Madventuresin pikatestissä retkikuntaveskat: North Face Base Camp Duffel

Madventures - The North Face Base Camp Duffel Special Edition

The North Face Base Camp Duffel – Seikkailijoiden varustelaukku tositoimissa

Useimmiten Madventuresin kuvausreissuilla on vähintään piipahdettu
perämetsäisissä mestoissa: viidakoissa, vuorilla tai muuten vaan skuugessa. Niissä olosuhteissa olemme tavanneet luottaa useamman tunnetun reppuvalmistajan vaellusrinkkoihin.

Mutta vaikkapa 65-litrainen kiipeilyrinkka on harvoin parhaimmillaan
lyhyillä mökki- ja harrastusreissuilla – kuukausien mittaisista,
pitkälti samassa kohteessa vietetyistä retriiteistä puhumattakaan.

Hyvällä kantolaitteella (tai trekkaajalle käytännöllisillä sivu- ja
sisätaskuillakaan) ei tee mitään, jos edessä ei ole pitkää marssia
haastavassa maastossa tai uuvuttavaa ramppausta halpaa hostellia
metsästellessä.

TNF-Base-Camp-Duffel
Usein simppelien siirtymien reissuveskalta toivoo vain muutamaa asiaa:

1. Helppo dumpata kaikenlaista kamaa sisään
2. Tilaa on riittävästi
3. Kangas on kestävä ja mahdollisimman vesitiivis
4. Kannettavuus on silti mahdollisimman hyvä

Klassinen malli edellisten ominaisuuksien yhdistelmästä on keikka- eli
retkikuntalaukku. Niitäkin on nähty aika moneen lähtöön
retkikuntareissuillamme esimerkiksi Himalajalla ja Uudessa Guineassa:
revenneitä vetoketjuja, puhki kuluneita pohjia. YK-joukoista monille
tuttu Israelin armeijan varustelaukkukaan ei ole täydellinen
yhdistelmä.

Testiin valittiinkin meille uusi tuttavuus: North Facen Base Camp
Duffel 

Testimatkat sisälsivät kaksi pitkää tropiikin-reissua ja useita
viikonloppuja maasto- ja venesiirtymineen kotimaassa. Havainnot
pysyivät linjassa: Base Camp Duffel on simppelisti juuri sitä, mitä
retkikuntalaukun pitää olla.

1. Iso avattava kansi ja yhtenäinen tila sallii rivakan pakkauksen
omituisillekin möhkäleille ja sekalaiselle kamalle (monot, kalapakit,
sixpackit, työkalut, kirjat, viinitonkat, kelkkahaalarit jne)
2. Yhdelläkin laukulla selviää jos haluaa (XL-mallissa tilaa 140
litraa ja kokovalikoima XS-XL sopii eri tarpeisiin)
3. Päällys on helvetin vahvaa kuormurinkuomukamaa, hylkii skeidaa ja
vettä (laskettiin huoletta rapaiseenkin tienposkeen ja roudattiin
katolla, veneessä, rankkasateessa jne)
4. Vetoketjut kestää raivokkaankin aukomisen
5. Kahvoista voi lempata kassin dösästä riksaan taikka botskin
kannelle, mutta veska selässäkin voi kävellä kilometrejä
6. Bonuksena kevyt pakkauskassi, jossa veskaa pystyy säilyttämään
särmästi tyhjänä himassa

Tuomio on siis harvinaisen helppo antaa: Madventures suosittelee.

Mikä jäi harmittamaan? Kannessa on yksi verkkokankainen sisätasku,
mutta ehkä yhtä asiakirja- tms suojaisaa sisätaskua jäi kaipaamaan
etenkin isommissa malleissa. Toisaalta käytännössä messissä on
retkikuntalaukun lisäksi aina jonkinlainen päiväreppu, kameralaukku
tai vastaava, joten kenties tämä menee nillityksen puolelle…

Hinta ei ole yhtä halpa kuin Khao San Roadilla, mutta eipä ole
laatukaan paska. Madventures ostaa mieluummin kerralla hyvän ja arvioi
käyttävänsä sitä vähintään seuraavat 10-15 vuotta. Jos on selvittävä
yhdellä laukulla, koot L tai M lienevät käytännöllisimmät mallit
mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Päätös on kuitenkin parasta
tehdä paikan päällä funteeraten, minkä verran itse yleensä tilaa
tarvitsee…

Joka tapauksessa: Madventuresin reissuvarustesetti on parantunut Base
Camp Duffelien myötä olennaisesti.

Riku Rantala

Toimiva solmimistapa juoksukenkiin

Juoksen paljon. Kun lähden lenkille noudatan tuttua kaavaa: Garmin forerunner sykemittari ranteeseen, sykevyö päälle, kengät jalkaan, nauhat solmuun ja menoksi. En ole ikinä ajatellut sen suuremmin kenkien solmuja paitsi silloin, kun nauhat ovat auenneet.

Tein tutkimustyötä ongelman ratkaisemiseksi ja tulos on seuraava:

Australialaisen matemaatikon, Burkard Polsterin, mukaan juoksukengän solmimiseksi on 1,961,990,553,600 eri tapaa. Melkein kaksi triljoonaa tapaa tehdä asia, jonka hoidan ohimennen!! Kai joku niistä toimii?

Harva juoksija jaksaa kokeillla edes puolia näistä vaihtoehdoista, joten päätin rajata tämän kirjoituksen yhteen toimivaksi todettuun tekniikkaan.

Oletan että olet joskus tutkinut juoksukenkiäsi. Olet nauhoittanut ne ja ihmetellyt ylimääräisiä reikiä reikärivin vieressä nilkan kohdalla. Miksi nämä reiät ovat tässä? Kenties sen takia että voin nauhoittaa kengät oman makuni mukaan? EI!

Reiät ovat siinä hyvästä syystä, joka on useimmille täysin vieras. Tässä selitys; Solmit kenkäsi, kiristät ne tasaisesti ja solmit ne. Huomaat kuitenkin että kenkä on kireämpi solmun kohdalla, mikä on luonnollista. Se on nauhan staattisin kohta. Toiseksi staattisin kohta on ensimmäisien reikien kohdalla missä nauha menee poikittain kengän yli. Paine solmun kohdalla ei tunnu hyvältä, mikä voi aiheuttaa kipua ja sen takia otamme käyttöön ylimääräiset reiät.

Juoksukengän-solmiminen-kuva1Nauhoita kenkä normaalisti. Kun saavut ylimpään reikään, vie nauhat ylimääräiseen reikään omilla puolillaan niin, että muodostuu silmukka kengän kummallekin puolelle.

Juoksukengän-solmiminen-kuva2Vie narut kengän yli ristiin ja uusien silmukoiden läpi

Juoksukengän-solmiminen-kuva3

Kiristä ja solmi normaalisti.

Avaa ovi ja lähde lenkille.

Tehty lenkki nauhoituksessa estää kovan paineen syntymisen solmun kohdalle, mikä paitsi vähentää paineen tuntua jalassa, myös auttaa solmua pysymään kiinni. Voit käyttää tätä tekniikkaa myös eri kohtaa kenkää mikäli tunnet painetta paikoissa missä se ei tunnu hyvältä.

Tom Nylund

P.S. tässä on linkki matemaattiseen kaavioon kenkien solmimiseen http://www.fieggen.com/shoelace/2trillionmethods.htm

Andersin näkemyksiä ruokavalioista ja nesteytyksestä

retkiruokailu

Lihakset käyttävät hiilihydraatteja polttoaineenaan. Sen vuoksi aamiaisen ja lounaan tulisi koostua pääasiassa hiilihydraattipitoisista ruoka-aineista. Mysli, täysjyväleipä, pasta, riisi, perunat, juurekset ja vihannekset sisältävät hitaita hiilihydraatteja, joista riittää energiaa pitkäksi aikaa.

Nopeista hiilihydraateista, joita on makeisissa, pähkinöissä ja hedelmissä, saa sen sijaan nopeasti ohimeneviä energiapotkuja. Pitkäaikaisesta rasituksesta palautuvat lihakset käyttävät puolestaan proteiineja rakennusaineinaan. Sen vuoksi päivän päätteeksi, ja esimerkiksi pitkän melontaretken jälkeen sopivaa syötävää ovatkin liha tai kala.

LCHF toimii, mutta sovella ja mieti tarkkaan!

Suositussa, mutta kiistellyssä LCHF (low carb high fat) –dieetissä syödään vähän hiilihydraatteja, mutta paljon rasvaa ja vihanneksia. Omien ja useiden kollegojeni kokemusten perusteella dieetti toimii loistavasti: olo on hyvä ilman perunoita, riisiä, pastaa, juureksia, hedelmiä ja sokereita, joiden sijaan LCHF-dieetissä syödään lihaa, kalaa, rasvoja (kaikkia muita paitsi tyydyttämättömiä, keinotekoisia rasvoja), maan pinnan päällä kasvavia vihanneksia ja pähkinöitä. Olo on kylläinen ja kuitenkin pirteä, eikä mieli tee syödä makeita välipaloja aterioiden välissä. Paino pysyy hallinnassa ja unikin maistuu.

Mielestäni LCHF-dieetti on täysin looginen. Olen aina suhtautunut epäilevästi vähärasvaista ruokavaliota suosivaan propagandaan, samoin kuin eliittiurheilijoiden käyttämään hiilihydraattitankkaukseen. En ole käyttänyt kevyttuotteita, vaan olen suosinut voita, kermaa, rasvaisia juustoja ja jogurtteja. Se, että ihmisestä tulee lihava sen vuoksi, että hän syö rasvaa, kuulostaa mielestäni yhtä hullulta kuin se, että ihmisestä tulee makea sen vuoksi, että hän syö sokeria, tai suolainen sen vuoksi että hän syö suolaa! Elimistö lienee hiukan viisaampi? Jonkinlainen neutraali päätelmä voisi olla rasvan määrän minimoiminen ja hiilihydraattien runsas käyttö, tai hiilihydraattien minimoiminen ja runsas rasvan käyttö. Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on ruokaan lisätyiltä kemiallisilta aineilta välttyminen. Mutta sekä hiilihydraattien että rasvojen jättäminen pois ruokavaliosta on mahdotonta (voi johtaa aliravitsemukseen); ei myöskään ole hyvä syödä liikaa molempia (johtaa ylipainoon).

Nesteytys

Varsinkin kuumalla säällä meloessa keho tarvitsee paljon nestettä. Nesteen imeytyminen on hyvin yksilöllistä, mutta joka tapauksessa mukaan kannattaa ottaa muutama litra vettä, mukaan lukien ruoanlaitossa kuluva vesi. Jatkuvaa nesteytystä tarvitsevalla vesipullo on luonnollisesti kajakissa helposti saatavilla, ja vettä juodaan vähän mutta usein sen mukaan, miten kroppa kuluttaa nestettä. Runsaasti kerralla juotu vesi vain kulkeutuu suoraa kehon läpi, ja muun ryhmän harmiksi näin nesteytystään hoitaneen on pysähdyttävä joka luodolle oloa helpottamaan.

Kehon kuivumisen myytti

Tavallinen ohje urheilusuorituksen/harjoittelun aikana tarvittavasta nesteytyksestä on jo pitkään ollut runsas nesteen nauttiminen jo ennen kuin janon tunne iskee. Tämä siksi, että liian myöhään aloitettu nesteytys ei enää ehdi palauttaa nestetasapainoa. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin tullut esille päinvastainen ongelma – vesimyrkytys (hyponatremia – veren liian alhainen natriumpitoisuus). Hyponatremia syntyy, kun vettä juodaan kerralla niin runsaasti, että munuaiset eivät ehdi poistaa ylimääräistä nestettä. Runsas vedenjuonti ei kuitenkaan normaalisti johda tämänkaltaiseen tilanteeseen. Pitkäkestoisen rasituksen, kuten esimerkiksi maratonin, aikana riski voi kuitenkin olla olemassa. Kovan, useita tunteja kestävän fyysisen rasituksen aikana vasopressiini-hormonin tuotanto kasvaa, mikä puolestaan vähentää nesteen erityskykyä. Koska hyponatremian ja nestehukan oireet ovat samat – päänsärky, pahoinvointi ja voimattomuus – tilannetta voi tietämättään pahentaa juomalla lisää. Kuten niin usein, tähänkin ongelmaan on helppo ratkaisu: Luota kehosi tuntemuksiin. Juo kun olet janoinen. Hyponatremiaa käsitellyt tutkijapaneeli on esittänyt vastalauseensa vanhaa neuvoa kohtaan (juo ennen kuin olet janoinen, jotta keho ei kuivuisi). ”Olemme tätä vallitsevaa ajatusta vastaan, ja väitämme, että janon tunne on hyvä indikaattori, joka ilmoittaa kehon nesteytyksen tarpeesta. On myös olemassa aikaikkuna, jonka sisällä nesteytystä voi täydentää turvallisesti”.

Kiistanalaiseksi ei aseteta ainoastaan sitä, kuinka paljon, vaan myös milloin tulisi juoda. Mikäli ilma on hyvin kuuma, mielestäni tropiikin tekniikka toimii hyvin: juo paljon aamiaisen aikana ja illalla, mutta hyvin vähän päivän kuumimpaan aikaan. Mikäli kylmää juomaa juodaan kuumissa olosuhteissa työskenneltäessä, keho alkaa lämmittää kylmää juomaa ruumiinlämpöiseksi, tämä lämmittäminen puolestaan käynnistää hikoilemisen, hikoilu johtaa nestehukkaan, jolloin juodaan lisää, hikoillaan lisää, juodaan lisää jne… Paradoksaalista kyllä, kuumalla ilmalla tulisi juoda lämmintä juomaa (lämmin juoma elimistössä vähentää kropan lämpenemistä) ja kylmässä tulisi juoda kylmää juomaa (kylmä juoma nopeuttaa kropan lämmitysjärjestelmää). Päinvastainen toiminta vaikuttaa houkuttelevalta, mutta tämä metodi toimii varmasti.

Huolimatta siitä, miten kukin nesteytyksensä hoitaa, lähtökohtana voi pitää n. kahden litran nesteen kulutusta päivässä – ja enemmän mikäli on lämmintä tai melotaan kovaa. Tähän määrään kuuluu ruoan mukana saamamme neste.

Onnea matkaan!