Anna pääsi loistaa

tikka-rxp_0

Pohjoismaalainen retkeilijä ilman otsalamppua on yhtä kuin hukassa. Toki voit retkeillä ilman sellaista, mutta suurin osa vuodesta kuluu kompastelun ja puiden tunnustelemiseen käsin. Toisin sanoin: et näe mitään!

Onneksi on otsalamput. Lyhyt oppimäärä: Kaivostyöntekijät kiinnittivät aikoinaan kynttilän kypäräänsä, jolloin he saivat valoa maan alle. Ainoa ongelma oli kaasun ja tulen yhdistelmä, joka johti tulipaloihin ja räjähdyksiin. Tästä monta vuotta eteenpäin tulivat hehkulamput ja paristot – raskas ja tehoton yhdistelmä. Vielä kun mennään ajassa eteenpäin, suunnistajilla oli otsalamput, jotka olivat naurettavan isoja ja epäkäytännöllisiä. Retkeilijöillä oli usein käytössään erilaisia käsilamppuja, mitkä sai kiinni päähän erillisillä lenkeillä, mikä oli askel oikeaan suuntaan. Se siitä historiasta.

Olen pitkään käyttänyt Petzl-otsalamppuja. Aloitin Tikka-sarjalla, kun siinä oli kolme lediä eikä valotehosäätöä. Olivathan ne silloin jo suhteellisen tehokkaita, ja nuori retkeilijä Nylund näki niiden ansiosta hyvin. Sitten ostin Tikka XP -lampun, joka oli todella hyvä. Siinä oli valotehon säätö, buusteri-nappi sekä valokeilan hajoittaja. Käytin kyseistä mallia vuosikausia. Käytin yhteensä kolme kappaletta niitä. Se on ollut mukana kaikilla reissuilla ja valaissut iltalukemiseni sekä paljon muuta.

Tänä talvena huomasin, että paristoja kului paljon ja kuulin Petzl:in uusista malleista. Hankin siis uuden Tikka RXP-lampun. Ero edelliseen oli valovuosien päässä. Ajattelin tässä jutussa kertoa sinulle kokemuksistani kyseisestä lampusta.

Ensivaikutelma: Onhan se hienon näköinen! RXP ja R+ ovat selkeästi eri sarjaa kuin edelliset. Muotoilu on yksinkertainen ja fiksu. Hihna on mukava päässä eikä lamppu paina otsaa vaikka se sojottaa enemän ulos kuin esim Tikka XP. Kiristys on toimiva ja yksinkertainen. Itselläni on melko iso pää, joten säädöt ovat melko tapissa. Paksun päähineen kanssa säätövara voi tehdä tiukkaa. Lataus sujuu helposti USB-johdolla. Ensin ajattelin, että USB olisi epäkäytännöllinen, mutta se on näppärä. Onhan aurinkokennossani ja virtapankeissa USB-liitäntä. Lamppu latautuu melko nopeasti.

Tikka RXP -lampussa on kaksi nappia, jotka ovat sääsuojattuja. Luin käyttöohjeista miten niitä käytetään ja ajattelin jo, että laite on aivan liian monimutkainen, mutta ei se ollutkaan. Isosta napista kytken sen päälle ja pienestä napista säädän automaattisen valotehosäädön pois päältä sekä punaisen valon päälle. Tikka XP -mallissa oli valotehonsäätö, mikä oli kivaa, mutta minun piti aina vaihtaa valotehoa riippuen tilanteesta. Automaattinen valotehonsäädin on kätevä. Ensin se tuntui merkilliseltä, mutta siihen tottui äkkiä. Automatiikka on hyvin luonnollisen tuntuinen ja nopeasti reagoiva. Ainoa pieni haittapuoli on automatiikka ja pakkanen. Kun hengitysilma höyrystyy, niin valo heijastuu siitä sensoriin, mikä tunnistaa sen ja laskee valotehoa. Valo pumppaa jonkin verran silloin.

Lampussa on kolme linssiä. Kaksi ovat valolähteitä, ja kolmas on sensori, joka tunnistaa heijastukset. Keksin oman tempun. Tikka RXP:ssä on buusteritoiminto, mutta en vaivaudu käyttämään sitä. Sen sijaan peitän sormella sensorin jos haluan enemmän tehoa. Silloin lamppu luulee olevansa pilkkopimeässä ja nostaa tehot maksimiin.

Tikka RXP on todella mukava laite. Siitä löytyy myös R+ malli, jonka teho on 175 lumenia, kun RXP on 215 lumenia. Lisäksi niihin löytyy vara-akkuja. Sokerina pohjalla on OS-ohjelma. OSin avulla voit kytkeä otsalamppusi tietokoneesi ja säätää automatiikkaa ja muuta. En ole vielä perehtynyt ohjelmistoon, RXP on oikein hyvä vakiona.

Suosittelen,

TN

Eräkokille hyödyllistä tietoa nuotiopuiden ominaisuuksista

Dutch Oven utbildningPuiden palamisominaisuuksia on jokaisen luonnollisesti helpointa opetella metsässä kulkiessaan. Tässä blogissa kerron eri puulajeista, niiden palamisominaisuuksista ja soveltuvuudesta ruoanlaittotulien tekoon. Mukana on myös puulajeja, jotka ovat vaikeammin saatavilla, mutta olen silti ottanut ne mukaan niiden erinomaisten, ruoanlaitossa tarvittavien ominaisuuksiensa vuoksi. Puulajit luonnollisesti eroavat toisistaan maapallon eteläisimmissä ja pohjoisimmissa osissa, mutta tästä on hyvä aloittaa. Jos et tunnista puulajia, on parempi jättää nuotio sytyttämättä. On myös hyvä muistaa, että kaikki puulajit palavat parhaiten pieneksi pilkottuna.

Havupuut palavat nopeasti, jopa niin nopeasti, etteivät ne juurikaan tuota hiiltä. Havupuista tehty nuotio on voimakkaan värinen, mutta puuta tarvitaan runsaasti koko illan nuotiotarpeiksi.

Lehtipuut, eli kovat puulajit syttyvät hitaammin, palavat pidempään ja tuottavat hehkuvan hiilloksen, joka on ruoanlaitossa käytettävälle nuotiolle välttämätöntä.

Hyvä puu on kuivaa ja huokoista. Märästä tai havupuusta tehty nuotio savuttaa, poppelista tehty tuli voi savuttaa kuivanakin. Vältä runsaasti pihkaa sisältävää puuta, se kipinöi. Älä koskaan käytä tuoretta puuta.
Taken while hiking the length of New Zealand

  • Akaasia: palaa hitaasti ja lämmittää hyvin, mutta savuttaa voimakkasti.
  • Alppiruusu: paksut, vanhat ja tiiviit kukkavarret palavat ja lämmittävät hienosti, sopii hyvin ruoanlaittoon.
  • Hasselpähkinäpuu: palaa ja lämmittää hyvin, savuttaa vähän.
  • Jalava: usein myynnissä nuotiopuuksi. Jalavaa täytyy kuivattaa vähintään kaksi vuotta ennen kuin sitä kannattaa käyttää ruoanlaitossa. Savuttaa kuivanakin.
  • Kastanja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen – kunnon hiillosta ei juurikaan synny, palaa pienellä liekillä ja lämmittää heikosti.
  • Kirsikkapuu: palaa hitaasti, lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
  • Koivu: tuottaa hyvin lämpöä, mutta palaa nopeasti. Tuoksu on miellyttävä. Koivu sopii paremmin lämmittämiseen kuin ruoanlaittoon.
  • Kultasadepensaat: erittäin myrkyllinen puu. Väkevä savu vie ruokahalun mennessään.
  • Kuusi: palaa liian nopeasti ja kipinöi runsaasti.
  • Laakeri: kirkas ja kaunis liekki, tuoksuu heikosti, lämmittää hyvin.
  • Lehtikuusi: tuoksuu hyvälle, lämmittää melko hyvin, kipinöi.
  • Leppä: lämmittää huonosti, kasvaa useimmiten lähellä vesistöä.
  • Lime: Palaa hyvin, mutta lämmittää heikosti. En suosittele käytettäväksi ruoanlaitossa.
  • Luumu: lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
  • Marjakuusi: yksi parhaista! Palaa hitaasti, lämmittää voimakkaasti ja tuoksuu miellyttävältä.
  • Mänty: palaa iloisesti sinisellä liekillä, mutta kipinöi. Tuoksu on miellyttävä.
  • Omena: erinomainen – palaa kuivana hitaasti ja tasaisesti pienellä liekillä ja tuottaa hyvin lämpöä. Tuoksu on miellyttävä.
  • Orjantappura: yksi parhaista puulajeista. Palaa hitaasti ja tuottaa runsaasti lämpöä, eikä juurikaan savuta.
  • Paju: pajua voi käyttää vain kuivana. Paju palaa hitaasti pienellä liekillä ja lämmittää heikosti, joten en voi suositella sitä käytettäväksi ruoanlaittoon.
  • Piikkipaatsama: palaa hyvin, voidaan käyttää myös tuoreena toisin kuin useimpia puulajeja. Parhaimmillaan n. puolen vuoden kuivattamisen jälkeen.
  • Plataanipuu: palaa kauniisti, mutta erittäin kuiva puu on taipuvainen kipinöimään.
  • Poppeli: todella huono puulajike erätulille.
  • Pyökki: vahva saarnin kilpailija, mutta vaikeammin saatavissa, ja palaa erittäin huonosti tuoreena. Hiillos pysyy lämpimänä pitkään.
  • Pähkinäpuu: hyvä lajike, joka tuoksuu miellyttävälle, mutta on valitettavasti heikosti saatavilla pohjoisilla leveysasteillamme.
  • Päärynä: lämmittää hyvin ja tuoksuu  hyvälle.
  • Saarni: yksi parhaista puulajeista. Palaa pitkään ja pitää lämmön hyvin. Saarnia voi polttaa myös tuoreena, mutta se palaa luonnollisesti paremmin kuivana.
  • Selja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen. Savuttaa paljon, palaa nopeasti, lämmittää heikosti.
  • Setripuu: kuivana hyvä, rätisee ja kipinöi. Liekit ovat pienet mutta lämpötila korkea. Tuoksu on miellyttävä.
  • Tammi: muodostaa kitkerää savua, mutta kuiva, vanha tammi lämmittää erittäin hyvin, palaa hitaasti ja tasaisesti (kunnes luhistuu tuhkaksi).
  • Vaahtera: soveltuu erinomaisesti ruoanlaittoon – lämmittää hyvin ja hiillos on täydellinen.
  • Valkopyökki: lähes yhtä hyvä kuin pyökki.

Chilipähkinät lämmittävät retkeilijää kylminä talvipäivinä! Tässä resepti tuliseen välipalaan uskaliaimmille – erittäin hyvää ja koukuttavaa.

Ainekset
2 kpl punaista chiliä
1 kpl chipotle-chiliä (savustettua chiliä)
4 dl (sekalaisia) pähkinöitä
4 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
2 rkl vettä
suolahiutaleita

Valmistaminem
1. Huuhdo chilit. Poista siemenet, myös valkoinen siemenkota, ja hienonna chilit. Murenna savustettu chili (halkaise ja poista siemenet mikäli haluat miedomman version).
2. Paahda pähkinöitä muutama minuutti kuumalla ja kuivalla pannulla. Lisää chili ja savustettu chili, sekoita pähkinöitä ja chilejä n. puoli minuuttia kunnes chilitkin ovat paahtuneet.
3. Lisää vaahterasiirappi ja vesi, ja sekoita kunnes neste on haihtunut ja siirappi muodostanut kalvon pähkinöiden ja chilien päälle. Lisää suolahiutaleita.
4. Laita seos muffinivuokiin ja anna jäähtyä. Sirottele halutessasi vielä suolahiutaleita tulisen välipalan päälle.

MINOLTA DIGITAL CAMERA

Toimiva ensiapulaukku

Ensiapulaukku on tärkeä, kun lähdetään retkelle. Retkeillessä sattuu ja tapahtuu isompaa ja pienempää, ja silloin on syytä olla apu lähellä. Moni retkeilijä kantaa mukanaan EA-laukkua, joka on kaupasta ostettu, mutta harva tuntee sen sisällön.

Eri ulkoilumuodoilla on eri riskit. Se asettaa liikkujan eri ympäristöihin, ja se taas tuo mukanaan eri tilanteita, missä saattaa loukkaantua. EA-laukun kuuluu kulkea mukana kaikilla retkillä, joten sen pitää olla kestävä, helppokäyttöinen sekä monipuolinen olematta turhan iso. Ajattelin jakaa kanssanne oman EA-laukkuni sisällön. Olen soveltanut sen omien retkeilykokemuksieni perusteella sekä lääkäriystävien vinkeillä.

Image

Itse laukku on Ortliebin ensiapulaukku, M-koko. Se on vedenpitävä ja todella kestävä. Olen järjestänyt sisällön minigrip-pusseihin aiheittain, näin ne ovat helppo löytää. Käydään läpi sisältö riveittäin ylhäältä alas, vasemmalta oikealle.

Compeed rakkolaastari. Kaikkien retkeilijöiden pelastaja.

-Lääkepussi. Sakset, särkylääke, tulehduskipulääke, kyypakkaus, ripulilääke, hiilitabletti. Pussissa on lisäksi steriili vaahtomuoviputki, joka on hyvä, jos esimerkiksi mela on hiertänyt peukalon puhki meloessa.

-Laastaripussi. Eri kokoisia laastareita, yksittäispakattuja sekä leikattavaa. Antiseptiset pyyhkeet.

-Telttakaaren paikkausputki. Tiedän, että se on hassu paikka sille, mutta näin se on aina mukana.

Avaruushuopa.

Huulirasva. Huulet voivat kipeytyä todella pahasti ja pilata muuten hyvän retken. Huulirasva on hyvä laittaa hiertymien päälle.

-Yleisside.

-Sideharso.

-Karjakkoteippi. Eläinlääkäreiden suosima itseensä kiinnittyvä joustava teippi, loistava nyrjähtäneisiin nilkkoihin. Suosittelen.

Punkkipihdit ja pinsetit.

-Puolustusvoimien ensiside. Isompaan naarmuun. Vähän isompi paketti, mutta tarpeellinen.

-Roudariteippi. Korvaamaton mikäli joku raaja pitää saada sidottua nopeasti liikkumattomaksi esim: sijoiltaan mennyt hartia.

-Joustavaa sidettä.

-Kreppiside.

-”Leikkauspussi”. Steriilit leikkaushanskat, skalpellin terä sekä haavan ompelusetti. En suosittele haavojen ompelua retkeilyoloissa, mutta joskus sairaala voi olla todella kaukana. Tutustu aiheeseen huolellisesti etukäteen.

-Kolmioliina. tarkoitettu murtuneen käden kantoon, mutta voidaan käyttää muuhunkin.

Kaikki tämä mahtuu siististi EA-laukkuun.

Kun kokoat oman laukkusi aloita tärkeimmillä ja sovella siitä eteenpäin. Haavojen puhdistus ja pienien naarmujen paikkailu on yleisin toimenpide mihin joutuu, mutta joskus hätä voi olla monimutkaisempi. Siksi suosittelen, että valitset tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Teipit ovat helppoja käyttää myös jos joudut paikkaamaan itseäsi. Valitse tuotteet huolella, ja katso, että niiden pakkaukset ovat mahdollisimman kestäviä etteivät ne hajoa laukun sisällä.

Tom

Tuhansia vuosia ilman jääkaappia

Ihmiset ovat selviytyneet vuosituhansia ilman sähköä ja nykyteknologiaa. Jääkaappi keksittiin noin sata vuotta sitten. Silti elämme yhä siinä uskossa, että emme voi elää ilman jääkaappia, vaan pelkäämme ruoan pilaantuvan heti, kun kylmäketju katkeaa. Pidämme parasta ennen –päiväystä ruoan viimeisenä käyttöpäivänä, ellemme ole jo siihen mennessä heittäneet ruokaa pois.

Ruokakulttuuri on kuitenkin viimeisten 30-40 vuoden aikana kokenut suuren muutoksen. Lisääntynyt matkailu, ruokalehdet ja television kokkiohjelmat ovat tuoneet eksoottisimmatkin raaka-aineet ja ruoat ulottuvillemme, unohtamatta lukuisia kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja jotka ovat osaltaan rikastuttaneet ruokakulttuuriamme.

Luonnossa liikkuminen on usein sosiaalinen tapahtuma, jossa jaamme kokemuksia muiden samanhenkisten kanssa. Ruoanlaitto tuo retkillemme oman lisämausteensa; voimme nauttia yhteisestä illallisesta ja toistemme seurasta. Mikä voisikaan olla hienompaa kuin istua kalliolla, katsoa auringonlaskua ja nauttia illallisen päätteeksi amerikkalaisia vaniljapannukakkuja.

Resepti
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl vaniljasokeria
1 kananmuna (tai kuivattua kananmunajauhetta)
2,5 dl maitoa (tai veteen sekoitettavaa maitojauhetta)
2 rkl voita

Valmistaminen
(Ennen retkeä)
1.   Sekoita kuiva-aineet. Sulata voi ja sekoita se kananmunan ja maidon kanssa eri kulhossa. Yhdistä kaikki aineet.
2.   Kaada taikina tuplamuovipussiin ja pakkaa mukaan retkellesi
(Retkellä)
3.   Lisää pannulle voita ja paista pannukakut
4.   Tarjoile tuoreiden hedelmien, marjojen, vaahtosiirapin ja voin kera.

Parhaimmalta letut maistuvat, kun ne on paistettu aidolla, avotulelle tarkoitetulla räiskälepannulla. Pannukakut sopivat aamiaiseksi, lounaaksi tai iltapalaksi. Syö ja nauti!

Kayakers Pancakes