Rogainingista opittua

rogaining
Team dance commanders

Rogaining on kenties vähemmän tunnettu suunnistusmuoto. Kun mainitsee osallistuvansa Rogainingiin ihmiset tuppaavat luulla sitä hiustelähtöhoitoon, ehkä nimi on harhaanjohtava.

Mikä on rogaining? Suunnistuksen kuninkuusluokka! Normaalissa suunnistuksessa seuraat rataa rastilta toiseen numerojärjestyksessä. Ei siinä mitään vikaa, on sekin hauskaa, mutta moni ”peesaa” ja se vie pois osan kilpailusta. Rogaining eroaa suuresti normaalista suunnistuksesta. Yhteistä molemmilla lajeilla ovat kartta ja kompassi sekä maastossa rämpiminen. Se taitaa olla siinä. Rogaining haastaa suunnistajan keksimään parhaan mahdollisen reitin ja taktiikan. Rastit ovat eriarvoisia, vaikeista saa enemmän pisteitä ja helpoista vähemmän. Suunnistaja saa siis itse valita reittinsä ja päättää leimaako hän monta helppoja vai muutaman vaikean. Eikä haaste lopu tähän, suunnistajalla on aikaraja, jonka sisällä hänen täytyy päästä takaisin maaliin, muuten seuraa sakko.

Osallistuin kaverin kanssa vuonna 2009 Rogaining EM-kisoihin Ylläksellä. Sarjoja oli kaksi, 8 tuntia ja 24 tuntia. Uhosin kovasti että 24 tuntia tai ei mitään! Onneksi kaverini Marko oli fiksu ja päätti että 8 tuntia riittää.

Pakolliset varusteet olivat tarkasti määritelty, koska kyseessä oli tunturimaastossa juostava kilpailu. Totta kai me jätimme ohjeet kiireessä lukematta. Pakolliset varusteet olivat mm. kuiva paita (löytyi), avaruuspeitto (löytyi) sekä pilli (ei ollut). Mitä avuksi? veistettiin pajupillit!

Marko on kova suunnistaja ja juoksija, hän on juossut muutamat maratonit. Itse juoksen myös, mutta penikkatauti vaivasi juuri kisojen aikana. Yritin kylmägeelillä vähentää kipua, se ei auttanut. Purin hammasta lähdöstä maaliin.

Kisa meni ihan mukavasti. Maasto oli haastava ja kaunis. Suot olivat petollisia, niiden päällä pystyi juoksemaan mutta olimme haaroja myöten niissä, kun niihin vajosimme. Pääsimme maaliin aikarajan sisällä ja olo oli uskomaton! 54 km juoksua takana! Olin kyllä hurja näky maalissa. Kenkäni olivat riekaleina ja toisesta puuttui kärki, trikoot olivat täynnä reikiä ja koivet olivat täynnä verisiä haavoja.

Mitä opin?

  1. Tutustu kilpailukutsuun ja tarkista kilpailun nettisivuja usein ennen kilpailua.
  2. Tarkista pakolliset varusteet, pilli, avaruuspeitto, kompassi sekä ravinteet.
  3. Käytä piikkareita! Itse käytin lenkkareita, ei hyvä. Icebugit tai vastaavat toimivat hyvin.
  4. Älä käytä liian isoa reppua, se on vain tiellä. Pieni ja kevyt juoksureppu, missä on juomasäiliö on paras.
  5. Vaellussauvat! Ne ovat hyödyllisiä vaikeassa maastossa. Valitse kolmeosaiset sauvat mukaan, sillä ne menevät pieneen tilaan.
  6. Suosi kevyttä kuoritakkia. Ei ole mitään järkeä ottaa mukaan liian järeää takkia. Pieneen tilaan pakkautuva ultra-kevyt takki riittää.

Ai niin, miten kilpailu meni? 11. sija!!!! Ilman Markoa en olisi kyllä pärjännyt, mutta hän piti yllä tasaista tappavaa tahtia.

Suosittelen Rogainingia kaikille!

TN

Mainokset

Karvan seikkailut

Moi.

Aika vierii, vaikea aloittaa taas mistään, aloitan siis taas siitä mihin viimeksi jäin.

Eli Chamonixiin ja kalliokiipeilyyn.Syksyhän meni oikein mukavasti, olin yrittänyt valmentaa itseäni henkisesti ja fyysisesti useamman köydenmitan reiteille ja lopputulos oli itselle enemmän kuin tyydyttävä: huomasin että saankin itsestäni jopa enemmän irti korkealla kun sport-reiteillä, ainakin fiilis oli sellainen ja paksun pojan oli hyvä kävellä reilusti ennen kiipeilyä niin paikat aukesi.Varmasti asiaan auttoi porukka kenen kanssa sai kiivetä, ei parempaa olisi voinut toivoa. Kiitos jo valmiiksi Autiolle, Kelsolle, Magikselle ja ulkomaan ystäville.

Tatun ja kelson kanssa monteverin ala slabeilla , hieno 6a+ halkeama .

Tatun ja kelson kanssa monteverin ala slabeilla , hieno 6a+ halkeama .

Ei voi sanoa, että olisin kiivennyt vapaasti juurikaan mitään näistä reiteistä, mutta ei se osassa kaukana ollut ja muutama ihan menikin. Kokemusta tuli sitä enemmän ja odotankin ensi syksyä todella paljon.

Thorin ja Naten kanssa kalliokiipeilemässä.

Aika kuluu mukavasti kun touhuaa, tästä on hyvä siirtyä myöhempään syksyyn. Kelit alkoi hieman huononemaan kalliokiipeilyä ajatellen, joten vaihdettiin kiipeilymuotoa. Käytiin Naten kanssa kiipeämässä vähän helppoa alppikiipeilyä, reitiksi valittiin Col du Planin pohjoisseinä.

Alussa pientä videota reitiltä.

Sitten alkoikin jo sataa lunta ihan kivasti ja sain onneksi sukset jalkojen alle ja ei muutakun mäkeen. Seuraavana päivänä lento takaisin Suomeen, meinas tulla hieman kiire pakata kaikki.

Piti sitä keksiä jotain uutta tekemistä ja oli jo aika aloittaa jääkiipeilykausi. Sami ”Kelso” Modenius oli sopivasti menossa Abiskoon Pohjois-Ruotsiin kurssille ja hänelle ei tietysti riittänyt vielä kurssin anti ja muutama kiipeilypäivä ennen sitä. Tulin hänen seuraksi neljäksi päiväksi kiipeämään heti kun kurssi oli loppunut, Kelsolla olikin sitte jo 10 päivää pohjalla, mulla pyöreät 0. Siitä sitten toimeen ja aloin kyseleen, et mitä tehdään,  johon Kelso et Kaisepakte: isoin ja siistein lähialueilla. Heti lirahti lusikallinen. Kolmena päivänä käytiin Kaisepaktella ja yhtenä tuuli liikaa, jolloin oli pakko mennä alemmas .

Kuvat hieman laadultaan huonoja, sorry.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Jääkiipeilyn parissa onkin sitte vierähtänyt aika ihan mukavasti ja töitä oon yrittänyt tehdä siinä sivussa. Kevään reissu Ranskassa jo takana, siitä lisää myöhemmin. Vetäkää karvan verran paremmin ja olkaa varovaisia.

Karva.