Toimiva solmimistapa juoksukenkiin

Juoksen paljon. Kun lähden lenkille noudatan tuttua kaavaa: Garmin forerunner sykemittari ranteeseen, sykevyö päälle, kengät jalkaan, nauhat solmuun ja menoksi. En ole ikinä ajatellut sen suuremmin kenkien solmuja paitsi silloin, kun nauhat ovat auenneet.

Tein tutkimustyötä ongelman ratkaisemiseksi ja tulos on seuraava:

Australialaisen matemaatikon, Burkard Polsterin, mukaan juoksukengän solmimiseksi on 1,961,990,553,600 eri tapaa. Melkein kaksi triljoonaa tapaa tehdä asia, jonka hoidan ohimennen!! Kai joku niistä toimii?

Harva juoksija jaksaa kokeillla edes puolia näistä vaihtoehdoista, joten päätin rajata tämän kirjoituksen yhteen toimivaksi todettuun tekniikkaan.

Oletan että olet joskus tutkinut juoksukenkiäsi. Olet nauhoittanut ne ja ihmetellyt ylimääräisiä reikiä reikärivin vieressä nilkan kohdalla. Miksi nämä reiät ovat tässä? Kenties sen takia että voin nauhoittaa kengät oman makuni mukaan? EI!

Reiät ovat siinä hyvästä syystä, joka on useimmille täysin vieras. Tässä selitys; Solmit kenkäsi, kiristät ne tasaisesti ja solmit ne. Huomaat kuitenkin että kenkä on kireämpi solmun kohdalla, mikä on luonnollista. Se on nauhan staattisin kohta. Toiseksi staattisin kohta on ensimmäisien reikien kohdalla missä nauha menee poikittain kengän yli. Paine solmun kohdalla ei tunnu hyvältä, mikä voi aiheuttaa kipua ja sen takia otamme käyttöön ylimääräiset reiät.

Juoksukengän-solmiminen-kuva1Nauhoita kenkä normaalisti. Kun saavut ylimpään reikään, vie nauhat ylimääräiseen reikään omilla puolillaan niin, että muodostuu silmukka kengän kummallekin puolelle.

Juoksukengän-solmiminen-kuva2Vie narut kengän yli ristiin ja uusien silmukoiden läpi

Juoksukengän-solmiminen-kuva3

Kiristä ja solmi normaalisti.

Avaa ovi ja lähde lenkille.

Tehty lenkki nauhoituksessa estää kovan paineen syntymisen solmun kohdalle, mikä paitsi vähentää paineen tuntua jalassa, myös auttaa solmua pysymään kiinni. Voit käyttää tätä tekniikkaa myös eri kohtaa kenkää mikäli tunnet painetta paikoissa missä se ei tunnu hyvältä.

Tom Nylund

P.S. tässä on linkki matemaattiseen kaavioon kenkien solmimiseen http://www.fieggen.com/shoelace/2trillionmethods.htm

Jotain järkeä pakkaukseen

Image

Välppäys -verbi: tavaroiden siirtely yms. järjestely. Toimenpide, johon tuhlautuu laittoman paljon aikaa. Välppäys suoritetaan monta kertaa päivässä retkeillessä.

Jokainen retkeilijä tietää, että retkillä kulkee mukana jonkin verran tavaraa. Mitä pidempi retki, sitä enemmän tavaraa. On isompaa, on pienempää, on esineitä, joita tarvitaan useammin kuin toisia, ja jotkut pitää löytää heti.

Itse melon paljon. Kajakin pakkaus taitaa olla oma lajinsa, millä melkein pitäisi olla lajiliittonsa sekä maajoukkue. Kajakin pakkaus on kuin pullolaivueen rakentaminen yhteen pulloon. Tavara pitää saada mahtumaan sisään rei’istä, rompetta on paljon ja tavaroihin pitää päästä käsiksi. Sama periaate pätee myös moneen muuhun retkeilymuotoon.

Olen pakannut reppuja, rinkkoja, ahkioita, autoja ja kajakkeja monta kertaa. Olen huomannut, että pakkauksen perusperiaatteet ovat samat. Nämä periaatteet ovat nopeuttaneet välppäystäni, ja ajattelin jakaa nämä kokemukset kanssasi.

Lähdetään liikkeelle.

Olkoon laji mikä tahanasa, pakkaa aina vesitiiviisti. Tarvitset vesitiiviitä säkkejä ja pusseja. Verkkopussit ovat myös käytännöllisiä mikäli pakkaat rinkkaa.

Telttani kulkee Ortliebin 20 litran säkissä, joka on tehty paksusta materiaalista. Telttapussi saa paljon kyytiä, esimerkiksi teltan kepit voivat puhkoa ohuen pussin. Makuupussi kannattaa sulloa Ortliebin vesitiiviiseen kompressiopussiin, joka on loistava käytännöllisyydessään. Muista käyttää tyhjennysventtiiliä, kun puristat sen kasaan.

Muuhun pakkaukseen käytän usein Tatonkan 10 litran pusseja. Ne on tehty ohuesta materiaalista, mutta ovat kestäviä. Merkkaan ne usein piirustuksella, jotta ne erottuvat toisistaan. On myös olemassa läpinäkyviä pusseja. Tässä esimerkkinä pakkaustapani:

1. Kalsarit ja sukat.

2. Kuori tai lämpöpussi. Tässä pussissa kulkee kuoritakki ja housut. Talvisin untuvatakki ja lämpöhousut. Tämä pussi on yleensä leirivaatekassi.

3. Paidat ja fleece.

4. Telttapussi viedään telttaan kokonaisuudessaan. Se sisältää illalla ja teltassa tarvitsemani tavarat: hammasharja, silmälasit, otsalamppu, kirja, kaiutin, scrabble, huulirasva sekä villasukat.

5. Ruoka. Blå Band Expedition Meal -pussit ovat helppo pakata. Samaan pussiin menee lusikka. Joskus ruokapusseja on useampia.

6. Tekniikka. Laturit, aurinkokennot yms.

Alusvaatteet ovat yhdessä säkissä sen takia, että yksinäinen sukkapari katoaa rinkan syvyyksiin nopeasti, etkä ikinä löydä sitä.

Kuoripussi on erillinen yksinkertaisesta syystä. Todennäköisesti tarvitset sen sisällön nopeasti kun pysähdyt, ja keli muuttuu. Lisäksi muut tavarat eivät kastu, kun avaat sen.

Tässä on kaikessa karkeudessaan pakkausperiaatteeni. Mieti milloin tarvitset mitä ja jaa ne ryhmiin – näin välppäys nopeutuu kun tavarat löytyvät.

Hyviä retkiä!

Tom Nylund

Tuuli ja sen voimakkuus

ADC-Wind-1

Lueskelin vanhoja retkeilymuistiinpanoja. Vihkoseen olin kirjoittanut lähinnä melontaseikkailuista ja säästä. Lueskellessani huomasin, että tuulimerkinnät olivat vahvasti yläkanttiin. Toki tuuli tuntuu kovalta, kun melot aavalla, ja merisään mukaan on luvassa 12 metriä sekunnissa tuulta. Pakkohan sen sitten on olla 12 metriä sekunnissa ainakin!

Tuulen voimakkuutta voi havannoida luonnon merkeistä. Vedenpinta, savun nousu ja puiden latvat kertovat jo paljon tuulesta. Jos ne eivät kerro tarpeeksi, niin kannattaa yrittää bongata lentävän peltikaton, silloin yleensä on jo melko navakka tuuli.

Nämä merkit kertovat tuuleeko paljon vai vähän, mutta luvut puuttuvat.

Päätin siksi hankkia tuulimittarin. Ostin Silva ADC Wind -laitteen. Kuvissa se näytti isolta, pelkäsin jo että se ei kulje mukana helposti, mutta saatuani laitteen se osoittautuikin hyvin näppärän kokoiseksi. Hankin sen lähinnä melontakäyttöön, jolloin tuuli voi olla riesaksi. Lisäksi olen sää-friikki.

Itse laitteen käytöstä. ADC Wind käyttää nappiparistoa ja laite on aina päällä. Se ei kuluta suuria määriä virtaa. Ainoa liikkuva osa on propelleri, joka on suojassa laitteen kärjessä. Propelleri on pallomaisessa kehikossa kiinni ja pallon voi kääntää siten, että propelli on täysin suojassa, ihan hyvä asia. Näyttö on iso ja selkeä sekä laitteen asetukset ovat helppoja. Alku oli hämmentävä ihmiselle, joka ei lue käyttömanuaaleja. Painamalla Mode-nappia voit helposti vaihtaa mittayksikön: metriä sekunnissa, miles per hour, feet per second ja kilometrejä tunnissa. Jos on vahingossa painanut nappia, niin luvut voivat tuntua huimaavilta, jos on tottunut metriä sekunnissa yksikköön.

Laite näyttää selkeästi palkilla tuulen keskiarvon. Se on tärkeää mikäli seuraat Ilmatieteenlaitoksen tuuliennusteita. Tuulen voimakkuus on kymmenen sekunnin keskiarvo. Tämä menetelmä poistaa siis tuiskut hämäämästä. ADC wind näyttää myös maksimivoimakkuuden, mikä siis on tuiskun voima.

Tuulimittarissa on myös termometri, mutta muista, että taskussa on lämpimämpää kuin sen ulkopuolella. Hieno toiminto termometrissä on windchill-laskuri. On olemassa taulukoita siihen miten paljon pakkanen puree tuulessa, mutta ne taulukot eivät aina kulje mukana retkellä. Tämän takia laite näyttää sinulle mikä on todellinen pakkasen purevuus, näppärästi!

Silvan ADC Windistä löytyy myös Summit-malli, jossa on enemmän hienouksia kuten korkeusmittari ja barometri, mutta siihen malliin en ole vielä tutustunut. Totesin että ne toiminnot löytyvät kellostani.

Laite on erittäin näppärä veneilijöille, tuulilajien harrastajille sekä säästä kiinnostuneille. Tällä saat tarkat tuulitiedot retkeilypäiväkirjaasi.

Tom Nylund

Anna pääsi loistaa

tikka-rxp_0

Pohjoismaalainen retkeilijä ilman otsalamppua on yhtä kuin hukassa. Toki voit retkeillä ilman sellaista, mutta suurin osa vuodesta kuluu kompastelun ja puiden tunnustelemiseen käsin. Toisin sanoin: et näe mitään!

Onneksi on otsalamput. Lyhyt oppimäärä: Kaivostyöntekijät kiinnittivät aikoinaan kynttilän kypäräänsä, jolloin he saivat valoa maan alle. Ainoa ongelma oli kaasun ja tulen yhdistelmä, joka johti tulipaloihin ja räjähdyksiin. Tästä monta vuotta eteenpäin tulivat hehkulamput ja paristot – raskas ja tehoton yhdistelmä. Vielä kun mennään ajassa eteenpäin, suunnistajilla oli otsalamput, jotka olivat naurettavan isoja ja epäkäytännöllisiä. Retkeilijöillä oli usein käytössään erilaisia käsilamppuja, mitkä sai kiinni päähän erillisillä lenkeillä, mikä oli askel oikeaan suuntaan. Se siitä historiasta.

Olen pitkään käyttänyt Petzl-otsalamppuja. Aloitin Tikka-sarjalla, kun siinä oli kolme lediä eikä valotehosäätöä. Olivathan ne silloin jo suhteellisen tehokkaita, ja nuori retkeilijä Nylund näki niiden ansiosta hyvin. Sitten ostin Tikka XP -lampun, joka oli todella hyvä. Siinä oli valotehon säätö, buusteri-nappi sekä valokeilan hajoittaja. Käytin kyseistä mallia vuosikausia. Käytin yhteensä kolme kappaletta niitä. Se on ollut mukana kaikilla reissuilla ja valaissut iltalukemiseni sekä paljon muuta.

Tänä talvena huomasin, että paristoja kului paljon ja kuulin Petzl:in uusista malleista. Hankin siis uuden Tikka RXP-lampun. Ero edelliseen oli valovuosien päässä. Ajattelin tässä jutussa kertoa sinulle kokemuksistani kyseisestä lampusta.

Ensivaikutelma: Onhan se hienon näköinen! RXP ja R+ ovat selkeästi eri sarjaa kuin edelliset. Muotoilu on yksinkertainen ja fiksu. Hihna on mukava päässä eikä lamppu paina otsaa vaikka se sojottaa enemän ulos kuin esim Tikka XP. Kiristys on toimiva ja yksinkertainen. Itselläni on melko iso pää, joten säädöt ovat melko tapissa. Paksun päähineen kanssa säätövara voi tehdä tiukkaa. Lataus sujuu helposti USB-johdolla. Ensin ajattelin, että USB olisi epäkäytännöllinen, mutta se on näppärä. Onhan aurinkokennossani ja virtapankeissa USB-liitäntä. Lamppu latautuu melko nopeasti.

Tikka RXP -lampussa on kaksi nappia, jotka ovat sääsuojattuja. Luin käyttöohjeista miten niitä käytetään ja ajattelin jo, että laite on aivan liian monimutkainen, mutta ei se ollutkaan. Isosta napista kytken sen päälle ja pienestä napista säädän automaattisen valotehosäädön pois päältä sekä punaisen valon päälle. Tikka XP -mallissa oli valotehonsäätö, mikä oli kivaa, mutta minun piti aina vaihtaa valotehoa riippuen tilanteesta. Automaattinen valotehonsäädin on kätevä. Ensin se tuntui merkilliseltä, mutta siihen tottui äkkiä. Automatiikka on hyvin luonnollisen tuntuinen ja nopeasti reagoiva. Ainoa pieni haittapuoli on automatiikka ja pakkanen. Kun hengitysilma höyrystyy, niin valo heijastuu siitä sensoriin, mikä tunnistaa sen ja laskee valotehoa. Valo pumppaa jonkin verran silloin.

Lampussa on kolme linssiä. Kaksi ovat valolähteitä, ja kolmas on sensori, joka tunnistaa heijastukset. Keksin oman tempun. Tikka RXP:ssä on buusteritoiminto, mutta en vaivaudu käyttämään sitä. Sen sijaan peitän sormella sensorin jos haluan enemmän tehoa. Silloin lamppu luulee olevansa pilkkopimeässä ja nostaa tehot maksimiin.

Tikka RXP on todella mukava laite. Siitä löytyy myös R+ malli, jonka teho on 175 lumenia, kun RXP on 215 lumenia. Lisäksi niihin löytyy vara-akkuja. Sokerina pohjalla on OS-ohjelma. OSin avulla voit kytkeä otsalamppusi tietokoneesi ja säätää automatiikkaa ja muuta. En ole vielä perehtynyt ohjelmistoon, RXP on oikein hyvä vakiona.

Suosittelen,

TN

Toimiva ensiapulaukku

Ensiapulaukku on tärkeä, kun lähdetään retkelle. Retkeillessä sattuu ja tapahtuu isompaa ja pienempää, ja silloin on syytä olla apu lähellä. Moni retkeilijä kantaa mukanaan EA-laukkua, joka on kaupasta ostettu, mutta harva tuntee sen sisällön.

Eri ulkoilumuodoilla on eri riskit. Se asettaa liikkujan eri ympäristöihin, ja se taas tuo mukanaan eri tilanteita, missä saattaa loukkaantua. EA-laukun kuuluu kulkea mukana kaikilla retkillä, joten sen pitää olla kestävä, helppokäyttöinen sekä monipuolinen olematta turhan iso. Ajattelin jakaa kanssanne oman EA-laukkuni sisällön. Olen soveltanut sen omien retkeilykokemuksieni perusteella sekä lääkäriystävien vinkeillä.

Image

Itse laukku on Ortliebin ensiapulaukku, M-koko. Se on vedenpitävä ja todella kestävä. Olen järjestänyt sisällön minigrip-pusseihin aiheittain, näin ne ovat helppo löytää. Käydään läpi sisältö riveittäin ylhäältä alas, vasemmalta oikealle.

Compeed rakkolaastari. Kaikkien retkeilijöiden pelastaja.

-Lääkepussi. Sakset, särkylääke, tulehduskipulääke, kyypakkaus, ripulilääke, hiilitabletti. Pussissa on lisäksi steriili vaahtomuoviputki, joka on hyvä, jos esimerkiksi mela on hiertänyt peukalon puhki meloessa.

-Laastaripussi. Eri kokoisia laastareita, yksittäispakattuja sekä leikattavaa. Antiseptiset pyyhkeet.

-Telttakaaren paikkausputki. Tiedän, että se on hassu paikka sille, mutta näin se on aina mukana.

Avaruushuopa.

Huulirasva. Huulet voivat kipeytyä todella pahasti ja pilata muuten hyvän retken. Huulirasva on hyvä laittaa hiertymien päälle.

-Yleisside.

-Sideharso.

-Karjakkoteippi. Eläinlääkäreiden suosima itseensä kiinnittyvä joustava teippi, loistava nyrjähtäneisiin nilkkoihin. Suosittelen.

Punkkipihdit ja pinsetit.

-Puolustusvoimien ensiside. Isompaan naarmuun. Vähän isompi paketti, mutta tarpeellinen.

-Roudariteippi. Korvaamaton mikäli joku raaja pitää saada sidottua nopeasti liikkumattomaksi esim: sijoiltaan mennyt hartia.

-Joustavaa sidettä.

-Kreppiside.

-”Leikkauspussi”. Steriilit leikkaushanskat, skalpellin terä sekä haavan ompelusetti. En suosittele haavojen ompelua retkeilyoloissa, mutta joskus sairaala voi olla todella kaukana. Tutustu aiheeseen huolellisesti etukäteen.

-Kolmioliina. tarkoitettu murtuneen käden kantoon, mutta voidaan käyttää muuhunkin.

Kaikki tämä mahtuu siististi EA-laukkuun.

Kun kokoat oman laukkusi aloita tärkeimmillä ja sovella siitä eteenpäin. Haavojen puhdistus ja pienien naarmujen paikkailu on yleisin toimenpide mihin joutuu, mutta joskus hätä voi olla monimutkaisempi. Siksi suosittelen, että valitset tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Teipit ovat helppoja käyttää myös jos joudut paikkaamaan itseäsi. Valitse tuotteet huolella, ja katso, että niiden pakkaukset ovat mahdollisimman kestäviä etteivät ne hajoa laukun sisällä.

Tom

Barefoot-kokemuksia

Merrellit ja se hyvä kirja

En ole ortopedi enkä juoksun asiantuntija. Juoksen mielelläni ja paljon, ajattelematta liikaa. Olen juossut monta vuotta ja olen kuluttanut monet kengät puhki eikä kehoni ole vaivannut minua juoksun aikana juuri yhtään hiertymiä lukuunottamatta. Muutama vuosi sitten kuitenkin pohkeeni kipeytyivät todella pahasti. Kipu tuntui luissa pohkeiden etupuolella pistävänä kipuna, joka lamautti juoksun täysin. Ensin hoidin asian buranalla, sitten kylmävoiteilla, ja tämän jälkeen lämmittävillä voiteilla. Kokeilin myös jäätä lenkin jälkeen. Lopputulos oli se, että tunnin lenkkiä varten valmistautuminen jäillä ja voiteilla kesti noin 30 minuuttia eli ei ihan normaalia. Tämän jälkeen rupesin käymään hierojalla ja käytin kompressiosukkia. Sukat auttoivat todella paljon mutta kyllä ihmisen pitäisi pystyä juoksemaan ilman tällaisia taikatemppuja.

Seurasin Barefoot-trendin tuloa, ja ajattelin, että se oli taas yksi trendi. Kivut lisääntyivät ja mittani täyttyi. Sain käsiini Merrell Trail Glove -kengät, ja ajattelin kääntää uuden sivun juoksussani. Niinpä eräänä lämpimänä päivänä lähdin lenkille. Anton Krupicka on ultra-juoksun mestari ja paljasjalkajuoksun puolestapuhuja, joten seurasin hänen tyyliä. Juoksin pelkästään lyhyissä juoksushortseissa ja kengissä – ei edes sukkia. Ajattelin juoksevani ihan pienen, kevyen 5-6 km testilenkin ja kokeilla kenkiä, mutta hupskeikkaa näin ei käynyt. Ensivaikutelma kengistä oli jännä. Tuntui luonnolliselta, mutta samalla todella kovalta. Hetken päästä löysin oikean askelluksen ja juoksu tuntui upealta – ei kipuja! Pienestä testilenkistä tuli 15 km lenkki, ja kun tulin kotiin jalkoja särki ja jalat olivat rakkuloilla – oma moka.

Palautuessani ensimmäisestä lenkistä luin suositun Born to run -kirjan ja rupesin ymmärtämään homman päälle. Jotkut kokevat kirjan barefoot-propagandana tai juoksun ainoana totuutena. Luin kirjan kannesta kanteen ja omaksuin tärkeimmät kohdat. Allekirjoitan ehdottomasti väitteen vaimmennuksista. Olin vuosikaudet käyttänyt liian vaimentavia kenkiä ja pohjallisia, jotka eivät loppujen lopuksi olleet hyviä. Rupesin juoksemaan lyhyitä lenkkejä, joita pidensin ajan myötä eikä pohkeissa sattunut! Tämän jälkeen olen jatkanut Merrell-kenkien käyttöä myös muissa lajeissa ja kokemus on ollut myönteinen. Kuntosalilla barefoot-kengät ovat aivan omaa luokassaan! Kaikki seisaaltaan tehdyt liikkeet vahvistavat jalkojen lihaksia.

Mikäli et ole aiemmin juossut barefoot-kengillä, ei kannata ensimmäisiksi barefoot-kengiksi ostaa kenkiä, missä on kaikkein ohuimmat pohjat. 3,5 mm on jo todella ohut pohja.

Muutama vinkki:

  • Malttia! Niele ylpeys ja juokse lyhyitä lenkkejä aluksi.
  • Vuorottele! Juokse välillä vaimennetuilla kengillä ettet saa rasitusvammoja ja tulehduksia.
  • Joustavat nauhat! Jalkojen luut liikkuvat paljon enemmän kun juokset barefoot-kengillä, joten oikea kenkien kireys voi olla vaikeaa löytää, käytä siksi triathlon-tyylisiä joustavia nauhoja.
  • Käytä sukkaa! Puristit väittävät että se poistaa tuntuman. Ei! Se ehkäisee hiertymiä.

Ulos luontoon ja selviytyminen siellä

Image

Sunnuntaina 8. syyskuuta klo 18.15 alkaa Ylen TV1 kanavalta uusi luonto-ohjelma Ulos luontoon. Se on viihdyttävä ja kauniisti kuvattu luontosarja. Osallistuin itse myös sarjan tekoon. Minua pyydettiin selviytymään luonnon ehdoilla yhdeksän päivää erämaassa. Kohde oli minulle uusi tuttavuus, Evo. Evo on todella hieno paikka. Osittain vaikeakulkuinen, mutta tutustumisen arvoinen kohde. Kansallispuistossa asustelee majavia, jotka kaatavat puita polkujen päälle, mikä tekee niistä vaikeakulkuisia.

Asiaan: En ole mikään selviytymisguru, mutta en ole ihan hukassa, kun puhutaan selviytymisestä. Mutta tämä kokemus kyllä todisti asian todellisuuden. Oma osuuteni sarjaan kuvattiin kesäkuun alussa, jolloin luonto on vasta heräämässä eloon eli runsauden sarvi ei ole vielä avattu. Toisin sanoin syötävää löytyy yllättävän vähän. Lisäksi kuvaan astuu juridiset ja eettiset kysymykset siitä, mitä kaikkea voi tehdä TV-ohjelman vuoksi. Ei saa kaataa liikaa puita, ei saa metsästää jne. Mutta kai jostain on annettava periksi. Sain käyttööni alueen järven vierestä, missä pystyi tarkkailemaan majavien elämää. En ole ennen tarkkailut majavia näin kauan ja läheltä, joten se vasta elämys oli. Tosin kaikki ei mene niin kuin Strömsössä mikä selviää sarjassa.

Suurin kokemus oli kyllä se yksinolo, mikä oli osa koetta. Sai olla yksin ajatusten ja luonnon kanssa. Päiviin kuului toki työntekoa eli kuvausta, mutta luppoaikaa jäi kyllä. Kuvasin pääasiassa itse itseäni, mutta pariin otteeseen kävi kuvaaja myös kuvaamassa. Suosittelen että katsot sarjaa sunnuntaisin!

Tom

Rogainingista opittua

rogaining
Team dance commanders

Rogaining on kenties vähemmän tunnettu suunnistusmuoto. Kun mainitsee osallistuvansa Rogainingiin ihmiset tuppaavat luulla sitä hiustelähtöhoitoon, ehkä nimi on harhaanjohtava.

Mikä on rogaining? Suunnistuksen kuninkuusluokka! Normaalissa suunnistuksessa seuraat rataa rastilta toiseen numerojärjestyksessä. Ei siinä mitään vikaa, on sekin hauskaa, mutta moni ”peesaa” ja se vie pois osan kilpailusta. Rogaining eroaa suuresti normaalista suunnistuksesta. Yhteistä molemmilla lajeilla ovat kartta ja kompassi sekä maastossa rämpiminen. Se taitaa olla siinä. Rogaining haastaa suunnistajan keksimään parhaan mahdollisen reitin ja taktiikan. Rastit ovat eriarvoisia, vaikeista saa enemmän pisteitä ja helpoista vähemmän. Suunnistaja saa siis itse valita reittinsä ja päättää leimaako hän monta helppoja vai muutaman vaikean. Eikä haaste lopu tähän, suunnistajalla on aikaraja, jonka sisällä hänen täytyy päästä takaisin maaliin, muuten seuraa sakko.

Osallistuin kaverin kanssa vuonna 2009 Rogaining EM-kisoihin Ylläksellä. Sarjoja oli kaksi, 8 tuntia ja 24 tuntia. Uhosin kovasti että 24 tuntia tai ei mitään! Onneksi kaverini Marko oli fiksu ja päätti että 8 tuntia riittää.

Pakolliset varusteet olivat tarkasti määritelty, koska kyseessä oli tunturimaastossa juostava kilpailu. Totta kai me jätimme ohjeet kiireessä lukematta. Pakolliset varusteet olivat mm. kuiva paita (löytyi), avaruuspeitto (löytyi) sekä pilli (ei ollut). Mitä avuksi? veistettiin pajupillit!

Marko on kova suunnistaja ja juoksija, hän on juossut muutamat maratonit. Itse juoksen myös, mutta penikkatauti vaivasi juuri kisojen aikana. Yritin kylmägeelillä vähentää kipua, se ei auttanut. Purin hammasta lähdöstä maaliin.

Kisa meni ihan mukavasti. Maasto oli haastava ja kaunis. Suot olivat petollisia, niiden päällä pystyi juoksemaan mutta olimme haaroja myöten niissä, kun niihin vajosimme. Pääsimme maaliin aikarajan sisällä ja olo oli uskomaton! 54 km juoksua takana! Olin kyllä hurja näky maalissa. Kenkäni olivat riekaleina ja toisesta puuttui kärki, trikoot olivat täynnä reikiä ja koivet olivat täynnä verisiä haavoja.

Mitä opin?

  1. Tutustu kilpailukutsuun ja tarkista kilpailun nettisivuja usein ennen kilpailua.
  2. Tarkista pakolliset varusteet, pilli, avaruuspeitto, kompassi sekä ravinteet.
  3. Käytä piikkareita! Itse käytin lenkkareita, ei hyvä. Icebugit tai vastaavat toimivat hyvin.
  4. Älä käytä liian isoa reppua, se on vain tiellä. Pieni ja kevyt juoksureppu, missä on juomasäiliö on paras.
  5. Vaellussauvat! Ne ovat hyödyllisiä vaikeassa maastossa. Valitse kolmeosaiset sauvat mukaan, sillä ne menevät pieneen tilaan.
  6. Suosi kevyttä kuoritakkia. Ei ole mitään järkeä ottaa mukaan liian järeää takkia. Pieneen tilaan pakkautuva ultra-kevyt takki riittää.

Ai niin, miten kilpailu meni? 11. sija!!!! Ilman Markoa en olisi kyllä pärjännyt, mutta hän piti yllä tasaista tappavaa tahtia.

Suosittelen Rogainingia kaikille!

TN

Kausien välissä

Image”Ollako vai eikö olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet”

Näin Hamlet sanoi aikanaan, kun hän kallo kädessään pohti asioita. Näytelmän tapahtumapaikka oli Tanskan niemimaa, jossa tällä hetkellä ei ole lunta tai loskaa.

Ollako vai eikö olla talvi tai kevät? Siinä on pulma. Talvi oli hieno, lunta riitti ja ladut olivat kunnossa. Sitten kevät rupesi tekemään tuloa ja lumi rupesi sulamaan. Fillarit ilmestyivät katukuvaan vaikka teitä reunusti likaiset lumikasat. Ja mitä sitten tapahtui? Kevät heittäytyi ujoksi ja talvi tuli takaisin. Tähän voimme todeta että talvi päätti olla ja kevät eikö olla?

Kausien ylimenovaihe on monella tavalla hankala. Aamuisin tarvitset lämpimän takin ja iltapäivällä pärjäät ilman. Joko palelet aamulla tai hikoilet iltapäivällä. Joko hiihdät likaisilla sulaneilla laduilla tai liukastelet märissä kengissä lenkkipoluilla. Ongelmaan ei löydy suoranaista ratkaisua, ainoastaan tapoja selvitä sen kanssa.

Ohuet untuvatakit ovat käteviä tähään aikaan vuodesta. Se lämmittää sopivasti ja se menee pieneen tilaan kun sitä ei tarvitse.

Kengät ovat kovilla tähän aikaan vuodesta. Rapainen ja märkä keli kastelee ja sotkee kengät erittäin nopeasti. Siksi kannattaa suojata kengät sopivalla suojaspraylla. Kysy myyjältä sinun kengille sopivaa sprayta ja käytä sitä säännöllisesti.

Koirille ei löydy suojasprayta, jonka avulla ne hylkisivät likaa. Kaikki koiranomistajat tietävät että koirat ovat korviaan myöten mudassa keväällä, ja omistaja on vähintään polviaan myöten siinä ihanassa liejussa. Siksi tykkään käyttää säärystimiä, kun kävelen poluilla koiran kanssa. Näin ei tarvitse koko ajan pestä housuja, ainoastaan säärystimet silloin tällöin.

Ehdoton keväthanska minun makuun on Warmpeace Powerstretch Glove. Se toimii talvella liner-hanskana ja keväällä sellaisenaan eikä vie tilaa taskussa.

Kevättä odotellessa,

Tom

Uskolliset ystävät

Onnistunut retki vaatii hyvät eväät ja toimivat varusteet. Välillä tuntuu, että kodin nurkat ovat täynnä retkeilyvarusteita, mutta silti vain murto-osa tavaroista päätyy mukaan. Huvittavinta on se, että samat varusteet ovat kulkeneet mukana vuosia hajoamatta. Ajattelin tehdä listan minun uskollisista varusteista, jotka aina ovat mukana reissulla kuin reissulla.

1. Devold Nansen Sweater. Kyllä! tämä paita on lämmittänyt minua monilla retkillä sekä kesällä että talvella. Se ei vie paljon tilaa, jos sen pakkaa kompressiopussiin. Villa kestää kipinöitä, ja on kodikkaan tuntuinen. Nansen paita kestää vuosia, joten se on hyvä sijoitus. Muista tuulettaa se viikonlopun retken jälkeen ennen kuin laitat sen päälle maanantaina töihin.

2.Primus Omnilite TI. Tässä on hyvin mietitty keitin! Ennen tätä käytin Omnifuel-mallia, joka oli hyvä. Uudessa Ti-mallissa on vielä paremmin mietitty yksityiskohtia, ja painoa on karsittu. Yleensä käytän Primuksen white gas -polttoainetta, mutta tavallinen bensiini palaa siinä välillä retkillä. Muista puhdistaa noki pois ja käytä oikean kokoista suutinta. Varaosasarjat ovat kätevästi pakattuja ja kannattaa kuljettaa mukana pidemmillä reissuilla.

3. Therm-a-Rest Z-Lite Sol. En pidä ilmatäytteisistä makuualustoista. Niiden mukana kulkee aina pelko, että ne puhkeavat. Z-lite on yllättävän mukava ja pehmeä. Tällä pärjää ympäri vuoden. Makuualusta menee yllättävän pieneen tilaan haitarimallinsa ansiosta.

4. Leatherman Wave. Tarvitseeko sanoa lisää? Se on aina mukana. Vyössä, repussa ja kajaakissa. Bit Kit -sarja mahtuu koteloon mukaan ja sen avulla korjaat lähes kaiken. Joidenkin mielestä Wave on raskas, mutta se on monipuolinen ja kestävä. Omani on ollut päivittäisessä käytössä kymmenen vuotta.

5. Petzl Tikka XP2. Ilman tätä en saisi unta! Retkellä pitää olla iltalukemista mukana. Näppärän valotehosäädön ansiosta et sokaise nukkuvaa telttakaveria. XP2 on yllättävän tehokas kokoonsa nähden.

6. Halti Gompa Str Jacket. Rinteessä, retkellä ja raivoavalla merellä. Tämä takki on kulkenut päälläni lähes kaikkialla. Todellinen ympärivuotinen takki. Pidän erityisesti verkkotaskuista takin sisäpuolella. Sinne mahtuvat kameroiden akut ja muut tavarat jotka eivät tykkää pakkasesta.

7. Devold Expedition -alusasu merinovillasta. Älä anna nimen pelotella, et paistu tässä asussa. Se on hyvin istuva, eikä menetä muotoaan. Se on hyvä myös hikisissä lajeissa. Villa-asut eivät haise samalla tavalla kuin keinotekoiset materiaalit.