Vaikeinta on lähteminen

IMG_4262

George Mallory oli ensimmäinen, kuka yritti kiivetä Mount Everestille. Ennen lähtöä häneltä kysyttiin: Miksi? Siihen Mallory vastasi: Because it´s there – koska se on siellä.  Vastaus oli yksinkertainen, mutta matkan toteuttaminen oli varmasti monimutkaisempi.

Mount Everest on valloitettu ja moni on käynyt siellä. Mutta yksi asia kaikilla retkeilijöillä ja Everestin kiipeilijöillä on yhteistä: Lähteminen.

Retkeilen lähimaastoissa paljon ja käyn muuallakin Suomessa retkillä. Pari kertaa vuodessa on pakko päästä johonkin kauemmas. Mutta mitä kauemmas retki kantaa, sitä vaikeampi on saada itsensä liikkeelle. On paljon mietittävää: seura, matka, varusteet, ajankohta ja ennen kaikkea raha. Matkustaminen ei ole halpaa lystiä, ja lomapäivät ovat harvassa monilla.

Retkeilykavereiden kanssa puhutaan usein unelmakohteista. Kanada, Etelämanner, Tundra, Islanti, Pohjois-Norja, Grönlanti. Mutta ideoita lykätään vedoten kaikennäköiseen.

Juttelin hyvän ystäväni pitkäaikaisesta haavesta: melonta Grönlannissa. Unelma! Kajakkien kotimaa ja autioita paikkoja yllin kyllin. Olemme monta kertaa ajatelleet Grönlantia ja ideoineet, joten kohteita löytyisi varmasti siellä. Melonnassa on suuri ongelma: kajakin kuljetus. Lennot Grönlantiin ovat melko kalliita ja 5,5 metrisen merikajakin lennättäminen varusteineen ei ole helppoa eikä halpaa.

Yhtenä iltana katsoimme huviksemme lentojen hintoja. Huomasimme että saisimme liput halvalla, jos tilaisimme nyt. Oli pakko toimia ripeästi. En ole hyvä tekemään isoja päätöksiä nopeasti. Rupesin heti ajattelemaan työasioita ja aikatauluja. Ennen kuin huomasin, olimme päättäneet lähteä ja olimme ostaneet liput. Lisäksi melko halvalla! Mitä ihmettä? Noin helppoa se oli. Kirjoitimme kalenteriin lähtöpäivän ja printtasimme liput. Kajakit saamme lainattua ystävältä Grönlannissa ja muu tavara menee ruumaan.

Meidän lähdöt ovat yleensä tällaisia, pohditaan pitkään ja yllättäen päätämme lähteä. Mitä opimme? Mieti hetki ja tee se.

.IMG_4265

Laskureppu Osprey Kode 30

Osprey Kode 30

Reissureppuna Japanissa on ollut Ospreyn 30-litrainen Kode. Kunnon laskureppuun tulee mahtua muutakin kuin lompakko ja juomapullo. Omasta repustani löytyy usein seuraavanlainen setti:

  • Lumivyöryvarusteet: piipperi(kun ei päällä), sondi, lapio
  • juomarakko
  • lounas (Japanissa usein nuudelia)
  • termospullo
  • ensiapupakkaus
  • taukotakki/-paita
  • skinit
  • kamera

Lumivyöryvarusteille Kodessa on oma taskunsa. Sieltä ne ovat nopeasti saatavilla hätätilanteen sattuessa. Lumivyöryvarustetaskussa on tilaa myös muille varusteille. Se on oiva paikka esimerkiksi kameralle, sillä sieltä se on nopeasti saatavilla.

Koden ehkä paras ominaisuus on sen avautuminen selkäpuolelta. Tämä helpottaa pakkaamista huomattavasti, ja suhteellisen pieni reppu imee sisäänsä paljon tavaraa. Varusteet pysyvät järjestyksessä, ja reppu on helppo avata vaikka tuolihississä istuessa.
Kodessa on myös kaksi pienempää taskua. Taskuista isomman sisäpinta on pehmeää fleecekangasta, tällä on huomioitu laskettelulasien säilytystä. Pienemmän taskun sisältä nousee vaivatta erittäin tukeva kypäränkiinnityshuppu.

Suksien/lumilaudan kiinnitysmahdollisuuksia Kodessa on monia. Sukset voi kiinnittää ns. A-muotoon repun sivuille, repun eteen kuten lumilaudan, tai kulmittain kumpaan tahansa suuntaan. Kulmittain kiinnitys on erityisen kätevä kiivettäessä sivurinnettä, tällöin suksien kannat eivät laahaa lumessa.

Kaikissa Osprey-repuissa on loistava istuvuus. Omaan selkääni M-kokoinen Kode istuu kuin valettu, ja toimii muotoilunsa puolesta myös selkää suojaavana panssarina. Lantiovyön tarviketaskut, rintahihnan pilli ja olkahihnan sisällä kulkeva läpivienti juomaletkulle viimeistelevät tämän varmasti pitkäikäisen laskukaverin.

Kaikki mukana

Kaikki mukana

Tasku lumiturvallisuusvälineille

Tasku lumiturvallisuusvälineille

DSC_2466

Repun avautuminen selkäpuolelta

Repun avautuminen selkäpuolelta

Laskulasi tasku

Tasku laskulaseille

Kypäräkiinnitys

kypäräkiinnitys

Vihdoinkin lunta!

Nyt sitä taas tuli! Ja tulee koko viikonlopun. Olo kämpillä alkoi käydä jo miltein sietämättömäksi. Lunta ei tullut moneen päivään, ja puhtaita käännöksiä joutui etsimään oikein olan takaa. Myös lämmin keli ja kova tuuli kovettivat metsien puuteripilvet kivikoviksi. Hyvin erikoislaatuinen talvi täälläpäin, mutta minkäs teet. Maailman ilmasto näyttää olevan mullin mallin ja kateellisena olemmekin seurailleet Keski-Euroopan matalapaineita. Noh kuuluu lajiin.

Välipäivinä on aikaa puuhastella kaikkea muuta. Hostellimme keittiössä näkyi syntyvän toinen toistaan hienompia luomuksia, jotkut jopa harjoittelivat sushin vääntämistä itse. Korttipelit pyörivät oleskelutilassa, ja jatkuivatkin usein yömyöhään. Sääennusteet pyörivät ahkerasti kymmenien tietokoneiden ruuduilla, ja välillä joku huudahtaa uuden päivityksen tulleen.

Kävimme myös katsastamassa vanhan Olympiakaupungin Naganon. Onhan tuo Japanilainen rakentaminen varsin erilaista suomalaiseen verrattuna. Kaupunkikaavaa ei juuri ole, ja vierivieressä saattaakin kohota pilvenpiirtäjä ja pieni hirsimökki. Maistelimme myös paikallisia lihaherkkuja (kanan niskaa, maksaa, ja mahaa) sekä sakea. Naganosta otimme vielä bussin katsomaan paikallisia lumiapinoita. Noin 200:n yksilön lauma elää kuumien lähteiden ympärillä n. 30 minuutin matkan päässä Naganosta. Sadepäivänä paikka olikin täynnä länsimaisia laskettelijoita valtavine järjestelmäkameroineen.

Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano

DSC_2749 DSC_2737

Poikasia
Poikasia
Imetystauko kylvyssä
Imetystauko kylvyssä

Uusi lumi jäisen pohjan päällä on varsin vyöryherkkää. Olemmekin nyt pari päivää kolunneet Cortinan metsiä. Ensimmäisen lumisadepäivän jälkeen kovaa pohjaa ei enää juuri tuntenutkaan, ja puhtaita linjoja riitti pitkälle toisen päivän iltapäivään. Tätähän tänne tultiin hakemaan. Kovassa kelissä arvostaa kunnon kuoriasua. Ulos on mukava lähteä lounastauonkin jälkeen vaikka olo alkaa olla jo suhteellisen kostea kaikesta irtolumesta. Laskupäivän jälkeen paras tapa rentoutua on paikallinen Onsen-kylpylä. Kylpylästä löytyy jopa sauna ja koko hoito sisältyy kuukausikortin hintaan.

IMG_7323 (2) DSC_2882 (2)Tätä tultiin hakemaan!DSC_2870 DSC_2866

Ville teki hyppyrin

Ville teki hyppyrin

DSC_2881

DSC_2835 DSC_2829 DSC_2826 DSC_2825

 

Aurinko paistaa!

Puuteripäiviä

Puuteripäiviä

Ensimmäisen, varsin lumisen viikonlopun jälkeen keli täällä Hakubassa lämpeni ja olemmekin kylpeneet auringossa koko viikon. Jotkut kaverit joutuivat jopa ostamaan aurinkoon sopivia laskulaseja, koska tällaista sääilmiötä ei oltu Japanilta odotettu. Kyseessä on kuulemma varsin erikoislaatuinen talvi. Aurinkoisia päiviä on ollut monin verroin enemmän, kuin viimevuonna.

Aurinkoinen keli, ja uuden lumen puute ajavat vapaalaskijan väistämättä kauemmas keskuksista. Paras tapa (jos käytössä ei ole Red Bullin helikopteria) löytää uusia koskemattomia laskuja on ski touring eli suomeksi skinnailu. Ylämäkeen hiihtämistä helpottamaan suksen pohjaan liimataan nousukarvat, jotka estävät suksen lipsumisen taaksepäin.

DSC_2571

Skinnailu on loistava tapa harrastaa liikuntaa. Hiki tulee auringon paisteessa varmasti ja Gore-takin voi jo reppua pakatessa jättää suosiolla repun päälle. Skinnatessa pääsee irti hiihtokeskuksien ihmisvilinästä, ja rajattomat takamaastot avautuvat laskettelijalle. Omin askelin ansaitut käännökset koskemattomassa lumessa maistuvatkin usein paremmalle kuin hissillä saavutetut, ja illalla tosiaan tuntee saaneensa jotain aikaan.
Tämä viikko onkin siis vierähtänyt alueen erilaisia mäkiä haikkaillen. Tässä joitakin kuvia ensimmäiseltä viikonlopulta, takamaastoista ja aurinkoisesta Hakubasta. Löytyi sieltä Cortinan koivikoista yksi vanha aittalainenkin. Otettiin oikein kuva todistamaan!

Kuka tunnistaa?

Kuka tunnistaa?

Vähän voisin jutella tosta vaatetuksesta täällä reissussa. Kerrospukeutumisesta on tällä palstalla varmasti puhuttu jo kyllästymiseen asti. Villaa tai tekokuitua alle, väliin eristävä fleece tai villakerros ja päälle tuulen ja veden pitävä kerros. Kokonaista päivitystä kerrospukeutumisesta en siis ala tässä väsäämään vaan paneudun muutamaan tuotteeseen, jotka on nyt todettu erittäin toimiviksi täällä Japanissakin.

Aloitetaan uudesta aluskerrastosta. Kysessä on siis tänä syksynä paljon hehkutettu Acliman Woolnet kerrasto. Uuno Turhapuro elokuvista tuttu verkkomainen rakenne jakaa mielipiteitä ulkonäkönsä puolesta, mutta onhan se vain toimiva! Merinovillasta kudottu verkkopaita hengittää loistavasti ja siirtää kosteuden pois iholta. Kun verkon päälle lisätään kerrastoja, jää sisälle tuhansia pieniä ilmataskuja, jotka eristävät kylmältä. Erityisen toimivaksi komboksi olen todennut Woolnet-paidan ja Icebrakerin 200 g paksuisen aluspaidan. Kylmemmällä kelillä siihen päälle vielä vaikka powerstrechiä. Aurinkoisella kelillä ilman takkia ylämäkeen hiihdellessä saa myös osakseen paljon ihailevia katseita.

Takki päälle tauolla

Takki päälle tauolla

Kuoritakkina on tällä reissulla loistavasti palvellut Tierra Rond -takki. Erityisesti vapaalaskuun suunnattu takki on vahvaa kolmikerros Gore-Texiä eikä hätkähdä pienistä risuista. Reilut etutaskut, hihatasku ja rintatasku toimivat joka tilanteessa. Mäkiä kiivetessä erityisen suuret tuuletusaukot kainaloissa ovat olleet todella hyödylliset. Takin voi napittaa suoraan kiinni Rond-housuihin, jolloin syntyy lähes haalarimainen kombonaatio. Itselläni housuina ovat toimineet Tierra Roc Blanc -housut. Housujen vyötärö nousee navan yli ja pitää lumen takulla poissa alaselästä. Vaikka lunta on ollut paikoin rintaan asti, en ole vielä onnistunut saamaan lunta varusteideni sisälle. Housut ovat muutenkin toimineet loistavasti, erityiskiitos tukevista lumilukoista, pitkistä sivuvetoketjuista, korkeasta vyötärösta ja hyvin sijoitelluista taskuista. Varsinkin etupuolella oleva pieni kännykkätasku on ollut kovassa käytössä.

Huomenna vietelläänkin sitten välipäivää Naganossa ja maanantaista alkaen on luvassa uutta lunta!

Happo-Onen eteläseinämä

Happo-Onen eteläseinämä

IMAG0078

DSC_2514

DSC_2520 (2)

herkkui

herkkui

Lounastauko

Lounastauko