About Anders Klint

The simpler you make things, the richer the experience becomes! During my more than thirty year long working life working as a trail chef, I, unlike most of the other cooks, have made ​​a gourmet trip in the wilderness. In my profession I have been working at the field kitchen, outdoor stoves, campfires, barbecues and so-called "Dutch Oven". I have had the whole world as my market, on almost every continent. ------------------------------------------------------------------------------------------- Mitä yksinkertaisempaa, sen rikkaampaa! Yli 30 vuotta kestäneen kokin urani aikana olen tehnyt – toisin kuin useimmat kollegani - gourmet-matkoja erämaahan. Olen työskennellyt ulkoilmakeittiöissä, ulkona uunien, nuotioiden ja grillien ääressä ja valmistanut ruokaa Dutch Oven –valurautapannuilla. Koko maailma on ollut keittiöni ja työni mukana olen tutustunut lähes jokaiseen maanosaan.

Andersin näkemyksiä ruokavalioista ja nesteytyksestä

retkiruokailu

Lihakset käyttävät hiilihydraatteja polttoaineenaan. Sen vuoksi aamiaisen ja lounaan tulisi koostua pääasiassa hiilihydraattipitoisista ruoka-aineista. Mysli, täysjyväleipä, pasta, riisi, perunat, juurekset ja vihannekset sisältävät hitaita hiilihydraatteja, joista riittää energiaa pitkäksi aikaa.

Nopeista hiilihydraateista, joita on makeisissa, pähkinöissä ja hedelmissä, saa sen sijaan nopeasti ohimeneviä energiapotkuja. Pitkäaikaisesta rasituksesta palautuvat lihakset käyttävät puolestaan proteiineja rakennusaineinaan. Sen vuoksi päivän päätteeksi, ja esimerkiksi pitkän melontaretken jälkeen sopivaa syötävää ovatkin liha tai kala.

LCHF toimii, mutta sovella ja mieti tarkkaan!

Suositussa, mutta kiistellyssä LCHF (low carb high fat) –dieetissä syödään vähän hiilihydraatteja, mutta paljon rasvaa ja vihanneksia. Omien ja useiden kollegojeni kokemusten perusteella dieetti toimii loistavasti: olo on hyvä ilman perunoita, riisiä, pastaa, juureksia, hedelmiä ja sokereita, joiden sijaan LCHF-dieetissä syödään lihaa, kalaa, rasvoja (kaikkia muita paitsi tyydyttämättömiä, keinotekoisia rasvoja), maan pinnan päällä kasvavia vihanneksia ja pähkinöitä. Olo on kylläinen ja kuitenkin pirteä, eikä mieli tee syödä makeita välipaloja aterioiden välissä. Paino pysyy hallinnassa ja unikin maistuu.

Mielestäni LCHF-dieetti on täysin looginen. Olen aina suhtautunut epäilevästi vähärasvaista ruokavaliota suosivaan propagandaan, samoin kuin eliittiurheilijoiden käyttämään hiilihydraattitankkaukseen. En ole käyttänyt kevyttuotteita, vaan olen suosinut voita, kermaa, rasvaisia juustoja ja jogurtteja. Se, että ihmisestä tulee lihava sen vuoksi, että hän syö rasvaa, kuulostaa mielestäni yhtä hullulta kuin se, että ihmisestä tulee makea sen vuoksi, että hän syö sokeria, tai suolainen sen vuoksi että hän syö suolaa! Elimistö lienee hiukan viisaampi? Jonkinlainen neutraali päätelmä voisi olla rasvan määrän minimoiminen ja hiilihydraattien runsas käyttö, tai hiilihydraattien minimoiminen ja runsas rasvan käyttö. Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on ruokaan lisätyiltä kemiallisilta aineilta välttyminen. Mutta sekä hiilihydraattien että rasvojen jättäminen pois ruokavaliosta on mahdotonta (voi johtaa aliravitsemukseen); ei myöskään ole hyvä syödä liikaa molempia (johtaa ylipainoon).

Nesteytys

Varsinkin kuumalla säällä meloessa keho tarvitsee paljon nestettä. Nesteen imeytyminen on hyvin yksilöllistä, mutta joka tapauksessa mukaan kannattaa ottaa muutama litra vettä, mukaan lukien ruoanlaitossa kuluva vesi. Jatkuvaa nesteytystä tarvitsevalla vesipullo on luonnollisesti kajakissa helposti saatavilla, ja vettä juodaan vähän mutta usein sen mukaan, miten kroppa kuluttaa nestettä. Runsaasti kerralla juotu vesi vain kulkeutuu suoraa kehon läpi, ja muun ryhmän harmiksi näin nesteytystään hoitaneen on pysähdyttävä joka luodolle oloa helpottamaan.

Kehon kuivumisen myytti

Tavallinen ohje urheilusuorituksen/harjoittelun aikana tarvittavasta nesteytyksestä on jo pitkään ollut runsas nesteen nauttiminen jo ennen kuin janon tunne iskee. Tämä siksi, että liian myöhään aloitettu nesteytys ei enää ehdi palauttaa nestetasapainoa. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin tullut esille päinvastainen ongelma – vesimyrkytys (hyponatremia – veren liian alhainen natriumpitoisuus). Hyponatremia syntyy, kun vettä juodaan kerralla niin runsaasti, että munuaiset eivät ehdi poistaa ylimääräistä nestettä. Runsas vedenjuonti ei kuitenkaan normaalisti johda tämänkaltaiseen tilanteeseen. Pitkäkestoisen rasituksen, kuten esimerkiksi maratonin, aikana riski voi kuitenkin olla olemassa. Kovan, useita tunteja kestävän fyysisen rasituksen aikana vasopressiini-hormonin tuotanto kasvaa, mikä puolestaan vähentää nesteen erityskykyä. Koska hyponatremian ja nestehukan oireet ovat samat – päänsärky, pahoinvointi ja voimattomuus – tilannetta voi tietämättään pahentaa juomalla lisää. Kuten niin usein, tähänkin ongelmaan on helppo ratkaisu: Luota kehosi tuntemuksiin. Juo kun olet janoinen. Hyponatremiaa käsitellyt tutkijapaneeli on esittänyt vastalauseensa vanhaa neuvoa kohtaan (juo ennen kuin olet janoinen, jotta keho ei kuivuisi). ”Olemme tätä vallitsevaa ajatusta vastaan, ja väitämme, että janon tunne on hyvä indikaattori, joka ilmoittaa kehon nesteytyksen tarpeesta. On myös olemassa aikaikkuna, jonka sisällä nesteytystä voi täydentää turvallisesti”.

Kiistanalaiseksi ei aseteta ainoastaan sitä, kuinka paljon, vaan myös milloin tulisi juoda. Mikäli ilma on hyvin kuuma, mielestäni tropiikin tekniikka toimii hyvin: juo paljon aamiaisen aikana ja illalla, mutta hyvin vähän päivän kuumimpaan aikaan. Mikäli kylmää juomaa juodaan kuumissa olosuhteissa työskenneltäessä, keho alkaa lämmittää kylmää juomaa ruumiinlämpöiseksi, tämä lämmittäminen puolestaan käynnistää hikoilemisen, hikoilu johtaa nestehukkaan, jolloin juodaan lisää, hikoillaan lisää, juodaan lisää jne… Paradoksaalista kyllä, kuumalla ilmalla tulisi juoda lämmintä juomaa (lämmin juoma elimistössä vähentää kropan lämpenemistä) ja kylmässä tulisi juoda kylmää juomaa (kylmä juoma nopeuttaa kropan lämmitysjärjestelmää). Päinvastainen toiminta vaikuttaa houkuttelevalta, mutta tämä metodi toimii varmasti.

Huolimatta siitä, miten kukin nesteytyksensä hoitaa, lähtökohtana voi pitää n. kahden litran nesteen kulutusta päivässä – ja enemmän mikäli on lämmintä tai melotaan kovaa. Tähän määrään kuuluu ruoan mukana saamamme neste.

Onnea matkaan!

Karamellisoidut omenat

Tässä teille yksinkertainen ja herkullinen omenajälkiruoka valmistettavaksi ja nautittavaksi nuotiotulilla.

Karamellisoidut omenat Anders Klintin tapaan

Karamellisoitua omenaa Anders Klintin tapaan.

Valmistusaineet

400 g kuorittuja, paloiteltuja omenia, joista on poistettu siemenkota

50 g voita

50g (ruskeaa) sokeria

0,5 tl kanelia

125 g murennettuja keksejä

20 g pilkottuja ja paahdettuja hasselpähkinöitä

20 g pilkottuja saksanpähkinöitä

100 g kinuskikastiketta

Maitokiisseliä

Valmistus

  1. Kuullota omenoita suurella paistinpannulla nuotion yllä yhdessä voin, sokerin ja kanelin kanssa n. 15 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet
  2. Sekoita murennetut keksit ja pähkinät keskenään
  3. Lämmitä kinuskikastiketta lämpimällä pannulla n. 1 minuutin ajan (ks. resepti alla)
  4. Aseta omenasekoitus neljälle lautaselle tai pieniin kulhoihin
  5. Ripottele päälle keksi-pähkinäsekoitusta
  6. Kaada jälkiruoan päälle maitokiisseliä ja kinuskikastiketta
  7. Tarjoile ja nauti!
Karamellisoitua omenaa

Herkuttele nuotion äärellä

Kinuskikastike

Mikään ei ole voita kotitekoista kinuskikastiketta!

Valmistusaineet

2 kupillista kermaa

2 kupillista sokeria

2 kupillista siirappia

2 tl vaniljasokeria

Valmistus

  1. Sekoita kerma, sokeri ja siirappi pannulla. Anna seoksen kiehahtaa ja keitä sitä pienellä lämmöllä n. 5 minuuttia
  2. Sekoita joukkoon vaniljasokeri. Kaada kastike kulhoon ja tarjoile omenajälkiruoan kanssa.
Caramelized apples by Anders Klint

Valmista nautittavaksi!

Makujen yhdistelyä

Tässä artikkelissa kerron ruoanlaitosta kiinnostuneille retkeilijöille perustietoja makujen yhdistelystä. Artikkeli auttaa ymmärtämään, miksi jokin resepti on koottu juuri tietyllä tavalla.

Mausteet

Usein makuyhdistelmät saavat alkunsa tietyltä alueelta tai tietystä paikasta yksinkertaisesti siksi, että tuotteet tai raaka-aineet ovat helposti saatavilla tai niitä valmistetaan juuri kyseisillä alueilla. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat viinit ja juustot.

Saamme vaikutteita ympäri maailmaa ja raaka-aineiden valikoima on suuri. Näin löydämme myös monia uusia ja hauskojakin makuyhdistelmiä. On kuitenkin hyvä tietää perusasiat makujen yhdistelemisestä, jotta voit muunnella niitä haluamillasi tavoilla. Kokeile rohkeasti omia variaatioitasi. On tärkeää muistaa, että ruoan ja juoman maut ovat pääasia, mutta niiden molempien tulee olla tasapainossa.

Kun haluat yhdistellä makuja, maistele ja haistele raaka-aineita ensin ja arvioi, miten ne muuttuvat eri lämpötiloissa tai käyttäessäsi eri valmistustapoja. Jos valmistusaine on makea ja haluat taittaa makeutta tulisemmaksi, mahdollisuudet ovat lukuisat; voit lisätä mukaan  valkopippuria, tulista chiliä tai currya. Omena ja curry on klassinen yhdistelmä, joten oletettavasti curry toimii hyvin myös päärynän tai paahdettujen juuresten kanssa.

Makujen tasapainottaminen

Makujen tasapainottamisessa on kaksi tapaa: 1) Voit korostaa raaka-aineen omaa makua. Esimerkiksi lisäämällä sokeria tomaattikastikkeeseen tomaatin oma maku voimistuu. 2) Voit taittaa/lieventää raaka-aineen omaa makua. Sekoittamalla tomaattisalaattiin vähän viinietikkaa vähennät tomaatille tyypillistä makeutta.

Makujen taittamisen tai voimistamisen perusperiaatteet

Suolainen

Voit vähentää suolaisuutta jollakin makealla ja rasvaisella. Ruoan tulisuutta voit tehostaa suolalla.

Makea

Happamat, rasvaiset, suolaiset, karvaat ja tuliset maut murtavat ja vähentävät makeutta. Raaka-aineesta tulee sitä makeampi, mitä pidempään ja mitä lämpimämmässä se kypsyy. Makeutta voi tietysti korostaa myös makealla.

Karvas/Hapan

Makeat, rasvaiset, mausteiset ja tuliset maut murtavat ja vähentävät happamuutta.  Yleensä haluamme yhdistää joitakin yllämainituista mauista happamaan raaka-aineeseen. Hapan välipala ei sovi karvaan juoman kanssa.

Kitkerä

Makeat, happamat ja rasvaiset maut lieventävät kitkeryyttä.

Tulinen

Suola ja rasva korostavat tulisia makuja. Voimakkaiden mausteiden, kuten maustepippurin, mausteneilikan, laakerinlehtien ja muskottipähkinän, makuja on vaikea lieventää, mikäli satut käyttämään kyseisiä mausteita liikaa. Joidenkin savustettujen chililajikkeiden makuja on myös vaikea loiventaa muilla mausteilla.

Tulinen/voimakas

Tulisuutta voit lieventää makeilla, happamilla ja rasvaisilla mauilla.

Rasvainen

Alkoholi ja hapan aine lieventävät rasvaisen ruoan tuntua. Rasvan makua voi vähentää lisäämällä mukaan jotakin makeaa tai tulista. Suola puolestaan voimistaa rasvan makua.

Yrttisyys/Yrtit

Suola ja rasva korostavat yrttien makua. Yrtit voivat erittää joitakin aromeja myös makeiden ja kirpeiden makujen kanssa.

Toivon, että näillä ohjeilla löydät omat maittavat makuyhdistelmäsi!

Kuivalihaa uunissa

Beef jerky

Tässä resepti amerikkalaiseen tapaan valmistetusta kuivalihasta – erittäin hyvä välipala ulkoiluun!

  • käytä härän-, hirven-, tai muuta vähärasvaista lihaa
  • leikkaa liha 5-7 mm:n paksuisiksi siivuiksi ja sivele siivujen molemmat puolet nestemäisellä savulla
  • lisää suola, pippuri ja valkosipulijauhe siivujen molemmille puolille
  • jos haluat lihasta tulista, lisää pintaan chili- tai cayennepippuria
  • peitä siivut ja anna marinoitua vähintään neljä tuntia
  • pujottele puinen, ohut varras (esim. cocktail-tikku) lihasiivujen läpi, jätä pieni rako siivujen väliin
  • aseta paistinritilä uunin yläosaan ja ripusta vartaat uuniritilälle niin että lihat riippuvat vartaissa vapaasti ja ilmavasti
  • aseta uunin lämpötila 70 asteeseen. Jos uunissa on kiertoilmatoiminto, laita se päälle.
  • jätä uuninluukku raolleen n. 1 cm:n verran (käytä lusikkaa tms. pitämään luukku auki), näin kosteus poistuu kuivausprosessin aikana.
  • kuivaus kestää n. 4 – 8 tuntia

Nauti!

Beef jerkyn valmistus

Valmis kuivattu liha

Eräkokille hyödyllistä tietoa nuotiopuiden ominaisuuksista

Dutch Oven utbildningPuiden palamisominaisuuksia on jokaisen luonnollisesti helpointa opetella metsässä kulkiessaan. Tässä blogissa kerron eri puulajeista, niiden palamisominaisuuksista ja soveltuvuudesta ruoanlaittotulien tekoon. Mukana on myös puulajeja, jotka ovat vaikeammin saatavilla, mutta olen silti ottanut ne mukaan niiden erinomaisten, ruoanlaitossa tarvittavien ominaisuuksiensa vuoksi. Puulajit luonnollisesti eroavat toisistaan maapallon eteläisimmissä ja pohjoisimmissa osissa, mutta tästä on hyvä aloittaa. Jos et tunnista puulajia, on parempi jättää nuotio sytyttämättä. On myös hyvä muistaa, että kaikki puulajit palavat parhaiten pieneksi pilkottuna.

Havupuut palavat nopeasti, jopa niin nopeasti, etteivät ne juurikaan tuota hiiltä. Havupuista tehty nuotio on voimakkaan värinen, mutta puuta tarvitaan runsaasti koko illan nuotiotarpeiksi.

Lehtipuut, eli kovat puulajit syttyvät hitaammin, palavat pidempään ja tuottavat hehkuvan hiilloksen, joka on ruoanlaitossa käytettävälle nuotiolle välttämätöntä.

Hyvä puu on kuivaa ja huokoista. Märästä tai havupuusta tehty nuotio savuttaa, poppelista tehty tuli voi savuttaa kuivanakin. Vältä runsaasti pihkaa sisältävää puuta, se kipinöi. Älä koskaan käytä tuoretta puuta.
Taken while hiking the length of New Zealand

  • Akaasia: palaa hitaasti ja lämmittää hyvin, mutta savuttaa voimakkasti.
  • Alppiruusu: paksut, vanhat ja tiiviit kukkavarret palavat ja lämmittävät hienosti, sopii hyvin ruoanlaittoon.
  • Hasselpähkinäpuu: palaa ja lämmittää hyvin, savuttaa vähän.
  • Jalava: usein myynnissä nuotiopuuksi. Jalavaa täytyy kuivattaa vähintään kaksi vuotta ennen kuin sitä kannattaa käyttää ruoanlaitossa. Savuttaa kuivanakin.
  • Kastanja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen – kunnon hiillosta ei juurikaan synny, palaa pienellä liekillä ja lämmittää heikosti.
  • Kirsikkapuu: palaa hitaasti, lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
  • Koivu: tuottaa hyvin lämpöä, mutta palaa nopeasti. Tuoksu on miellyttävä. Koivu sopii paremmin lämmittämiseen kuin ruoanlaittoon.
  • Kultasadepensaat: erittäin myrkyllinen puu. Väkevä savu vie ruokahalun mennessään.
  • Kuusi: palaa liian nopeasti ja kipinöi runsaasti.
  • Laakeri: kirkas ja kaunis liekki, tuoksuu heikosti, lämmittää hyvin.
  • Lehtikuusi: tuoksuu hyvälle, lämmittää melko hyvin, kipinöi.
  • Leppä: lämmittää huonosti, kasvaa useimmiten lähellä vesistöä.
  • Lime: Palaa hyvin, mutta lämmittää heikosti. En suosittele käytettäväksi ruoanlaitossa.
  • Luumu: lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
  • Marjakuusi: yksi parhaista! Palaa hitaasti, lämmittää voimakkaasti ja tuoksuu miellyttävältä.
  • Mänty: palaa iloisesti sinisellä liekillä, mutta kipinöi. Tuoksu on miellyttävä.
  • Omena: erinomainen – palaa kuivana hitaasti ja tasaisesti pienellä liekillä ja tuottaa hyvin lämpöä. Tuoksu on miellyttävä.
  • Orjantappura: yksi parhaista puulajeista. Palaa hitaasti ja tuottaa runsaasti lämpöä, eikä juurikaan savuta.
  • Paju: pajua voi käyttää vain kuivana. Paju palaa hitaasti pienellä liekillä ja lämmittää heikosti, joten en voi suositella sitä käytettäväksi ruoanlaittoon.
  • Piikkipaatsama: palaa hyvin, voidaan käyttää myös tuoreena toisin kuin useimpia puulajeja. Parhaimmillaan n. puolen vuoden kuivattamisen jälkeen.
  • Plataanipuu: palaa kauniisti, mutta erittäin kuiva puu on taipuvainen kipinöimään.
  • Poppeli: todella huono puulajike erätulille.
  • Pyökki: vahva saarnin kilpailija, mutta vaikeammin saatavissa, ja palaa erittäin huonosti tuoreena. Hiillos pysyy lämpimänä pitkään.
  • Pähkinäpuu: hyvä lajike, joka tuoksuu miellyttävälle, mutta on valitettavasti heikosti saatavilla pohjoisilla leveysasteillamme.
  • Päärynä: lämmittää hyvin ja tuoksuu  hyvälle.
  • Saarni: yksi parhaista puulajeista. Palaa pitkään ja pitää lämmön hyvin. Saarnia voi polttaa myös tuoreena, mutta se palaa luonnollisesti paremmin kuivana.
  • Selja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen. Savuttaa paljon, palaa nopeasti, lämmittää heikosti.
  • Setripuu: kuivana hyvä, rätisee ja kipinöi. Liekit ovat pienet mutta lämpötila korkea. Tuoksu on miellyttävä.
  • Tammi: muodostaa kitkerää savua, mutta kuiva, vanha tammi lämmittää erittäin hyvin, palaa hitaasti ja tasaisesti (kunnes luhistuu tuhkaksi).
  • Vaahtera: soveltuu erinomaisesti ruoanlaittoon – lämmittää hyvin ja hiillos on täydellinen.
  • Valkopyökki: lähes yhtä hyvä kuin pyökki.

Chilipähkinät lämmittävät retkeilijää kylminä talvipäivinä! Tässä resepti tuliseen välipalaan uskaliaimmille – erittäin hyvää ja koukuttavaa.

Ainekset
2 kpl punaista chiliä
1 kpl chipotle-chiliä (savustettua chiliä)
4 dl (sekalaisia) pähkinöitä
4 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
2 rkl vettä
suolahiutaleita

Valmistaminem
1. Huuhdo chilit. Poista siemenet, myös valkoinen siemenkota, ja hienonna chilit. Murenna savustettu chili (halkaise ja poista siemenet mikäli haluat miedomman version).
2. Paahda pähkinöitä muutama minuutti kuumalla ja kuivalla pannulla. Lisää chili ja savustettu chili, sekoita pähkinöitä ja chilejä n. puoli minuuttia kunnes chilitkin ovat paahtuneet.
3. Lisää vaahterasiirappi ja vesi, ja sekoita kunnes neste on haihtunut ja siirappi muodostanut kalvon pähkinöiden ja chilien päälle. Lisää suolahiutaleita.
4. Laita seos muffinivuokiin ja anna jäähtyä. Sirottele halutessasi vielä suolahiutaleita tulisen välipalan päälle.

MINOLTA DIGITAL CAMERA

Tuhansia vuosia ilman jääkaappia

Ihmiset ovat selviytyneet vuosituhansia ilman sähköä ja nykyteknologiaa. Jääkaappi keksittiin noin sata vuotta sitten. Silti elämme yhä siinä uskossa, että emme voi elää ilman jääkaappia, vaan pelkäämme ruoan pilaantuvan heti, kun kylmäketju katkeaa. Pidämme parasta ennen –päiväystä ruoan viimeisenä käyttöpäivänä, ellemme ole jo siihen mennessä heittäneet ruokaa pois.

Ruokakulttuuri on kuitenkin viimeisten 30-40 vuoden aikana kokenut suuren muutoksen. Lisääntynyt matkailu, ruokalehdet ja television kokkiohjelmat ovat tuoneet eksoottisimmatkin raaka-aineet ja ruoat ulottuvillemme, unohtamatta lukuisia kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja jotka ovat osaltaan rikastuttaneet ruokakulttuuriamme.

Luonnossa liikkuminen on usein sosiaalinen tapahtuma, jossa jaamme kokemuksia muiden samanhenkisten kanssa. Ruoanlaitto tuo retkillemme oman lisämausteensa; voimme nauttia yhteisestä illallisesta ja toistemme seurasta. Mikä voisikaan olla hienompaa kuin istua kalliolla, katsoa auringonlaskua ja nauttia illallisen päätteeksi amerikkalaisia vaniljapannukakkuja.

Resepti
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl vaniljasokeria
1 kananmuna (tai kuivattua kananmunajauhetta)
2,5 dl maitoa (tai veteen sekoitettavaa maitojauhetta)
2 rkl voita

Valmistaminen
(Ennen retkeä)
1.   Sekoita kuiva-aineet. Sulata voi ja sekoita se kananmunan ja maidon kanssa eri kulhossa. Yhdistä kaikki aineet.
2.   Kaada taikina tuplamuovipussiin ja pakkaa mukaan retkellesi
(Retkellä)
3.   Lisää pannulle voita ja paista pannukakut
4.   Tarjoile tuoreiden hedelmien, marjojen, vaahtosiirapin ja voin kera.

Parhaimmalta letut maistuvat, kun ne on paistettu aidolla, avotulelle tarkoitetulla räiskälepannulla. Pannukakut sopivat aamiaiseksi, lounaaksi tai iltapalaksi. Syö ja nauti!

Kayakers Pancakes

Retkimunakkaan valmistus ilman kananmunan kuorimista

Vaihtoehtoinen ja helppo tapa valmistaa munakas valmiiksi jo kananmunan sisällä. Valmistustavan ansiosta vältyt myös tiskaamiselta!

Retkimunakas

1. Valitse kananmunat.

Retkimunakas

2. Käytä joko sukkaa tai sukkanauhaa tai sopivaa kankaanpalaa minkä saa helposti pitkäksi tuubiksi.

Retkimunakas

3. Aseta kananmuna sukan/kankaan sisälle ja sulje se molemmista päistä joko naruilla tai kiertämällä sukkaa pari kierrosta.

Retkimunakas

4. Pyöritä kananmunaa hetken aikaa.

Retkimunakas

5. Keitä kananmunat.

Retkimunakas

6. Kuori kananmuna.

Retkimunakas

7. Nauti munakas.

Vanhat kunnon rusinat ja pähkinät

Vanhat kunnon rusinat ja pähkinät

Perinteiseen rusina-pähkinäsekoitukseen voi lisätä kuivattuja hedelmiä, siemeniä ja mysliä tai granolaa. Napostelupalat maistuvat yhtä hyviltä myös kotona.

Retkesi tai ulkoilupäiväsi ei voi mennä pieleen, kun mukanasi on eväänä pähkinöitä, rusinoita, kuivattuja hedelmiä, tummaa suklaata ja siemeniä. Perinteiset rusinat ja pähkinät on täydellinen sekoitus, joka antaa sopivasti energiaa ja tekee retkestäsi antoisamman. Suosittelen tätä energiapitoista välipalaa ansaittuna makupalana, jonka ansiosta pystyt paremmin nauttimaan kauniista maisemista. Rusinat ja pähkinät ovat myös hyvä vararavinto, sillä usein aliarvioimme energiantarpeemme ulkoillessamme. Rusina-pähkinäsekoitus on helppo valmistaa, vie pienen tilan repusta eikä paina juurikaan.

Rusina-pähkinasekoitus

Rusinoilla, pähkinöillä, kuivatulla hedelmillä ja suklaalla saat nopeasti maukasta lisäenergiaa.

Voit joko ostaa valmiita energiapitoisia välipaloja, tai tehdä kuten minä, ja valmistaa itse omasi. Aloita pähkinöillä ja siemenillä ja lisää mukaan jotain hyvää kuten granolaa* sekä jotain makeaa ja sokeripitoista, kuten tummaa suklaata, antamaan energiaa nopeasti, banaanilastuja ja rusinoita ja/tai karpaloita. Käytä mitä löytyy keittiökaapeistasi, kunhan muistat lisätä sekoitukseen ainakin pähkinöitä ja rusinoita.

* Ero myslin ja granolan välillä on se, että granolassa hedelmät ja marjat ovat paahdettu.

Mysli kulhossa

Mysli kulhossa

Mysli uuninpellillä

Mysli uuninpellillä odottamassa paahtamista. Mysliin on sekoitettu hunajaa, öljyä ja mausteita.

Tässä yksi hyvä esimerkki Vanhasta kunnon rusinoista ja pähkinöistä. Mukavaa Joulun odotusta!

  • 2 dl granolaa
  • 2 dl rusinoita
  • 2 dl kuivattuja aprikooseja
  • 2 dl kuivattuja viikunoita
  • 2 dl kurpitsan siemeniä
  • 100 g tummaa suklaata
  • 2 dl saksanpähkinää
Anders Klint Nuuksiossa opastamassa retkikokkausta

Nuuksiossa opastusta ja koulutusta retkikokkaukseen yhdessä eri bloggaajien ja Fjällrävenin kanssa. Kalaa paistettuna hiilillä leirinuotiolla.

Anders Klint on yli 30 vuotta kestäneen kokin uran aikana tehnyt gourmet-matkoja erämaahan. Hän on työskennellyt ulkoilmakeittiössä, nuotioiden ja grillien äärellä, ja on työnsä mukana tutustunut lähes jokaiseen maanosaan.

Valmista helposti myslistä granolaa

Resepti mielestäni parhaan makuisesta granolasta. Granola on paahdettua mysliä, mikä on sekoitettu mm. hunajan, öljyn ja mausteiden kanssa.

Valmistus on yllättävän helppoa, äläkä hämmästy ainesosien listan pituutta. Voit käydä ostamassa kerralla isot määrät esimerkiksi jostain terveys- tai luomukaupasta, ja voit tämän jälkeen tehdä tätä useasti käymättä välillä kaupassa ostamassa aineksia. Itse tykkään säilyttää granolaa isossa purkissa keittiössä, josta sitä on helppo napata mukaan retkelle, syödä välipalana tai aamupalalla.

Mysli uuninpellillä

Mysli uuninpellillä odottamassa paahtamista.

Ainesosat

  • 450 g kauraleseitä
  • 120 g auringonkukan siemeniä
  • 120 g seesaminsiemeniä
  • 175 g omenasosetta
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
  • 120 g ruskeaa riisisiirappia (tai mallassiirappia tai siirappia)
  • 4 rkl juoksevaa hunajaa
  • 100 g ruskeaa sokeria
  • 250 g kokonaisia manteleita
  • 1 tl Maldon-suolaa (tai karkeaa merisuolaa)
  • 2 rkl auringonkukkaöljyä
  • 300 g rusinoita

Valmistus

  1. Sekoita kaikki paitsi rusinat hyvin keskenään isossa kulhossa. Itse käytän kahta lastaa tähän, normaalisti mielelläni käyttäisin käsiäni, mutta tässä sekoituksessa kädet tahmaantuisivat liiaksi.
  2. Levitä sekoitus kahdelle uuninpellille ja paista 170 °C asteessa (kaasulla 3), puolessa välissä sekoita granola uudelleen pellillä, jotta kaikki saavat kauniin tasaisen kultaisen paahdon. Kokonaisaika paahtamiselle on normaalisti 40-60 minuuttia.
  3. Paahtamisen jälkeen anna viilentyä ja sekoita sekaan rusinat
  4. Säilytä ilmatiiviisti

7 pakkausvinkkiä

Menitpä sitten ulkoilemaan tunniksi tai kahdeksi, mukaan on aina hyvä ottaa pientä purtavaa. Jos eksyt, pidät taukoja, tai kävelet pidemmälle kuin oli tarkoitus, tarvitset ravintoa pysyäksesi virkeänä ja valppaana. Mieti kuitenkin, minkälaista evästä otat mukaasi seuraavalle vaelluksellesi. Tässä muutama vinkki:

  • Valitse ruokia, jotka kestävät repussasi kovaakin tärinää ja puristusta.
  • Muista paino. Mitä pidempään kannat reppuasi, sitä kevyempi sen tulee olla.
  • Ota mukaasi pienet annokset esimerkiksi ketsuppia, suolaa, pippuria, hilloa ja maapähkinävoita; niillä saat ruokaasi helposti lisämakua.
  • Muista aina ”Pack it in, pack it out” –sääntö: vie mukanasi kaikki roskat jotka toitkin, myös hedelmien kuoret.
  • Mikäli haluat säästää tilaa tai pitää reppusi kevyenä, käytä kuivattuja ruoka-aineita tuoreiden sijaan.
  • Muista vesi! Todennäköisesti rehkit kovasti ja myös hikoilet, joten nestehukalta välttyäksesi sinun tulee juoda normaalia enemmän.
  • Kaipaatko uusia välipalaideoita? Vieraile sivuillani www.andersklint.com

Image