Kevään merkkejä Sipoonkorvessa

Vuorotyöläisen vapaapäivä voi olla vaikka maanantaina ja tällä viikolla se sattui olemaan upean aurinkoinen kevätpäivä. Helsingin seudun virkistysalueet ovat yleensä viikonloppuisin ruuhkaisia mutta arkivapaat kannattaa ehdottomasti hyödyntää ulkoilemalla. Toukokuinen maanantai Sipoonkorven kansallispuistossa oli luonnossa rentoutumista parhaimmillaan. Muutaman tunnin retkellä vastaan käveli vain kaksi seuruetta.

Mukava lyhyt päiväretkikohde on Kalkkiruukin luontopolku. 4,8 km pitkä reitti kulkee monipuolisessa maastossa. Kalkkiruukin laavulla on myös mahdollista tehdä tulet ja yöpyä. Reitin varrella on vanha avolouhos joka on aidattuna reitin varrella. Kuitenkin pienten lasten kanssa liikkuessa kannattaa olla varovainen, etteivät pienet pääse livahtamaan aitojen ali.

Kyy

Retkeilijän lisäksi sipoonkorven auringossa paistatteli myös kyy. Kyypakkaus onkin hyvä olla mukana vaikka vain lyhyelläkin retkellä. Myös sisilisko tervehti meitä matkan varrella. Hurja hyttyskesä taitaa olla edessä. Kosteilla paikoilla inisijöitä oli sankkoina pilvinä, eikä hyttysmyrkkyä ollut tietenkään mukana…

Tuoreita käpyjä

Hyvällä retkellä nautitaan tietysti myös eväitä. Tällä kertaa eväänä oli raparperitorttua ja kahvia. Kevään ensimmäiset raparperit saavat aina hyvälle tuulelle! Tässä vielä maailman helpoimman raparperitortun resepti:

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
200g margariinia tai voita
Täyte:
nippu raparperin varsia paloina (n.5dl)
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria

Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon rasva. Painele puolet taikinasta piirakkavuoan pohjalle. Kuori raparperinvarret ja pilko paloiksi. Sekoita raparperit ja sokerit ja kaada vuokaan. Ripottele loput taikinasta raparperien päälle. Paista 225 asteessa n. 40 min. Jos käytät täysin kasvirasvapohjaista margariinia on piirakka vegaaninen, ja soveltuu myös muna- ja maitoallergikoille.

Ja kartta tietenkin mukaan. Lisää infoa myös netistä.

Lähes paljain jaloin Vibram FiveFingersit jalassa

”Mitkä ihmeet sulla on jalassa”, ihmettelin, kun Sasu reilu vuosi sitten astui Partioaittaan Vibramin Fivefingersit jalassaan. Pienen esittelyn jälkeen selvisi, että kyseessä on kengät, joilla käveleminen vastaa paljain jaloin kävelyä. Ihmettelyäni ei yhtään vähentänyt se, että Sasu kertoi myös juoksevansa noilla ”kengillä” pitkiä lenkkejä. Hän vaikutti olevan ihan innoissaan kengistä, mutta taisin kuitenkin ajatella, että ei tuosta koskaan mitään laajempaa ilmiötä tule… kävellä nyt lähes paljain jaloin ympäri kaupunkia!

Kunnes kohta asiakkaat alkoivat kysellä, että onko sellaisia paljasjalkakenkiä myynnissä. Sitten tänä keväänä eräänä päivänä Fivefingersiä tuli iso laatikollinen meille Hämeenlinnan myymälään. Laatikosta paljastui kokolajitelmat kahta eri Fivefingers-mallia: Speed ja Treksport. Joissain Partioaitan myymälöissä ja verkkokaupassa on lisäksi tarjolla mallit Spyridon ja Bikila. Näistä neljästä mallista Speed on suunniteltu juoksuun ja kuntokävelyyn tai casual-käyttöön. Bikila on erikoismalli juoksuun, ja Treksport sekä Spyridon soveltuvat hyvin myös maastokäyttöön.

Kokeilin Speed-mallia, ja se tuntui niin hauskalta jalassa, että eräänä päivänä pujottelinkin varpaitani omiin Speedeihini. Kenkien jalkaan saaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta jokainen varvas menee omaan osastoonsa. Aika pian varpaat kuitenkin alkavat löytää oman paikkansa. Suositus on, että kenkä laitetaan lattialle ja työnnetään varpaat paikalleen lattiaa vasten.

Vibram Fivefingersejä voidaan käyttää varvassukkien kanssa tai ilman sukkia.

Fivefingerseillä kävelyn ja juoksemisen pitäisi vahvistaa jalkoja, koska jalan lihakset joutuvat tekemään enemmän töitä ja ylläpitämään tasapainoa, kun kenkä ei juurikaan tarjoa jalalle tukea. Paljasjalkakengillä liikkuminen stimuloi sellaisia jalan lihaksia, jotka eivät ole joutuneet töihin perinteisempiä kenkiä käytettäessä. Siksi paljasjalkakenkiin suositellaan varovaista totuttelua. Se voi olla esimerkiksi kenkien käyttämistä aluksi vain pari tuntia kerrallaan silloin tällöin tai lyhyiden kävelylenkkien tekemistä.

Vibramin nettisivuilla on vinkkejä Fivefingersien käyttöön ja totutteluun, muun muassa varvas- ja nilkkajumppaohjeet. Jalkojen tottuminen paljasjalkakenkiin on yksilöllistä, ja joka tapauksessa kannattaa antaa kehon päättää, mikä on itselle sopiva tahti paljasjalkaliikunnan aloittamisessa.

Tiesin, että Fivefingerseihin kannattaa totutella varovasti, mutta silti pidin niitä jalassa ensimmäisenä päivänä koko seitsemäntuntisen työpäivän. Ne vaan tuntuivat niin mukavilta. Illalla kotona huomasin, että kummassakin jalassa nilkan etupuoli tuntui väsyneeltä ja ”treenatulta”. Sama kohta rasittui viime vuonna Fjällräven Classic -vaellustapahtumassa käveltyäni 110 km kolmessa päivässä. Nilkan etupuoli taitaa siis olla jalkojeni heikko kohta, ja vaikuttaa siltä, että Fivefingerseillä kävely voisi vahvistaa sitä. Kunhan maltan rauhassa totutella niihin.

Kävellessäni Fivefingerseillä pieniä kävelylenkkejä huomasin selvästi, että kantapäässä ei ole paksuutta, saati varsinaista vaimennusta. Askel muuttui tämän vuoksi kevyemmäksi ja joustavammaksi. Speed-mallin pohja suojaa jalkapohjaa hyvin hiekkatiellä tai lenkkipolulla. Metsäpolullakin niillä meni mainiosti, kun vähän katsoi mihin astuu. Terävät kivet ja juuret tuntuivat pohjan läpi, mutta eivät kuitenkaan sattuneet. Maastossa jalkapohjille antaisi vielä parempaa suojaa Treksport tai Spyridon.

Yksi pikku huomio Fivefingersien käytöstä on ollut se, että housujen lahkeet laahaavat helposti maata, koska kantapää on pari senttiä matalampi kuin perinteisemmissä ulkoilukengissä. Asia korjaantuu käärimällä hieman lahkeita, ja caprien tai shortsien kanssa ongelmaa ei tietenkään ole. Toisaalta jos vaatekaapista löytyy housuja, joiden lahkeet ovat jostain syystä hieman lyhyet, saavat nuo housut uuden elämän Fivefingerseillä…

Kirjoitan lisää kokemuksia Fivefingerseistä sitten, kun olen käyttänyt niitä enemmän. Hyvin alkaneeseen sisäänajovaiheeseen tosin tulee nyt pieni tauko, koska nyrjäytin nilkkani kiipeilyssä. Jossain vaiheessa pääsen siis testaamaan Fivefingersien tehokkuutta nilkan kuntouttamisessa ja vahvistamisessa.

Tavoitteenani on totuttaa jalkani Fivefingerseillä juoksemiseen ja juosta niillä Hämeenlinnassa noin kuuden kilometrin mittainen Rantareitti, joka seurailee Vanajaveden rantaa keskustasta Aulangon rautatiesillalle ja takaisin keskustaan historiallisen Hämeen linnan ohi.

Kuutamokiipeilyä ja liekitöntä retkikokkausta Repovedellä

Repoveden kansallispuisto valittiin tänä vuonna vuoden retkikohteeksi, eikä suotta. Kansallispuistossa on vieri vieressä hienoja kohteita ja maisemia. Kiipeilijöitä Repovedelle houkuttelee Olhava, yksi kansallispuiston tunnetuimmista kohteista. Kaakkureiden asuttamasta Olhavanlammesta nousee lähes 40-metrinen seinämä täynnä upeita kiipeilyreittejä, jotka kulkevat pitkin kallion halkeamia tai seurailevat tasaiselta seinältä löytyviä pieniä listoja. Kalliosta on aikoinaan lohjennut laatta, josta on muodostunut sopivasti pieni saari kiipeilyreittien alapuolelle. Saarella kiipeilijä solmii köyden valjaisiin ja vaihtaa jalkaansa kiipeilytossut.

Liidaava kiipeilijä laittaa kallion halkeamiin ja koloihin välivarmistuksia, kuten pieniä metallikiiloja, joiden kautta köysi kulkee. Köysistön jälkimmäinen kiipeilijä kerää varmistukset mukaansa. Ylhäällä voidaan kätellä köysitoveria onnistuneen nousun kunniaksi.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Olhava tarjosi yhden erikoisimmista kiipeilykokemuksistani. Istuessamme nuotiolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä metsän ylle nousi ”superkuu”. Täysikuu oli tuona yönä erityisen kirkas ja valaiseva, koska kuu oli kiertoradallaan mahdollisimman lähellä maata. Superkuu valaisi Olhavanlammen ja kallion aavemaisella valollaan niin hyvin, että Kantti-reitin kiipeämistä kuun valossa oli mahdotonta vastustaa. En kuitenkaan tohtinut lähteä liidaamaan reittiä, vaan päätin kiivetä turvallisemmin yläköydellä.

Superkuu. Kuva: Perttu Prusi

Valmistautumassa kuutamokiipeilyyn. Kuva: Perttu Prusi

Otsalamppu oli mukanani varmuuden vuoksi, mutta sitä en tarvinnut, sillä superkuun valo riitti kuin riittikin kiipeilyyn. Kallion pienistä epätasaisuuksista lankesi varjoa sen verran, että käsille ja jaloille löytyi tarvittavat otteet. Kantti tarjoaa aina hienon kiipeilykokemuksen, mutta tällä kerralla tunnelma reitillä oli jotain ainutlaatuista.

Arno Suuressa leikkauksessa. Ulkokulmassa kulkee Kantti.

Liekitön keitin Trekmates Flameless

Mukanani Olhavalla oli testattavana Trekmatesin Flameless retkikeitin, joita on myynnissä kaikissa Partioaitan myymälöissä sekä verkkokaupassa. Keitin saa lämpönsä kertakäyttöisestä lämpötyynystä, joka kuumenee, kun sen päälle kaadetaan tilkka vettä. Keittimen käyttäminen on helppoa ja yksinkertaista. Lämpötyyny laitetaan muoviastian pohjalle ja sen päälle kaadetaan vettä. Lämmitettävä ruoka tai vesi laitetaan metalliastiaan, joka asetetaan puolittain muoviastian sisään. Hetken kuluttua lämpötyynyssä käynnistyy kemiallinen reaktio, ja se alkaa lämmittää metalliastian pohjaa.

Lämpötyynyjä on kahta eri kokoa. Pienempi tyyny (High power) riitti valmistamaan kaksi annospussia Elovenan pikapuuroa aamupalaksi. High power tyynyn teho riitti myös pakastekuivatun retkiruuan lämmittämiseen. Ruoka tosin valmistui hitaammin kuin perinteisillä keittimillä. Puuron valmistumiseen kului reilu kymmenen minuuttia ja retkiruoka valmistui parissakymmenessä minuutissa. Isommalla Super power lämmitystyynyllä pystyin kiipeilypäivän päätteeksi lämmittämään ruokakaupasta ostetun kahden hengen valmispasta-aterian (keittoaika norm. 8 min) al denteksi. Ruuan voi syödä suoraan keittimen metalliastiasta ilman ”kattilasta syömisen tuntua”, ja ruoka pysyy lämpimänä koko syömisen ajan, koska lämpötyyny on lämmin vielä syömisen aikana.

Trekmatesin liekittömästä keittimestä ei ehkä ole perinteisten retkikeitinten korvaajaksi pitkillä vaelluksilla, mutta lyhyillä reissuilla ja päiväretkillä tai ulkoilupäivän lomassa sillä valmistaa näppärästi lämpimän ruuan. Keitin ei vie paljon tilaa repussa, se kun on käytännössä pelkkä kannellinen rasia. Lämpötyynyt kulkevat keittimen sisällä, mutta lisäksi sinne voi pakata vaikka eväsleivät.

Keittimestä tulee hetkeksi pieni haju, kun lämpötyynyn reaktio käynnistyy, mutta koska liekittömästä keittimestä ei tule palokaasuja, sitä voi käyttää sisätiloissa tai teltassa. Myrskyn yllättäessä voi siis valmistaa ruuan teltan suojassa makuupussissa makoillen. Keitin onkin omiaan huonossa kelissä tai muuten sellaisissa olosuhteissa, joissa kaasu-, sprii- tai bensakeittimen käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta.

Partioaitoista löytyy myös Trekmatesin 350 ml:n muki, joka on varustettu kannella ja neopreenisuojuksella. Mukissa käytetään pienempiä High power lämpötyynyjä ja siinä voi valmistaa kuuman juoman tai vaikka Lämmin kuppi -keiton.

Ski mountaineering

Kevät = parasta aikaa alpeilla. Ylhäällä voi hyvällä tuurilla laskea puuteria ja alhaalla laaksossa kiivetä kalliota. Alppikiipeilyreitit eivät ole olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa tänä keväänä, joten pääasiallisesti tuli käytyä hiihtämässä ja kalliota halaillessa. Se on erikoinen homma, että sitä voi käydä laskemassa melko haastavan mäen ja se pelottaa vähemmän kuin köydellä kallion kiipeäminen. Hyvän ystäväni sanoja lainaten: ”Miten susta voi lähtee noin korkea ääni” . Hah, en tiedä mutta sen tiedän että mikään ei ole pelottavanpaa kuin tippuminen.

Makiaa hommaa.

Tässä muutama video parista hienosta päivästä. Olen niin lahjakas kirjoittaja, että on ehkä parempi katsoa noi videot niin pääsee paremmin hajulle mitä tää on.

Kiitos mikulle vielä hienoista päivistä . Ens vuonna lisää.