalla varustettu lippalakki.

Täällä Khao Lakissa tilannetta omalla tavalla pahentaa mereltä tuleva suhteellisen virkistävä tuuli. Se tuntuu todella mukavalta, mutta samalla antaa vaarallisen hyvänolontunteen; eihän nyt niin kuuma olekaan. Nestehukka, auringonpistos, lämpöhalvaus tai ihon palaminen tapahtuvat täällä todella nopeasti, jos ei ole varautunut riittävästi. Suomessa voi helposti olla päivän ulkona ja vasta illalla huomaa oireita, kun taas täällä ongelmien kehittymiseen riittää tunti tai jopa allekin sen. Erityisesti ihon palamiseen ei montaa minuuttia tarvita. Nämä asiat valitettavasti kertautuvat lapsilla, jotka eivät itsenäisesti osaa varautua näihin riskeihin. Päivittäisiin rutiineihin kuuluvatkin luontevasti aurinkorasvat, juomapullot, aurinkolasit, päähineet ja UV-suojatut uimavaatteet, ja ehdottomasti myös sisällä oleminen. Täällä Kantary Beach hotellissa on lapsiperheelle äärimmäisen hyvät oltavat. Lapsille on katettu uima-allas, jossa saa polskia varjossa. Altaan vieressä on ilmastoitu iso leikkihuone pallomerineen, kirjoineen ja elokuvahuoneineen. Näiden ja tietysti päiväunien avulla selvitään helposti varsinkin pahimmasta klo 12-14 välisestä paahteesta.

Vaikka aurinko ja lämpö ovat niin ihania asioita, välillä kannattaa silti viettää aikaa myös varjossa. Ja tietysti juominen on ehdoton edellytys jaksamiselle. Varsinkin näin pitkällä (4 viikkoa) reissulla auringon ottamisen ei tarvitse olla itseisarvo. Kyllä se rusketus tulee sieltä ilman, että nahka pitää polttaa moneen kertaan.

Aurinkoisin terveisin,

Markus, Martta, Rafael ja Emma

Offarinoviisin puuteriraportti

Minulla on 26 vuotta rinnelaskua takana, mutta syvänlumenlaskua en hanskannut vielä pari viikkoa sitten ollenkaan. Onneksi Elämysmatkat järjesti St. Antonissa kolmen päivän off-piste -kurssin johon sain itsekin osallistua. Kurssin järjesti A-Z Skischule.Kurssin alkuun käytiin tietenkin läpi lumiturvallisuusasiat ja opeteltiin varusteiden käyttöä. Offarivarusteisiiin kuuluu piippari, joka lähettää signaalia jonka voi vastaanottaa toisella piipparilla. Eli jos kaveri jää vyöryyn piippari laitetaan etsintämoodiin ja kaveri paikannetaan. Sen jälkeen kaverin tarkka sijainti etsitään sondilla ja lopulta kaivetaan ylös lapiolla. Ilman näitä perusvälineitä ei ole mitään asiaa rinteiden ulkopuolelle. Eikä niistä haittaa ole rinteessäkään.

Opettajamme kävi kanssamme läpi alkuun ihan perustekniikoita liittyen lasketteluun yleensä. Itseoppineilla laskijoilla on usein paljonkin korjattavaa tekniikassaan. Itse luulin olevani hyvä rinnelaskija, kunnes pääsin laskemaan hiihdonopettajien kanssa. Parin kuukauden aikana on tullut opittua yhtä sun toista laskettelusta. Kiitokset loistaville opettajille Sepolle ja Mariannelle!

Antonissa oli pitkähkö sateeton jakso mutta viime viikolla vihdoin pärähti metri lunta vuorelle. Ei ollut riemulla rajaaa kun pääsin vihdoin kavereiden kanssa laskemaan pari kunnon offia Rendlissä ja Sonnenkopfissa. Suosittelen muuten kaltaisilleni pannuttajille powder traceja, eli nauhoja jotka sidotaan suksiin ja sullotaan lahkeiden sisään. Jos suksi umpihangessa irtoaa jää nauha (yleensä) pinnalle, jolloin suksi on helpommin löydettävissä. Viime viikolla suksien etsijöitä oli rinteiden reunoilla paljon ja sitkeimmät etsivät suksiaan tunti tolkulla.

Sonnenkopf ja paljon lunta
Ja sitten suksen etsintään

Terveiset Thaimaasta!

Markus, Martta, Rafael ja Emma lähettävät aurinkoiset terveiset Thaimaasta. Meillä kaikilla on vähintään yhtä mukavaa kuin Martalla kuvassa.

Martta 3v viettää kuukauden Thaimaassa perheensä kanssa. Pienten lasten suojaaminen auringolta on äärimmäisen tärkeää. Aurinkorasva, suojaava päähine, aurinkolasit ja auringolta suojaavat uimavaatteet tuovat yhdessä hyvän suojan Thaimaan polttavan auringon alla. Martan mieluisin asuste reissussa onkin Julbon pinkit Looping 3 aurinkolasit. Pikkuveljellä 1v tietysti siniset Looping 1 lasit.

Tulossa käytännön kokemuksia ja testejä kuinka seuraavat varusteet toimivat perhelomalla: Ospreyn matkalaukut, merinovilla, kuivapussit, juomapullot…

Pilvien päällä hiihtelyä

Viime viikolla päästiin nauttimaan harvinaisesta herkusta. Hiihtelimme asiakkaiden kanssa umpisumussa, missä näkyvyyttä ei ollut kuin muutama metri. Noustessamme tuolihissillä ylemmäs vuorelle tupsahdimme yhtäkkiä pilvien yläpuolelle auringon paisteeseen. Aivan mahtavaa! Hississä olo oli kuin olisi matkalla tuolihissillä taivaaseen, kun edellä kulkevat tuolit katosivat valkeuteen. Viime viikon maanantaina ilma oli täynnä pieniä kimaltavia jääkiteitä, mikä aiheutti hienon haloilmiön. Viimepäivät ovat taas olleet aurinkoisia, uutta lunta on tilattu, mutta sitä ei vaan kuulu. Onneksi vuorella on vielä yli neljämetriä hankea, joten ei vielä lopu kesken, mutta puuteripäiviä olisi kiva taas saada.

Ski mountaineering

Terve.

Chamonixista terveisiä. Lunta tuntuu tänä talvena piisaavan. Välillä on jo käynyt mielessä, että olisihan sitä kiva käydä vähän kiipeämässäkin ilman että lunta on yli vyötärön. No, mutta hiihdetään nyt kun siihen on annettu parhaat mahdolliset olosuhteet.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tämän päivän aihe olisi sitten vuoristohiihto, eli ski mountaineering.

Tälle talvelle ei vielä itselle ole mahtunut kuin yksi oikeen hieno reissu, missä vähän joutui lähestymään jäätiköltä laskun alkuun, ja siitä hieman kiipeämällä ja laskeutumalla itse kurun päälle. Lunta vain tulee koko ajan niin paljon, että ei oikein ole mahdollista ja varsinkaan kovin turvallista lähteä kiipeämään mitään isoa mäkeä. No, se aika on kyllä varmasti tulossa ja siitä lisää tuonnenpana.

Lajin varjopuolion se, eli reppu painaa aivan tuhottomasti aina, vaikka kuinka yrittää mennä kevyesti. Monesti reissu käsittää yhden yön majalla, että voidaan varmistaa tarpeeksi aikainen lähtö, varsinkin keväällä kun aurinko on jo tosi vahva keskipäivällä. Lähtö on monesti klo 4 jälkeen aamulla. No mitä sitten mukana pitää olla? Itse kun on täällä Chamonixissa niin se tarkoittaa melkein joka kerta jäätikköreissua, koska hienoimmat mäet on siellä. Se taas tarkoittaa enemmän kilkettä mukaan.

Perusvälineet:

Sukset joissa vaellusside, vaellusmonot (joissa vibram-pohja mahdollistaa hieman paremman kiipeilytuntuman, jos tarvii kiivetä vaikka kiveä ja muutenkin mukavammat kiivetä koska nilkka liikkuu enemmän). Nousukarvat, perus lumiturvallisuusvälineet, piippari, sondi ja lapio. Jäätikköpelastusvälineet, pari jääruuvia, slingejä, lukkokarabiineja, brusik-narua,  abalokov-koukku, muutama kiila/lyöntihaka, keitin, ruokaa ja rutkasti seikkailumieltä.  =) Onneksi osan tavaroista voi jättää jonnekkin piiloon ennen kuin itse kiipeäminen alkaa. Keitin jne, mikä siinä kohti sitten hyvältä tuntuu, tai sitte kyseessä voi olla vuoren ylitys, jolloin kannat kaikki mukana koko matkan. Että tällästä, ei muuta kun vastatuuleen sano osku siivonen.

Ps . Ei tämä yhtä herkkua ole aina, yleensä suuret nautinnot vaatii tuskaa. Nyt kävi niin että huomenna on hyvän ystäväni hautajaiset. Lumivyöry vei miehen mennessään. Ikävä ja paha mieli. Vaikealta tuntuu mennä mäkeen, mutta myöskin omalla tavalla saan sieltä rauhan itselleni. Hyvää matkaa Felix.

Pieni lainaus, Paul Siljamalta, Felixin sanoin: And he always said, that if we go, at least we know we have lived a good life. In his own Felix tone: “ah you know… at least we had a good one…”.

Olkaa varovaisia, varsinkin siinä tutussa paikassa .

Kaikille hyvää talvea.

Tuossa vielä pikku videokooste alkutalvesta.