About Partioaitta

Partioaitta aloitti toimintansa jo vuonna 1928 Helsingissä. Partioaitan asiakkaita, henkilökuntaa ja omistajia yhdistää työn ja harrastuksien kautta syntynyt rakkaus luontoa ja siellä liikkumista kohtaan. Tämä kombinaatio on myös viime kädessä tuonut sen ammattitaidon, jolla me Partioaitassa haluamme Sinua palvella. Yli 80 toimintavuoden aikana Partioaitan omistajina ovat perinteisesti olleet partiolaiset. Nykyään omistajana on Fenix Outdoor AB. Fenix Outdoor AB omistaa Naturkompaniet -kauppaketjun Ruotsissa sekä tunnettuja outdoor-tuotemerkkejä. Tavoitteemme on edistää ulkoilua ja hyvinvointia tarjoamalla laadukkaita tuotteita käyttöösi. Vetoomuksemme sinulle: "Tee jokaisesta päivästä seikkailu". Tämän voi toteuttaa hyvinkin helposti. Voit aloittaa kävelylenkillä tai pitämällä lounastaukosi puistossa - riittää, että olet ulkona.

Madventuresin pikatestissä retkikuntaveskat: North Face Base Camp Duffel

Madventures - The North Face Base Camp Duffel Special Edition

The North Face Base Camp Duffel – Seikkailijoiden varustelaukku tositoimissa

Useimmiten Madventuresin kuvausreissuilla on vähintään piipahdettu
perämetsäisissä mestoissa: viidakoissa, vuorilla tai muuten vaan skuugessa. Niissä olosuhteissa olemme tavanneet luottaa useamman tunnetun reppuvalmistajan vaellusrinkkoihin.

Mutta vaikkapa 65-litrainen kiipeilyrinkka on harvoin parhaimmillaan
lyhyillä mökki- ja harrastusreissuilla – kuukausien mittaisista,
pitkälti samassa kohteessa vietetyistä retriiteistä puhumattakaan.

Hyvällä kantolaitteella (tai trekkaajalle käytännöllisillä sivu- ja
sisätaskuillakaan) ei tee mitään, jos edessä ei ole pitkää marssia
haastavassa maastossa tai uuvuttavaa ramppausta halpaa hostellia
metsästellessä.

TNF-Base-Camp-Duffel
Usein simppelien siirtymien reissuveskalta toivoo vain muutamaa asiaa:

1. Helppo dumpata kaikenlaista kamaa sisään
2. Tilaa on riittävästi
3. Kangas on kestävä ja mahdollisimman vesitiivis
4. Kannettavuus on silti mahdollisimman hyvä

Klassinen malli edellisten ominaisuuksien yhdistelmästä on keikka- eli
retkikuntalaukku. Niitäkin on nähty aika moneen lähtöön
retkikuntareissuillamme esimerkiksi Himalajalla ja Uudessa Guineassa:
revenneitä vetoketjuja, puhki kuluneita pohjia. YK-joukoista monille
tuttu Israelin armeijan varustelaukkukaan ei ole täydellinen
yhdistelmä.

Testiin valittiinkin meille uusi tuttavuus: North Facen Base Camp
Duffel 

Testimatkat sisälsivät kaksi pitkää tropiikin-reissua ja useita
viikonloppuja maasto- ja venesiirtymineen kotimaassa. Havainnot
pysyivät linjassa: Base Camp Duffel on simppelisti juuri sitä, mitä
retkikuntalaukun pitää olla.

1. Iso avattava kansi ja yhtenäinen tila sallii rivakan pakkauksen
omituisillekin möhkäleille ja sekalaiselle kamalle (monot, kalapakit,
sixpackit, työkalut, kirjat, viinitonkat, kelkkahaalarit jne)
2. Yhdelläkin laukulla selviää jos haluaa (XL-mallissa tilaa 140
litraa ja kokovalikoima XS-XL sopii eri tarpeisiin)
3. Päällys on helvetin vahvaa kuormurinkuomukamaa, hylkii skeidaa ja
vettä (laskettiin huoletta rapaiseenkin tienposkeen ja roudattiin
katolla, veneessä, rankkasateessa jne)
4. Vetoketjut kestää raivokkaankin aukomisen
5. Kahvoista voi lempata kassin dösästä riksaan taikka botskin
kannelle, mutta veska selässäkin voi kävellä kilometrejä
6. Bonuksena kevyt pakkauskassi, jossa veskaa pystyy säilyttämään
särmästi tyhjänä himassa

Tuomio on siis harvinaisen helppo antaa: Madventures suosittelee.

Mikä jäi harmittamaan? Kannessa on yksi verkkokankainen sisätasku,
mutta ehkä yhtä asiakirja- tms suojaisaa sisätaskua jäi kaipaamaan
etenkin isommissa malleissa. Toisaalta käytännössä messissä on
retkikuntalaukun lisäksi aina jonkinlainen päiväreppu, kameralaukku
tai vastaava, joten kenties tämä menee nillityksen puolelle…

Hinta ei ole yhtä halpa kuin Khao San Roadilla, mutta eipä ole
laatukaan paska. Madventures ostaa mieluummin kerralla hyvän ja arvioi
käyttävänsä sitä vähintään seuraavat 10-15 vuotta. Jos on selvittävä
yhdellä laukulla, koot L tai M lienevät käytännöllisimmät mallit
mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Päätös on kuitenkin parasta
tehdä paikan päällä funteeraten, minkä verran itse yleensä tilaa
tarvitsee…

Joka tapauksessa: Madventuresin reissuvarustesetti on parantunut Base
Camp Duffelien myötä olennaisesti.

Riku Rantala

Käyttökokemuksia Fenix BT-10 -lampusta / Eero H, loppuraportti

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Eero Honkalan loppuraportti lampusta. Lue myös Eeron ensimmäinen raportti.

Nyt on Fenixiä käytetty niin pitkään, että kuva lampun kyvyistä synkässä syysmetsässä on muodostunut.

Pyorälamppu Fenix bt10 valokeila täydellä teholla

Pyorälamppu Fenix bt10 valokeila täydellä teholla

Alkuun muutama huomio paristokestosta. Kuten joku toinenkin testaaja oli huomioinut, kylmä keli aiheuttaa sen ettei lampun elektroniikka anna ottaa täyttä aikaa täyttä hyötyä paristoista, vaikka ne olisivat aivan uudet. Hommasin vasta muutama päivä sitten itselleni tehokkaat akkuparistot, joten niiden kylmäkestosta en osaa sanoa. Mielenkiintoinen huomio kuitenkin oli se, että silmämääräisesti tarkasteltuna kirkkain valoteho näytti jopa hivenen kirkkaammalta akkuparistoilla, kuin tavallisilla uusilla.

Fenix BT10

Fenix BT10

Sitten itse valaisimesta ja sen käytettävyydestä. Kuten jo aiemmin todettua, on valaisimen asentaminen helppoa. Käyttäminen on erittäin helppoa ja edellisen käytetyn valotehon muisti on näppärä, kun ei tarvitse aina kierrättää kaikkia moodeja läpi saadakseen sen tehokkaimman valon.

Valoteho on pimeään ja märkään syysmetsään riittävä, silloin kun on käytössä se tehokkain tila. Edellinen tila riittää hyvin perus poluajeluun ja siirtymille, mutta teknisempään maastoon sillä ei oikein ole asiaa, kun kaikkia juuria ja kiviä ei enää pienemmällä teholla näe. Kun lumi lopulta suvaitsee jäädä maahan, tilanne paranee näkyvyyden osalta oletettavasti aika paljon.

Yhteenvetona lyhyesti; Fenix BT10 on helppokäyttöinen, varsin hyvin valaiseva ja rakenteeltaan vakuuttava. Lisää valotehoa kaipaavalle on sitten tarjolla BT10:n isoveli BT20, josta lumeneita irtoaa vähän yli tuplat!

Video ei kerro ihan koko totuutta, kun kameran fokus taitaa kiinnittyä tuohon kaukovalon kirkkaampaan pisteeseen, ihmissilmä osaa paremmin hyödyntää valokeilan koko aluetta.

Käyttökokemuksia Fenix BT-10 -lampusta / Eero T, loppuraportti

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Eero Tolosen loppuraportti lampusta.

Fenix BT10 -lamppu on mainion oloinen, helppo kiinnittää, kestävän tuntuinen ja erittäin helppo käyttää myös hanskat kädessä. Niin sanottu kaksoisvalokeila on hyvä, vaikka olisihan hyvä valokeila ollut myös leveä spotti ja silti hyvä hajavalo. Mutta pyöräilyyn oikein mainio valokeila.

Fenix BT10 -pyörälamppu

Fenix BT10 -pyörälamppu

Johtoa on tarpeeksi, mutta liitokset eivät ansaitse kehuja. Lumilight-otsalamppua jo vuoden käyttäneena suosittelen ottamaan mallia kyseiseltä merkiltä liitoksien toteutukseen. Patterin kesto on patterikäyttöiselle lampulle hyvä, olisin voinut olettaa virran loppuvan nopeamminkin. Tosin pakkasella patterit valetyhjenevät eivätkä pyöritä lamppua täydellä teholla, mutta minä niin sanotusti annan sen pattereille anteeksi. Lamppua olisikin parasta pyörittää 18650 lion -akuilla.

Olen tykännyt käyttää lamppua, ja aion käyttää sitä jatkossakin pyöräilessä. Koloisille teille yritän saada liitokset pitäviksi teipillä, mutta tähän mennessä ongelman havaittuani olen ajellut suosiolla tasaisemmilla alustoilla.

Käyttökokemukset Fenix BT-10 -pyörälampusta / Helka, loppuraportti

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Helkan käyttökokemuksia ja loppuraportti lampusta.

Nyt Fenix BT10 on ollut jo kuukauden verran käytössä, joten käyttökokemusta on kertynyt enemmän. Lamppu tuntuu laadukkaalta ja kestävän oloiselta, joten uskon sen säilyvän käyttökelpoisena pitkään.

Fenix BT10 -pyörälamppu

Fenix BT10 -pyörälamppu

Mietin edellisessä raportissani hukutanko tai rikonko kumilenkit, joilla valo kiinnitetään ohjaustankoon – huoli oli turha, lenkki on pysynyt ehjänä ja hyvin matkassa mukana. Kumilenkillä lampun kiinnittäminen on tosin melko hankalaa, hanskat kädessä jopa mahdotonta.

Valaistusmoodin vaihtaminen nappia painamalla onnistuu hanskat kädessä hyvin. Nappia voisi vielä kehittää niin, että vihreä valo muuttuisi punaiseksi, kun akku on loppumaisillaan. Nyt sain yhden matkan ajaa pimeässä, kun edellisellä kerralla valo oli täysin kirkas ja seuraavalla käyttökerralla akku olikin ihan tyhjä. Akun kesto on mielestäni ihan ok, kunhan on ladattavat AA-akut, paristoilla valon käyttö olisi aika kallista. Tänne Helsinkiin ei ole vielä tullut pakkasta, joten en osaa sanoa, hiipuuko akku kylmässä nopeammin.

Sateessa Fenixin kanssa on ajeltu ja hyvin toimi: lamppu ei kärsinyt kosteudesta ja valaisi riittävästi. Valokeilan kokoa ei voi säätää, mutta valon voimakkuuteen on kolme vaihtoehtoa. Pimeällä polulla ajaessa valoläikkä on välillä tuntunut vähän pieneltä, ja jokunen kuoppa on jäänyt huomaamatta. Valaistuksen voimakkuuden säätö ei ole tuntunut kovin tarpeelliselta: mitä enemmän valoa sen parempi – hyvin valaistuilla osuuksilla itse näyn varmasti jo rungossa kiinteästi kiinni olevan ledvalon ansiosta. Toki pidemmällä matkalla pienempi teho voi olla hyödyllinen akun säästämisen takia.

Pohdin, tulisiko hyvän valon ansiosta ajettua enemmän, ja valitettavasti vastaus on kieltävä. Kilometrini kertyvät lähinnä lyhyillä matkoilla Helsingin keskustan tuntumassa, ja näin hyvin valaistuille teille Fenixin kiinnittäminen on tuntunut hieman työläältä. Hankalan kumilenkin lisäksi vielä akkupaketin virittely väärin mitoitetulla tarranauhalla, ja valon irrottaminen määränpäässä, jotta arvokas valo ei joutuisi pitkäkyntisen haltuun, on vaikuttanut ettei lampulle ole ollut suurempaa käyttöä. Joten keskustassa pärjään kevyemmällä, aina mukana olevalla ledvalollakin. Mutta sitten saakin olla pimeällä puistopätkällä aika pulassa, kun ei näe tietä edessään! Fenixin valotehon ehdoton etu on myös se, että minut havaitaan paljon paremmin ja sekä jalankulkijat että autoilijat antavat usein paremmin tietä!

Fenix BT10 -pyörälamppu

Fenix BT10 -pyörälamppu

Paljon kiitoksia hyvästä valosta! 🙂

Käyttökokemuksia Fenix BT-10 -lampusta / Eero H

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Eero Honkalan ensimmäiset käyttökokemukset lampusta.

Ensipuraisu Fenix BT10 polkupyörävalaisimesta.

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Pakkauksesta paljastui hyvin asiallisen näköinen ja tuntuinen valaisin, tuttua Fenix laatua.

Pikainen käyttö- ja asennusohjeisiin tutustuminen, valaisimen sekä asennusosien kunnon silmämääräinen tarkastelu ja paristot sisään. Paristokotelon sulkeminen on saanut aiemmissa raporteissa kritiikkiä, mielestäni sitä ei voi ilman voimankäyttöä laittaa väärin kiinni, joten minulta ei miinuksia siitä vaiheesta. Sen sijaan miinuksen saa paristokotelon +- merkintöjen äärimmäisen pieni koko, ne voisivat olla suuremmallakin, vaikka sitten siellä pariston kolon yläreunassa.

Plusmerkkisen arvosanan valaisin saa asennuksen helppoudesta. Paristokotelon pussukan remmi on riittävän pitkä myös maastopyörän paksuun runkoputkeen kiinnitettäessä ja tankokiinnike kuminauhoineen on riittävän yksinkertainen ja nopea asentaa, mutta samalla riittävän tukeva pitämään valaisimen kunnolla paikallaan kovemmassakin menossa.

Ensimmäinen ajotesti oli pikainen ajelu pyörätiellä illan pimennyttyä. Pyörätie oli musta ja märkä, sekä katuvalot olivat jo luonnollisesti päällä. Näissä mille tahansa valaisimelle haastavissa olosuhteissa BT10 suoriutui tyydyttävästi. En kokenut mitään suurta valaistumista, mutta näin pyörätien hyvin ja tulin varmasti nähdyksi. Painikkeen käyttö onnistuu helposti myös paksummalla syys-ajohanskalla.

Tässä testissä, kuten jo sisällä valaisimella seinään osoitellessa, ihmettelin ”lähivaloalueen” pienuutta, BT20-valasimen mainosvideossa kun tuo lähivalo on selkeä ja leveä, tässä valaisimessa lähivalossa on pieni kirkkaampi piste laajemman lähihajavalon alueella. Kävin myös paikallisessa Tampereen Partioaitassa katsomassa heidän BT10 demo-valaisintaan ja siinä oli täsmälleen samanlainen valokuvio kuin omassa testivalaisimessani. Lieneekö linsseissä ja/tai heijastimissa sitten jotain eroa tämän ja ”isoveljen” välillä.

”Kaukovalo” sen sijaan on varsin hyvän muotoinen ja näyttää selkeästi riittävän pitkälle. Kauemmas ei myöskään siroa häiritsevää hajavaloa, vaan kaukovalo ansaitsee selkeän plusmerkin. Vaimoni kokeili myös valaisinta työmatkallaan pyörätieolosuhteissa ja teki valokuviosta ja käytettävyydestä näissä olosuhteissa suurin piirtein samat huomiot kuin minä.

Toinen kunnon testi valaisimelle ja varsinkin sen kiinnityksen tukevuudelle oli paikallisen Polkupyöräilyseura Kaupin Kanuunoiden jokaviikkoinen torstailenkki. Lähdin lenkille koeajamaan valaisinta siihen itselleni ominaiseen pyöräily-ympäristöön eli maastoon. Mukanani oli myös kypärään kiinnitettynä Fenix HP11, jos BT10 olisi vaikka imaissut kaiken virran paristoista aiempien testien ja tämän lenkin yhteisvaikutuksesta. Testivalaisin kuitenkin suoriutui tästä lähes parituntisesta lenkistä viileissä ja märissä olosuhteissa kiitettävällä arvosanalla. Käytin valaisinta melkein puolitoistatuntia yhtä mittaa täydellä teholla, eikä vielä tapahtunut mitään silmin havaittavaa himmenemistä valotehossa, joten lupaus reilun parintunnin paristokestosta tuntuu uskottavalta.

Maasto-olosuhteissa valaisimen teho ja valokuvio toimi oikein hyvin, ainoastaan muutamassa nopeavauhtisessa teknisessä alamäessä kypärään kiinnitetty HP11 tuli tarpeeseen, kun oli tärkeää nähdä sinne mihin katsoo, kun BT10 oli kiinnitettynä ohjaustankoon.  Seuraavassa raportissa kerron sitten miten BT10 käyttäytyy kypärään kiinnitettynä.Kokonaiskuva valaisimesta omaan käyttööni on siis positiivinen, syksy antaa haasteita valotehon riittävyydelle, mutta lumen tultua voi jopa pykälää pienempi teho riittää ihan polkuajeluunkin.

Käyttökokemuksia Fenix BT-10 -lampusta / Eero T

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Eero Tolosen ensimmäiset käyttökokemukset lampusta.

Fenix BT10 -lamppu on tuntunut hyvältä käyttää, ja vaikuttaa kestävärakenteiselta. Lamppua on ollut helppo käyttää myös hanskat kädessä. Kiinnitysosat olivat riittävät, ja lamppu oli helppo asentaa pyörään. Paristokäyttöisen lampun ongelma on valotehon heikkeneminen pakkaskelillä, ja se näkyi myös tässä lampussa.

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Lampun suurin valoteho saisi minun mielestä olla 500 lumenin luokkaa (toim. huom. BT20-lampussa valoteho 750 lumenia), mutta BT-10 -lampun 350 lumenin valovoimalla näkee myös tarpeeksi hyvin. Lampulla näki ajaa normaaleissa keliolosuhteissa, kolot ja urat erottuivat tiestä.

Lampun kiinnitysosat ovat riittävät, mutta otsapannan toimintaideaa en vielä ole hoksannut. Aivan kuin siitä puuttuisi jokin solki. Lampussa ihmetytti myös se, että se ei toiminut ilman jatkojohtoa, nimittäin ilman jatkojohtoa liitos oli todella huonosti pitävä eikä antanut siten virtaa. Johtojen liitos ei lukittaudu, ja kolosella tiellä antoi periksi. En tiedä onko kyseessä sitten valmistusvirhe vai suunnitteluvirhe, mutta ehdottaisin että johtojen liitokset kannattaa tehdä jämäkämmiksi, jotta se ei anna periksi. Eli liitoksen takia lamppu oli kolosella tiellä tarpeeton.

Käyttökokemukset Fenix BT-10 -pyörälampusta / Petri

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Petrin ensimmäiset käyttökokemukset lampusta.

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Fenix BT-10 -pyörälamppu

Nyt on lamppua testattu viikon verran.

Ensimmäiseksi pakkauksen sisältö ja käyttöönotto:
Pakkaus sisälsi lampun, kaksi erikokoista johtoa lampun ja patterikotelon kiinitykseen, erikokoisia kiinnityslenkkejä pyörän runkoon lampulle, patterikotelon ja suojakotelon sille.

Ohjeita ei ollut suomeksi, mutta eipä tälle nyt hirveästi ohjeita tarvitsekaan maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Patterien asennuksesta aloitin, ja kotelo oli helppo pyörittää auki ja pattereiden oikeenpäin saaminen selvisi kotelon kuvista nopeasti. Kansi oli vain yhden päin paikalleen menevä, jonka pienestä hahlosta erotti. Joten sekin meni näppärästi, kun rauhallisesti laittoi paikalleen. Kiinnityslenksuja oli montaa eri kokoa ja niistä silmämääräisesti toiseksi isoimman nappasin mukaan ja lähdin asentelmaan lamppua pyörän runkoon. Se asettuikin muutaman pyörittelyn jälkeen paikalleen ja sitten vain lyhyempi piuha lampusta patterikoteloon kiinni, jonka olin sujauttanut sille kuuluvaan suojapussiin.

Suojaupussi oli tarrakiinityksellä eikä siksi ollut ehkä paras kireyden saamiseksi oikeanlaiseksi. Mutta kyllä se kuitenkin paikallaan pysyi ohjaustangon alapuolella.
Johto olisi jopa saanut olla lampun ja patterikotelon välissä hieman lyhyempi.
Näihin asennuksiin kului aikaa noin 5-10minuuttia.
Sitten itse lampun toimintoihin. Ne ovat yksinkertaiset ja valoja on helppo vaihtaa vauhdista. Itse olen viikon aikana käyttänyt toiseksi tehokkainta valotehoa, joka on ollut riittävä aamuisin kuuden maissa.
Tehokkain ei ehkä kuitenkaan ole paras, koska tuntuu, että sillä häikäsee kaikki vastaantulijat ja se syö sen verran enemmän paristojakin.
Himmeintä ominaisuutta en ole vielä hirveästi käyttänyt, mutta se toimisi parhaiten alkuillasta.
Lampun painike on hyvin reagoiva painalluksiin ja on sopivan kokoinen. Olen käyttänyt lamppua myös ohuiden hanskojen kanssa ja ei minkään valtakunnan ongelmaa tehojen vaihdossa.Lamppua pystyy myös hyvin kääntelemään ja siirtämään rungossa, kiitos loistavan kiinnityssysteemin joustavuuden!

Lamppu on pieni ja kevyt. Ulkonäkönsä puolesta varmasti miellyttää jokaista.

Lampun irrottaminen pyörän rungosta pimeälläkin onnistuu nopeasti, koska kumilenksussa on lipare josta on hyvä ottaa kiinni.
Lamppu menee sutjakaasti vaikka laukun tai repun uumeniin, jos ei halua jättää varkaiden vietäväksi.

Hinta/laatusuhteeltaan hyvin lupauksensa pitävä, ja voisin suositella näin ensituntumalla kelle tahansa. Hyvällä pidolla tästä on useammaksi vuodeksi eteenpäin hyvä kumppani!

Käyttökokemukset Fenix BT-10 -pyörälampusta / Helka

Haimme Facebookissa Fenix BT10 -pyörälampun testaajia, ja saimme paljon hyviä hakemuksia. Tässä Helkan ensimmäiset käyttökokemukset lampusta.

Nyt on lamppu saatu käyttöön, ja tässä ensimmäisiä kokemuksia.

Fenix BT-10 -pyörälamppu asennettuna ohjaustankoon.

Fenix BT-10 -pyörälamppu asennettuna ohjaustankoon.

Ihan ensimmäiseksi oli tosi kiva saada kunnon valo – tähän mennessä olen ajanut pimeässä tosi surkealla valaistuksella.

Fenix BT-10 paketin avattuani tuli kyllä huokaistua: sisältö näytti ensin hieman monimutkaiselta, ja akutkin piti itse hankkia. Onneksi ohjeet eivät kuitenkaan olleet mikään tyrmäävän paksu manuaali! Kaksi eripituista johtoa vaikuttaa ihan näppärältä. Pidempi johto voi tulla tarpeeseen, jos laitan valon kypärään ja akun reppuun. Lyhempi on kätevämpi runkokiinnityksessä. En vain heti tajunnut, että johto pitää tunkea ihan pohjaan asti…

Akkujen asentamisessa meinasikin tulla tenkkapoo: ymmärsin kyllä miten päin ne pitää rasiaan laittaa, mutta rasian sulkeminen ei meinannut ensin onnistua millään – jouset pongauttivat kannen auki, kun yritin ruuvata sitä kiinni. No sitten tajusin, että kansi pitää asettaa juuri tietyin päin! Hankala mekanismi!

Itse valon kiinnitykseen pakkauksessa tuli monta eri kokoista kumilenkkiä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi lenkkejä on niin monta. Ovatko loput varakappaleita rikkoutuneiden tai hukkuneiden tilalle ja mitäs sitten kun olen rikkonut ne kaikki? Valon asentaminen ohjaustankoon kumilenkillä ei tosiaan ollut kovin helppoa, vaati aika paljon sorminäppäryyttä. Joku muu kiinnitystapa voisi olla helpompi (ja kestävämpi).

Akkupaketissa sen sijaan oli ihan fiksunoloinen tarranauhakiinnitys, mutta sitä kiinnittäessäni en ihan taaskaan tajunnut… jotenkin tarranauha oli kummallisen pitkä ja tarra väärässä kohdassa – no valo pysyi menossa mukana kyllä, ja ehkä pituus on hyvä jos on paksumpi runko (minulla on aika ohut teräsrunko).

No niin – viimein päästiin kokeilemaan valoa pimeänajossa: vau! Todella hyvä valoteho verrattuna vanhaan valooni. Nyt näin itse muut (ilman heijastintakin liikkuvat) tiellä liikkujat paljon paremmin, ja huomasin, että minutkin huomattiin paremmin – jopa edelläni (pyörätiellä) kävellyt jalankulkija väisti oma-aloitteisesti jalkakäytävän puolelle säikähdettyään valoani. Eikä tarvinnut rinkutella kelloa!

Ohjeessa oli selkeästi selitetty valon eri moodit ja valoa oli helppo säätää ajaessa: pidemmästä painalluksesta on/off, lyhyestä painalluksesta kolme eri tehoa ja tuplapainalluksella strobo-moodi (jota ei kyllä ole syytä käyttää liikenteessä lainkaan!). Napissa palaa vihreä valo kun lamppu on päällä, mikä on ihan kätevä ominaisuus. Napin painelu onnistui hanskat kädessä, tosin hieman piti totutella, sillä todella kevyt painallus oli riittävä. Valoa on helppo kohdentaa korkeussuunnassa ihan vaan kääntämällä, kuminauhakiinnitys luistaa hyvin.

Pyöräily on välineurheilua jos mikä – minua ainakin motivoi hyvät varusteet. Saa nähdä, kertyykö kilometrejä enemmän syys- ja talviaikaan tämän valon myötä. Lähiviikkoina myös selviää millainen lampun akunkesto on ja miten se pärjää sateessa ja pakkasessa! Ja muistanko ottaa valon mukaani sekä ladata akkuja, sillä olen tottunut etuhaarukassa kiinteästi olevaan induktiovaloon…