Karvan seikkailut

Moi.

Viimeisestä onkin sitte vähä aikaa, joten pieni päivitys vielä viime kauden lopusta.

Chamonixista lähdettyäni löysin itseni Norjasta pikareissulta. Olin vapun töissä Pyhällä. Mietiskelin, että sieltä on joku varmasti lähdössä Norjaan ja olihan se niin. Isolla remmillä lähdettiin painelemaan. Itsellä oli pitkä viikonloppu takana ja univelkaa, joten otin ekan päivän ihan lungisti lepäillen ja miettien, että mitä tekis. Keli oli vähän huono, mutta sen piti parantua seuraavan parin päivän aikana. Shellin mäki oli ollut jo tietenkin mielessä, mutta ei uskaltanut luottaa keliin.

Seuraavana päivänä mentiin Andersdaltindenille (1221m) hakemaan lämpöä. Kiva reissu, vähän oli sinkissä välillä, eli pilvet tuli vuoren päälle ja peitti näkyvyyden,  mutta sitten taivas aukes juuri sopivasti ja laskettiin se pois.

Säätiedotus lupaili hyvää, joten peli oli selvä, Storerussetinden(1405m) oli seuraava kohde. Päätettiin mennä ns. takakautta sisään, koska lunta oli tullut kivasti ja oli olemassa riski, että itse koillisseinän kiipeily ei olis onnistunu. Aamutuimaan lähettiin läpsyttelemään mahtavassa kelissä: sininen taivas ja mitä korkeammalle mentiin sitä paremmin alkoi näkymään meri. Mahtava fiilis, sain kerranki parasta mitä Norja voi antaa. Kiitos Markolle, Jannelle, Heljälle ja Pasolle.

Store Russetinden NE face(1405m)

Kolissa valmiina lähtöön.

Sillälailla.

Hieno lopetus talvelle.

Siitä sitten lakki kourassa takasi Suomeen ja töihin. Ihan peruskesä, töitä ja treeniä mahdollisimman paljon. Työt jäi viikossa  treeneille 4-3 häviölle, eli oikea suhde. No, tulipa sitä kuitenkin tehtyä lähes täydet viikkotunnit siinä viikonloppujen aikana.

Olhava alkukesästä. Mahtava viikonloppu. Harmi, että oli ainut reissu sinne tänä kesänä.

Kantilla.

Pyhällä vähän ennen töitä itteään kiusaamassa. Teki hyvää ja oli mahtava Unplugged-viikonloppu.

Alkukesästä mielessä oli, että lähden Chamonixiin kiipeemään syksyllä. Lensin kuolemaa halveksuen Geneveen maanantaina 3.9., enkä kyllä olisi arvannut mitä tässä kuluneessa viikossa jo ehtis tapahtua.  Tiistaina olinkin jo aamusta kiipeemässä Oskun ja Evan kanssa sporttia tutulla kalliolla Ranskassa. Keskiviikkona lähdettiin ystäväni Thorin kanssa katsomaan miltä näyttää Pilier Rouge Blaitièrilla, haasteena TD-, Nabot Lleon. Meni sen verran kivasti, että pidettiin päivä taukoa ja suunnattiin takaisin, uutena haasteena TD+, Majorette Thatcher. Kyseiseltä kiipeilyltä löysin aivan uuden merkityksen kalliokiipeilyyn, jotain sanoinkuvaamattoman hienoa.

Ystäväni Miku oli tullut viikonlopuksi lomalle rajan toiselle puolelle Sveitsiin. Olin palautunut pari tuntia Majoretten reissusta, kun Miku soitti, että nyt mennään kiipeämään. Olin hetken, et ei saakeli, mutta päätin sitten kuitenki lähteä ja sovimme tapaamisen Midin hissiasemalle seuraavaksi aamuksi klo 8. Lähdettiin kiipeemään sama reitti, jonka olin Thorin kanssa kiivennyt jo kaksi päivää aikasemmin. Aamusta vähän tuntu vielä eilinen, mutta sitten Blatieren varjossa alkoi helpottamaan. Vein köyttä koko reitin ja oli hyvä mieli reitin lopussa. Kämpille ja kamat kasaan, hyppäsin Mikun kyytiin Sveitsin Marecottesiin ja lähdin auttamaan sinne kaveria kattohommissa, että pysyy balanssi normaalielämään. Sunnuntaisin Sveitsissä ei saa kuitenkaan pitää meteliä, niin ei siinä sitten muu auttanut kuin lykätä työhommia ja lähtiä kiipeämään. Mikukin oli energioissaan ja jaksaa sitä paremmin tehä töitä, kun käy tasasen tappavasti säikyttelemässä itseään. Varpaat muusina aloiteltiin homma lähialueen klassikolla, Chez Rockyllä, 5c , 6a+ slabillä 30″c. Väliin helppoa ja loppuun 6b, 6a+ ja 6b. Valmis. Aurinko porotti suoraan selkään koko päivän. Nyt sitten vähä lepoa ja eiköhän loppuviikosta uudestaan.

Matkalla pilier rougesille . Nabot leon tähtäimessä .

Aguille du plan

Nabot leon p4 nousemassa punaiseen kulmaan.Valtava Blatiere oikealla.

red corner p5

Majoret Thatcher p1

M T p3

M T p2

M T p4

M T p5

Kotiin päin. Tuosta jalkojen alta vähän vasemmalta mentiin p2

Chez rocky

Että tämmösta, hyvää syksyä kaikille.

Karva.

Mainokset

Retki lähiympäristöön

Arjen kiireen keskeltä on hyvä välillä käydä lataamassa akkuja luonnon ääressä. Työmatkan voi esimerkiksi tehdä kävellen. Lähiympäristöstä todennäköisesti löytyy paikka, missä pääsee luontoon.

Mätäjoen suu Huopalahdessa pohjoiseen päin.

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin, taustalla Länsiväylä.

Helsingissä on hienoja historiallisia luonnontilaisia alueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Kuten esimerkiksi Helsingin vuolain puro Mätäjoki, Vantaan puolella Mätäoja (ruots. Rutiån). Mätäjoki alkaa Kaarelasta, Vantaalta ja Pitäjänmäen kautta laskee Huopalahteen. Vantaanjoki virtasi ennen mereen nykyistä Mätäjoen uomaa pitkin. Maankohoaminen ja kallionselänteen paljastuminen hiekkamaan alta sai aikaan sen, että joki alkoi kiertää selänteen sen itäpuolelta. Lopulta Vantaanjoki yhtyi Keravanjokeen Helsingin pitäjän kirkonkylän kohdalla.

Retken voi aloittaa joko ylä- tai alajoelta. Jos aikoo kävellä koko Mätäjoen, kannattaa varata siihen päivä. Iltaseltaan töiden tai koulun jälkeen, voi matkan aloittaa alajuoksulta Huopalahdesta, ja jatkaa Pitäjänmäelle. Tähän kuluu parisen tuntia. Mätäjoki on saavutettavissa helposti joukkoliikennevälineillä koko matkaltaan. Varusteiksi riittävät hyvät ulkoilukengät ja hieman evästä. Jonkinlainen kartta on eduksi, jos alue ei ole entuudestaan tuttu, ja mahdollisesti joku kirjanen, missä on selitetty alueen historiaa. Voi myös esimerkiksi kännykällään katsoa karttaa ja netistä lukea esimerkiksi kaupunginosat.net-sivua, mistä tämänkin kirjoituksen tiedonjyväset ovat haettu.

Sorsat virrassa

Sorsat uimassa virtaa vastaan Talissa.

Patterimäen kallion laki kohoaa 39 metriä merenpinnan yläpuolelle Mätäjoen suulla Huopalahdessa. Kallion lakea kiertää taisteluhautoja. Patterimäellä palveli mm. tykkimies Tauno Palo. Joenvartta pystyy kävelemään hiekkatietä pitkin. Heti alkumatkasta voi syysaikaan napata mukaan matkaevääksi pari omenaa tien varrella kasvavasta puusta. Joki on tässä kohdin melko leveä ja kasvusto rehevää. Joen varressa kasvaa mm. luonnontilaisia saarnia ja tammia.

Puusilta Talissa

Puusilta Talissa

Talia kohden joki kapenee, ja välillä joudutaan käymään Talin golf-kentän puolella. Golf-kentän voi myös kiertää, mutta silloin jää pieni osa joesta näkemättä. Kartanonmäen länsirinteessä kasvaa Helsingin seudun paksuin tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 554 cm vuonna 2001 ja korkeus 23,5 m. Ikää puulla on ainakin parisataa vuotta. Siirtolapuutarhan vierustaa pitkin pääsee kävelemään lehtomaisessa jokimaisemassa.

Lumpeen lehtiä Strömbergissä

Lumpeen lehtiä Strömbergin tehtaan luona.

Vesiputous Strömbergissä

Vesiputous Strömbergin tehtaan luona.

Joki menee hetkeksi tunneliin alittaessaan Pitäjänmäentien. Strömbergin tehtaan luona Pitäjänmäessä on oiva evästauon paikka vesiputouksen äärellä. Vesiputous on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Putouksen jälkeen joki alittaa Strömbergintien. Sillalla on kilometripylväs, joka kertoo vanhan Turuntien mukaiset etäisyydet: Helsinkiin 8 km ja Turkuun 163 km. Sillan sisällä on tiettävästi 1600-luvun kivisilta. Hetken matkan päästä, vanhan patoaltaan jälkeen, joki uppoaa taas hetkeksi maan alle nousten taas kiertoliittymän kohdilla Pitäjänmäen ja Marttilan kulmassa.

Retki on helppo lopettaa Pitäjänmäelle, mistä pääsee niin junalla kuin busseillakin helposti ympäri pääkaupunkiseutua.

Mätäjoesta on tehty puolen tunnin mittainen kaupunkiluontodokumentti: http://m2hz.net/ohjelmat/matajoki-blues

Evääksi on hyvä ottaa mukaan esimerkiksi itse tehty salaatti, joka säilyy viileänä koko matkan ajan Frozzypackissa. Lisäksi termospulloon mukaan kahvia tai teetä.