Viikon matka Como-järvelle kesäkuussa 2013

Matkasimme kuuden hengen porukalla Como-järven alueelle kesäkuussa ja vuokrasimme sieltä viikoksi tuttavien avustukselle edullisen huoneiston Bellanon pienestä kylästä.

Koko järven ympäristö on kiinnostava. Järveä ympäröi korkeat vuoret ja joidenkin yllä voi nähdä jopa lumihuiput.

Patikointia_Como-jarven_ymparistossa

Teimme useita reissuja – pääosin korkeuksiin – mutta kävimme myös melomassa Como-järvellä. Monet kylät tarjoavatkin kajakkivuokrausta, tai muuta kulkuvälinettä vesille. Yhtenä päivänä matkasimme Sveitsin puolelle linja-autolla ja useimmat kuvat ovatkin Monte Generosa-vuorelta (1704 m). Sen huipulta lähtee lukuisia polkuja läheisiin kyliin joissa uupunut kulkija voi levätä herkullisten pasta- tai pitsa-annosten ääressä.

Kuva jossa on taloja, on taas Pian delle Betulle-vuorelta, Italian puolelta. Tämän tapaisia huikeita polkuja ja maisemia tuntui olevan joka ”nyppylän” päälle.

Maisemia_Pian_delle_Betulle-vuorelta

Como-järven pohjoisosassa sijaitseen Lago di Metzolan luonnonsuojelualue, joka myös meitä kovasti kiinnosti. Koko päivän kuitenkin satoi niin paljon että näimme vain vettä. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsemme näkemään senkin!

Como-jarven_vuoristoa

Reissaaja: Hanna

Herääminen paratiisista – 26 tunnin lentomatkan jälkeen

Lentomatkailu on mukavaa, varsinkin halpalentomatkailu maapallon toiselle puolelle. Kuusitoista tuntia koneessa, kymmenen tuntia odottelua ja neljä lentokenttää myöhemmin onkin jo Katmandussa. Fjälllrävenin Totepack No1 osoittautui varsin hyväksi reissukäsilaukuksi; taskuihin saa kätevästi asiat järjestykseen ja passikin löytyi joka tarkastuksessa.

Nepaliin minut olisivat voineet tuoda trekkaus ja vuoret, mutta ei tällä kertaa. Tulin viettämään kesälomani vetämässä vapaaehtoisena nuorten elokuvaprojektia sekä katulasten valokuvauskerhoa. Saa nähdä, mitä tästä tulee (viimekesäistä projektiani voi käydä kurkkimassa osoitteessa www.creativeyouth.info).

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut jäädä Katmanduun, joka on kuin hyvin saasteinen sauna tähän aikaan vuodesta, vaan pääsin pieneen ekokylään tunnin matkan päässä Katmandusta. Siitä siis paratiisi.

_DSC0552

Ps. Tierran Rockette hood -takki selvisi loistavasti juoksulenkistä monsuunisateessa

//

Osprey Poco Premium -lastenkantorinkan kanssa matkalla

Perheemme matkakohteeksi valikoitui Georgia. Koska mukaan lähti myös tyttäremme Mimosa (8 kk), tarvittiin mukaan myös lastenkantorinkka. Lasten matkarattaat löytyivät jo entuudestaan, ja lähtivät reissuun mukaan, mutta niillä ei pystyisi etenemään kaikkialla minne ajattelimme matkustaa.

Lastenkantorinkaksi valitsimme Osprey Poco Premium -mallin, koska siinä tulee mukana pikkureppu, jonka ajattelimme olevan matkustaessa kätevä. Osprey Poco Premium -mallissa, muten muissakin Osprey Poco -malleissa, on säädettävä selkäosa, jolla rinkan saa sovitettua kantajansa selkään kantajan pituudesta riippuen. Poco Premium -mallissa (kuten myös Poco Plus -mallissa) myös lantiovyön pituutta voi säätää. Molemmissa malleissa on myös integroitu aurinkosuoja. Sadesuoja myydään erikseen.

Osprey Poco Premium -mallissa on integroitu aurinkosuoja.

Osprey Poco Premium -mallissa on integroitu aurinkosuoja.

Lapsi voi matkustaa lastenkantorinkassa, kun lapsi osaa itsenäisesti istua. Rinkan maksimikuorma on 22 kg.

Ennen matkaa lastenkantorinkka testattiin lyhyesti lähimetsissä ja kauppareissuilla. Tyttäremme todettiin pitävän kantolaitteesta, ja jopa nukahtavan siihen varsin helposti.

Matkalla uni tuli lastenkantorinkassa helposti.

Matkalla uni tuli lastenkantorinkassa helposti.

Kolme huomioita rinkan käytöstä matkan ajalta:

  1. Rinkka toimii kaupungissa lastenrattaita paremmin. Ainakin jos kaupunki on Georgian pääkaupunki Tbilisi. Kevyttä liikennettä ei ole kaupungissa juuri huomioitu ja jalkakäytävät ovat kuoppaisia, juurakkoisia, ja usein täyteen parkkeerattuja. Kevyillä matkarattailla eteneminen on yksinkertaisesti hidasta ja hankalaa. Paikalliset kuljettavatkin lapsia enimmäkseen sylissään.

    Tbilisin kuoppaisilla jalkakäytävillä matkarattaat olivat hyödyttömät.

    Tbilisin kuoppaisilla jalkakäytävillä matkarattaat olivat hyödyttömät.

  2. Lastenkantorinkka kiinnittää huomiota. Eivät lastenkantorinkat kovin yleisiä Suomessakaan ole, mutta tuntuu että sellaista ei olla täällä ennen nähty. Rinkka ja siellä kulkeva matkaaja keräävät jatkuvasti hymyjä ja huomionosoituksia. Paikallisten kynnys ihmetellä rinkkaa ääneen oli matala, ja paikalliset tädit olivat rinkasta ja sen matkustajasta vähintäänkin innoissaan.
  3. Rinkka toimii siellä missä sen pitääkin, eli trekatessa. Se on ominaisuuksinsa nähden kevyt, hyvä kantaa ja hyvin säädettävissä. Taskuja on riittävästi. Yksityiskohdat on mietitty huolella, ja se on lapselle hyvä istua. Säätöjen ansiosta myös kasvunvaraa näyttäisi olevan riittävästi.
Rinkkaa oli ilo kantaa vuoristopoluilla.

Rinkkaa oli ilo kantaa vuoristopoluilla.

Jos tuotteesta etsii negatiisia puolia, niin kuolalapun irroitus ja kiinnitys voisi olla helpompaa. Mukana saisi olla myös pieni peili, jolla kantajakin voisi tarkkailla matkustajan ilmeitä. Itse ostin pienen peilin muutamalla eurolla tavaratalon kosmetiikkoosastolta, ja säilytän sitä rinkan lantiovyötaskussa. Mutta aika pieniä puutteita siis ainoastaan keksin. On helppo ymmärtää miksi tuote on Retki-lehden (7/2012) testivoittaja.

Matkarattaat jäivät reissussa käytännössä käyttämättä. Reissun loppupuolella jätimme ne hotellille Tbilisiin, kun teimme visiittejä muihin kaupunkeihin. Useimmat kaupungit joissa kävimme eivät oikein sopineet matkarattaille eikä lomamme aktiviteeteille. Olisimme lomallamme pärjenneet ilman matkarattaita, mutta emme ilman lastenkantorinkkaa. Tai sitten lomastamme olisi tullut hyvin toisenlainen.

Julbo looping -aurinkolasit ja Osprey Poco Plus –lastenkantorinkka olivat hyvä yhdistelmä.

Julbo looping –aurinkolasit ja Osprey Poco Plus -lastenkantorinkka olivat hyvä yhdistelmä.

Jonni / Itiksen myymälä

Rogainingista opittua

rogaining
Team dance commanders

Rogaining on kenties vähemmän tunnettu suunnistusmuoto. Kun mainitsee osallistuvansa Rogainingiin ihmiset tuppaavat luulla sitä hiustelähtöhoitoon, ehkä nimi on harhaanjohtava.

Mikä on rogaining? Suunnistuksen kuninkuusluokka! Normaalissa suunnistuksessa seuraat rataa rastilta toiseen numerojärjestyksessä. Ei siinä mitään vikaa, on sekin hauskaa, mutta moni ”peesaa” ja se vie pois osan kilpailusta. Rogaining eroaa suuresti normaalista suunnistuksesta. Yhteistä molemmilla lajeilla ovat kartta ja kompassi sekä maastossa rämpiminen. Se taitaa olla siinä. Rogaining haastaa suunnistajan keksimään parhaan mahdollisen reitin ja taktiikan. Rastit ovat eriarvoisia, vaikeista saa enemmän pisteitä ja helpoista vähemmän. Suunnistaja saa siis itse valita reittinsä ja päättää leimaako hän monta helppoja vai muutaman vaikean. Eikä haaste lopu tähän, suunnistajalla on aikaraja, jonka sisällä hänen täytyy päästä takaisin maaliin, muuten seuraa sakko.

Osallistuin kaverin kanssa vuonna 2009 Rogaining EM-kisoihin Ylläksellä. Sarjoja oli kaksi, 8 tuntia ja 24 tuntia. Uhosin kovasti että 24 tuntia tai ei mitään! Onneksi kaverini Marko oli fiksu ja päätti että 8 tuntia riittää.

Pakolliset varusteet olivat tarkasti määritelty, koska kyseessä oli tunturimaastossa juostava kilpailu. Totta kai me jätimme ohjeet kiireessä lukematta. Pakolliset varusteet olivat mm. kuiva paita (löytyi), avaruuspeitto (löytyi) sekä pilli (ei ollut). Mitä avuksi? veistettiin pajupillit!

Marko on kova suunnistaja ja juoksija, hän on juossut muutamat maratonit. Itse juoksen myös, mutta penikkatauti vaivasi juuri kisojen aikana. Yritin kylmägeelillä vähentää kipua, se ei auttanut. Purin hammasta lähdöstä maaliin.

Kisa meni ihan mukavasti. Maasto oli haastava ja kaunis. Suot olivat petollisia, niiden päällä pystyi juoksemaan mutta olimme haaroja myöten niissä, kun niihin vajosimme. Pääsimme maaliin aikarajan sisällä ja olo oli uskomaton! 54 km juoksua takana! Olin kyllä hurja näky maalissa. Kenkäni olivat riekaleina ja toisesta puuttui kärki, trikoot olivat täynnä reikiä ja koivet olivat täynnä verisiä haavoja.

Mitä opin?

  1. Tutustu kilpailukutsuun ja tarkista kilpailun nettisivuja usein ennen kilpailua.
  2. Tarkista pakolliset varusteet, pilli, avaruuspeitto, kompassi sekä ravinteet.
  3. Käytä piikkareita! Itse käytin lenkkareita, ei hyvä. Icebugit tai vastaavat toimivat hyvin.
  4. Älä käytä liian isoa reppua, se on vain tiellä. Pieni ja kevyt juoksureppu, missä on juomasäiliö on paras.
  5. Vaellussauvat! Ne ovat hyödyllisiä vaikeassa maastossa. Valitse kolmeosaiset sauvat mukaan, sillä ne menevät pieneen tilaan.
  6. Suosi kevyttä kuoritakkia. Ei ole mitään järkeä ottaa mukaan liian järeää takkia. Pieneen tilaan pakkautuva ultra-kevyt takki riittää.

Ai niin, miten kilpailu meni? 11. sija!!!! Ilman Markoa en olisi kyllä pärjännyt, mutta hän piti yllä tasaista tappavaa tahtia.

Suosittelen Rogainingia kaikille!

TN

Kausien välissä

Image”Ollako vai eikö olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet”

Näin Hamlet sanoi aikanaan, kun hän kallo kädessään pohti asioita. Näytelmän tapahtumapaikka oli Tanskan niemimaa, jossa tällä hetkellä ei ole lunta tai loskaa.

Ollako vai eikö olla talvi tai kevät? Siinä on pulma. Talvi oli hieno, lunta riitti ja ladut olivat kunnossa. Sitten kevät rupesi tekemään tuloa ja lumi rupesi sulamaan. Fillarit ilmestyivät katukuvaan vaikka teitä reunusti likaiset lumikasat. Ja mitä sitten tapahtui? Kevät heittäytyi ujoksi ja talvi tuli takaisin. Tähän voimme todeta että talvi päätti olla ja kevät eikö olla?

Kausien ylimenovaihe on monella tavalla hankala. Aamuisin tarvitset lämpimän takin ja iltapäivällä pärjäät ilman. Joko palelet aamulla tai hikoilet iltapäivällä. Joko hiihdät likaisilla sulaneilla laduilla tai liukastelet märissä kengissä lenkkipoluilla. Ongelmaan ei löydy suoranaista ratkaisua, ainoastaan tapoja selvitä sen kanssa.

Ohuet untuvatakit ovat käteviä tähään aikaan vuodesta. Se lämmittää sopivasti ja se menee pieneen tilaan kun sitä ei tarvitse.

Kengät ovat kovilla tähän aikaan vuodesta. Rapainen ja märkä keli kastelee ja sotkee kengät erittäin nopeasti. Siksi kannattaa suojata kengät sopivalla suojaspraylla. Kysy myyjältä sinun kengille sopivaa sprayta ja käytä sitä säännöllisesti.

Koirille ei löydy suojasprayta, jonka avulla ne hylkisivät likaa. Kaikki koiranomistajat tietävät että koirat ovat korviaan myöten mudassa keväällä, ja omistaja on vähintään polviaan myöten siinä ihanassa liejussa. Siksi tykkään käyttää säärystimiä, kun kävelen poluilla koiran kanssa. Näin ei tarvitse koko ajan pestä housuja, ainoastaan säärystimet silloin tällöin.

Ehdoton keväthanska minun makuun on Warmpeace Powerstretch Glove. Se toimii talvella liner-hanskana ja keväällä sellaisenaan eikä vie tilaa taskussa.

Kevättä odotellessa,

Tom

Laskureppu Osprey Kode 30

Osprey Kode 30

Reissureppuna Japanissa on ollut Ospreyn 30-litrainen Kode. Kunnon laskureppuun tulee mahtua muutakin kuin lompakko ja juomapullo. Omasta repustani löytyy usein seuraavanlainen setti:

  • Lumivyöryvarusteet: piipperi(kun ei päällä), sondi, lapio
  • juomarakko
  • lounas (Japanissa usein nuudelia)
  • termospullo
  • ensiapupakkaus
  • taukotakki/-paita
  • skinit
  • kamera

Lumivyöryvarusteille Kodessa on oma taskunsa. Sieltä ne ovat nopeasti saatavilla hätätilanteen sattuessa. Lumivyöryvarustetaskussa on tilaa myös muille varusteille. Se on oiva paikka esimerkiksi kameralle, sillä sieltä se on nopeasti saatavilla.

Koden ehkä paras ominaisuus on sen avautuminen selkäpuolelta. Tämä helpottaa pakkaamista huomattavasti, ja suhteellisen pieni reppu imee sisäänsä paljon tavaraa. Varusteet pysyvät järjestyksessä, ja reppu on helppo avata vaikka tuolihississä istuessa.
Kodessa on myös kaksi pienempää taskua. Taskuista isomman sisäpinta on pehmeää fleecekangasta, tällä on huomioitu laskettelulasien säilytystä. Pienemmän taskun sisältä nousee vaivatta erittäin tukeva kypäränkiinnityshuppu.

Suksien/lumilaudan kiinnitysmahdollisuuksia Kodessa on monia. Sukset voi kiinnittää ns. A-muotoon repun sivuille, repun eteen kuten lumilaudan, tai kulmittain kumpaan tahansa suuntaan. Kulmittain kiinnitys on erityisen kätevä kiivettäessä sivurinnettä, tällöin suksien kannat eivät laahaa lumessa.

Kaikissa Osprey-repuissa on loistava istuvuus. Omaan selkääni M-kokoinen Kode istuu kuin valettu, ja toimii muotoilunsa puolesta myös selkää suojaavana panssarina. Lantiovyön tarviketaskut, rintahihnan pilli ja olkahihnan sisällä kulkeva läpivienti juomaletkulle viimeistelevät tämän varmasti pitkäikäisen laskukaverin.

Kaikki mukana

Kaikki mukana

Tasku lumiturvallisuusvälineille

Tasku lumiturvallisuusvälineille

DSC_2466

Repun avautuminen selkäpuolelta

Repun avautuminen selkäpuolelta

Laskulasi tasku

Tasku laskulaseille

Kypäräkiinnitys

kypäräkiinnitys

Vihdoinkin lunta!

Nyt sitä taas tuli! Ja tulee koko viikonlopun. Olo kämpillä alkoi käydä jo miltein sietämättömäksi. Lunta ei tullut moneen päivään, ja puhtaita käännöksiä joutui etsimään oikein olan takaa. Myös lämmin keli ja kova tuuli kovettivat metsien puuteripilvet kivikoviksi. Hyvin erikoislaatuinen talvi täälläpäin, mutta minkäs teet. Maailman ilmasto näyttää olevan mullin mallin ja kateellisena olemmekin seurailleet Keski-Euroopan matalapaineita. Noh kuuluu lajiin.

Välipäivinä on aikaa puuhastella kaikkea muuta. Hostellimme keittiössä näkyi syntyvän toinen toistaan hienompia luomuksia, jotkut jopa harjoittelivat sushin vääntämistä itse. Korttipelit pyörivät oleskelutilassa, ja jatkuivatkin usein yömyöhään. Sääennusteet pyörivät ahkerasti kymmenien tietokoneiden ruuduilla, ja välillä joku huudahtaa uuden päivityksen tulleen.

Kävimme myös katsastamassa vanhan Olympiakaupungin Naganon. Onhan tuo Japanilainen rakentaminen varsin erilaista suomalaiseen verrattuna. Kaupunkikaavaa ei juuri ole, ja vierivieressä saattaakin kohota pilvenpiirtäjä ja pieni hirsimökki. Maistelimme myös paikallisia lihaherkkuja (kanan niskaa, maksaa, ja mahaa) sekä sakea. Naganosta otimme vielä bussin katsomaan paikallisia lumiapinoita. Noin 200:n yksilön lauma elää kuumien lähteiden ympärillä n. 30 minuutin matkan päässä Naganosta. Sadepäivänä paikka olikin täynnä länsimaisia laskettelijoita valtavine järjestelmäkameroineen.

Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano

DSC_2749 DSC_2737

Poikasia
Poikasia
Imetystauko kylvyssä
Imetystauko kylvyssä

Uusi lumi jäisen pohjan päällä on varsin vyöryherkkää. Olemmekin nyt pari päivää kolunneet Cortinan metsiä. Ensimmäisen lumisadepäivän jälkeen kovaa pohjaa ei enää juuri tuntenutkaan, ja puhtaita linjoja riitti pitkälle toisen päivän iltapäivään. Tätähän tänne tultiin hakemaan. Kovassa kelissä arvostaa kunnon kuoriasua. Ulos on mukava lähteä lounastauonkin jälkeen vaikka olo alkaa olla jo suhteellisen kostea kaikesta irtolumesta. Laskupäivän jälkeen paras tapa rentoutua on paikallinen Onsen-kylpylä. Kylpylästä löytyy jopa sauna ja koko hoito sisältyy kuukausikortin hintaan.

IMG_7323 (2) DSC_2882 (2)Tätä tultiin hakemaan!DSC_2870 DSC_2866

Ville teki hyppyrin

Ville teki hyppyrin

DSC_2881

DSC_2835 DSC_2829 DSC_2826 DSC_2825

 

Aurinko paistaa!

Puuteripäiviä

Puuteripäiviä

Ensimmäisen, varsin lumisen viikonlopun jälkeen keli täällä Hakubassa lämpeni ja olemmekin kylpeneet auringossa koko viikon. Jotkut kaverit joutuivat jopa ostamaan aurinkoon sopivia laskulaseja, koska tällaista sääilmiötä ei oltu Japanilta odotettu. Kyseessä on kuulemma varsin erikoislaatuinen talvi. Aurinkoisia päiviä on ollut monin verroin enemmän, kuin viimevuonna.

Aurinkoinen keli, ja uuden lumen puute ajavat vapaalaskijan väistämättä kauemmas keskuksista. Paras tapa (jos käytössä ei ole Red Bullin helikopteria) löytää uusia koskemattomia laskuja on ski touring eli suomeksi skinnailu. Ylämäkeen hiihtämistä helpottamaan suksen pohjaan liimataan nousukarvat, jotka estävät suksen lipsumisen taaksepäin.

DSC_2571

Skinnailu on loistava tapa harrastaa liikuntaa. Hiki tulee auringon paisteessa varmasti ja Gore-takin voi jo reppua pakatessa jättää suosiolla repun päälle. Skinnatessa pääsee irti hiihtokeskuksien ihmisvilinästä, ja rajattomat takamaastot avautuvat laskettelijalle. Omin askelin ansaitut käännökset koskemattomassa lumessa maistuvatkin usein paremmalle kuin hissillä saavutetut, ja illalla tosiaan tuntee saaneensa jotain aikaan.
Tämä viikko onkin siis vierähtänyt alueen erilaisia mäkiä haikkaillen. Tässä joitakin kuvia ensimmäiseltä viikonlopulta, takamaastoista ja aurinkoisesta Hakubasta. Löytyi sieltä Cortinan koivikoista yksi vanha aittalainenkin. Otettiin oikein kuva todistamaan!

Kuka tunnistaa?

Kuka tunnistaa?

Vähän voisin jutella tosta vaatetuksesta täällä reissussa. Kerrospukeutumisesta on tällä palstalla varmasti puhuttu jo kyllästymiseen asti. Villaa tai tekokuitua alle, väliin eristävä fleece tai villakerros ja päälle tuulen ja veden pitävä kerros. Kokonaista päivitystä kerrospukeutumisesta en siis ala tässä väsäämään vaan paneudun muutamaan tuotteeseen, jotka on nyt todettu erittäin toimiviksi täällä Japanissakin.

Aloitetaan uudesta aluskerrastosta. Kysessä on siis tänä syksynä paljon hehkutettu Acliman Woolnet kerrasto. Uuno Turhapuro elokuvista tuttu verkkomainen rakenne jakaa mielipiteitä ulkonäkönsä puolesta, mutta onhan se vain toimiva! Merinovillasta kudottu verkkopaita hengittää loistavasti ja siirtää kosteuden pois iholta. Kun verkon päälle lisätään kerrastoja, jää sisälle tuhansia pieniä ilmataskuja, jotka eristävät kylmältä. Erityisen toimivaksi komboksi olen todennut Woolnet-paidan ja Icebrakerin 200 g paksuisen aluspaidan. Kylmemmällä kelillä siihen päälle vielä vaikka powerstrechiä. Aurinkoisella kelillä ilman takkia ylämäkeen hiihdellessä saa myös osakseen paljon ihailevia katseita.

Takki päälle tauolla

Takki päälle tauolla

Kuoritakkina on tällä reissulla loistavasti palvellut Tierra Rond -takki. Erityisesti vapaalaskuun suunnattu takki on vahvaa kolmikerros Gore-Texiä eikä hätkähdä pienistä risuista. Reilut etutaskut, hihatasku ja rintatasku toimivat joka tilanteessa. Mäkiä kiivetessä erityisen suuret tuuletusaukot kainaloissa ovat olleet todella hyödylliset. Takin voi napittaa suoraan kiinni Rond-housuihin, jolloin syntyy lähes haalarimainen kombonaatio. Itselläni housuina ovat toimineet Tierra Roc Blanc -housut. Housujen vyötärö nousee navan yli ja pitää lumen takulla poissa alaselästä. Vaikka lunta on ollut paikoin rintaan asti, en ole vielä onnistunut saamaan lunta varusteideni sisälle. Housut ovat muutenkin toimineet loistavasti, erityiskiitos tukevista lumilukoista, pitkistä sivuvetoketjuista, korkeasta vyötärösta ja hyvin sijoitelluista taskuista. Varsinkin etupuolella oleva pieni kännykkätasku on ollut kovassa käytössä.

Huomenna vietelläänkin sitten välipäivää Naganossa ja maanantaista alkaen on luvassa uutta lunta!

Happo-Onen eteläseinämä

Happo-Onen eteläseinämä

IMAG0078

DSC_2514

DSC_2520 (2)

herkkui

herkkui

Lounastauko

Lounastauko

Terveiset Hakubasta

Hakuba, Japani 25.1.2013

24 tuntia kotiovelta matkustettuani, saavun Hakuba Powder Lodgen pihalle. Könyän sisään suksipussini, reppuni ja matkalaukkuni kanssa. Omistaja toivottaa minut tervetulleeksi, täällä tulen siis viettämään kolme seuraavaa viikkoa. Ulkona pöllyävä lumimyrsky enteilee hyvää huomista.

Ensimmäinen laskupäivä ei tuota pettymystä. Lunta on tullut viimeisen kahden vuorokauden aikana noin metrin, ja se on täysin pöllyävää pakkaslunta, puuteria. Ikuisuudelta tuntuvan bussimatkan ja hissinousujen jälkeen pääsemme vihdoin Cortina- laskettelukeskuksen harjanteelle. Pudottaudumme ensimmäiseen laskuun innosta kiljuen. Pari ensimmäistä käännöstä ovat hieman haparoivia, onhan viime puutereista kulunut melkein vuosi, mutta nopeasti löydän normaalin laskutemponi. Puolivälissä jyrkkää metsärinnettä vedän keuhkot täyteen Japanin valkoista kultaa, tällaista en olekaan ennen maistanut!

Lunta on tosiaan riittämiin, onneksi Tierran uusi Rond-takki ja Roc Blanc -housut pitävät sen ulkopuolella. Varusteista kerron lisää tuonnempana.

Itä-Helsingin jäät

IMG_5828

18. tammikuuta herään hyytävän kylmään pakkasaamuun. Mittari kotona näyttää -25, yö on ollut vielä kylmempi. En pelkää pakkasta, siihen voi varautua pukeutumalla kunnolla. Ainoa ongelma on kamerat, ne hyytyvät ja huurtuvat nopeasti.

Kyllä tämä tästä, auto lähtee käyntiin ja haen sukset. Päätin ottaa eräsukset, sillä ladut ovat ihmisten tekemiä, jos niitä on. Luotan vahvasti teräskanttisiin tunturisuksiin, Madshus Glittertind pitopohjilla. Ne ovat ketterät, helposti hiihdettävät ja suuntavakaat.

Puen ylleni merinovillaisen aluskerraston, fleecehaalarin, kuorihousut ja -takin, jonka sisätaskuihin mahtuu kameroiden akut, jolloin ne eivät jäädy. Käsiin laitan Hestran Army Leather -hanskat, jotka taatusti pitävät näpit lämpimänä. Ulkona paistaa aurinko! Ei ole totta! Äkkiä aurinkolasit mukaan ja menoksi.

Suuntaan kohti Itä-Helsinkiä. Ei kestä kauan ennen kuin olen Itäkeskuksessa, josta on enää kolme liikennevaloa ja olen perillä. Pysäköin autoni Puotilan venekerhon taakse, se on hyvä lähtöpiste. Auton saa pysäköidä 4 tuntia ja matkaa rantaan ei ole kuin parikymmentä metriä.

Viime talvena rannasta alkoi retkiluistelurata, joka oli ahkerassa käytössä. Nyt sitä ei ole vielä aurattu kunnolla. Jää on pakkaslumen peitossa ja jäällä ei ole ketään. Sukset jalkaan ja menoksi. Tuntuu jännältä hiihtää jäällä samoja reittejä, joita on kesällä melonut. Hiihdän jonkin aikaa kuunnellen lumen narinaa, kun yhtäkkiä kuuluu kahden koiran haukuntaa. Kaksi saksanpaimenkoiraa, Nätti ja Namu, ovat omistajansa kanssa kävelyllä jäällä. Otan pari kuvaa koirista ja juttelen hetken omistajan kanssa jäätilanteesta. En ollut varma miten paksu jää on, joten mittasin sen sauvalla pilkkireiästä. Jää ei ollut kuin 20 cm. Pelkäsin pahoin, että virtaavissa paikoissa se olisi paljon ohuempi. Onneksi olin ottanut mukaan jäänaskalit. Kun katsoin taakseni näin metron kulkevan sillalla ja kaupunkivilinää. Kun katsoin eteenpäin näin ainoastaan saaristoa ja tyyntä lumimaisemaa. Vasemmalla pilkkijät kokeilivat verkkojaan. Oliko tämä tosiaan Helsinki? Olihan se! Enkä ollut kaukana kotoa.

Hiihdin Ramssinselältä kohti Vuosaarta. Kova pakkanen ei haitannut, kun aurinko lämmitti kasvoja. Päätin istahtaa laiturin nokkaan katsomaan laivaväylän liikennettä.

Suuntasin takaisin samaa reittiä. Kun palasin rantaan näin kuinka Liikuntaviraston miehet aurasivat retkiluisteluradan. Nyt pääsee helposti luistelemaan, kun ei tarvitse vahtia lumitilanteita. Saavun kotiin, happiväsymys houkuttaa minua torkuille. Ei ollut huono päivä.

Tom Nylund

IMG_5830

IMG_5824