Karvan Seikkailut

Moi. Aurinkoiset terveiset Costa Ricalta. On taas aika vierähtäny ja hieman hävettää, että en ole kirjottanu mitään. Aloitetaan taas siitä mihin on viimeksi jääty, eli kirjotin jutun viimeksi Col de Verten laskusta ja siitähän tuli video, joka kiersi Suomea Vapaalasku-elokuvakiertueella.

Kiitos vielä Miku, Pekka ja Mikko, että sain olla mukana tekemässä jotain noin huikeeta.

Sehän onki jo menneen talven lumia, pojat touhuavat jo vaikka ja mitä omilla tahoillaan. Tässä Mikun (Mika Merikanto) video tältä talvelta 2014. http://vimeo.com/84055787    Ja Mikun uusi blogi  http://mikumerikanto.blogspot.ch/

En uskalla edes kuvitella mitä mies suunnittelee tällä hetkellä. Kyllä kaipaan ja rehellisesti on hieman ikävä vuorille, vaikka ei Costa Rican paratiisissa, Santa Teresassa ole mitään vikaa, päinvastoin aivan mahtavaa. Tuntuu pitkästä aikaa, että on palautunut kunnolla kaikesta tekemisestä. Kyllä aurinko parantaa. Surffi harjoittelusta sitte myöhemmin =) En ala tällä kertaa kirjoittamaan sen kummemmin mitä täälä tapahtuu.

WP_20140207_08020140209093543 WP_20140224_044 WP_20140223_005 WP_20140207_11620140209092919

Yritän kaivaa muistilokeroitani viime kesän lopusta ja syksystä, ei mikää ihan helppo homma. Kesähän meni taas ihan perinteisesti töitä tehdessä, velkoja maksellessa, treenatessa ja uutta reissukassaa tienatessa. Siinä ei aikaa paljon jää perus”humputteluun”. Mielessä oli tehdä parin kuukauden reissu Chamonixiin ja yrittää tulla paremmaksi kiipeilijäksi. Syyskuun alkupuolella pääsin lähtemään reissuun mieli innosta pinkeänä. Samoin kuin edellisenä syksynä olin vähän myöhässä liikkeellä ja kelit alkoi olemaan aika vaihteleviä kalliokiipeilyä ajatellen eikä alppikiipeilyolosuhteetkaan olleet parhaimmat mahdolliset. Hienoja seikkailupäiviä kuitenkin. Kiitos Sampo, Juha ja Petri. http://dream4real.livejournal.com/3500.html Petrin seikkailukertomus.

Tyttöjen kanssa seikkailemassa Cosmique-harjanteella.

20092013339 20092013340

 

20092013351

 

Lokakuun käännöksiä Aiguille du Midillä. http://www.epictv.com/media/podcast/ski-october-|-so-freaking-extreme-ep-8-/258232?header_b=1

16102013446

Sekalainen kuvasarja kaikenlaisesta kiipeilystä.

IMG_6255 IMG_6265IMG_62682709201338727092013372IMG_6273IMG_6281IMG_6285IMG_6292IMG_6296IMG_6398IMG_6391IMG_6412IMG_6407IMG_6395IMG_6402

Mainokset

Karvan seikkailut

Klassinen aloitus, aika vierii liian nopeasti. Aika-ajoin mietin, että nyt kone syliin ja kirjoita jotain. Kone sylissä, tyhjä katse näyttöä vasten, ei tuu mitään. Vaikka onhan sitä kaikenlaista taas tapahtunut viimeisen reissun jälkeen.

Nyt taas kun talvi lähenee, on kiva muistella vähän, mitä viime talvena tapahtui. Olin todella päättäväisesti harjoitellut jääkiipeilyä paljolti siksi, että olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ja pääsisi kiipeämään kevään alppireissulla mahdollisimman paljon hienoja alppireittejä.

Lähtö tuli ja maaliskuun alussa olin Alpeilla, Chamonixissa. Olin kyllä jo kuullut ja katsonut säätä, että lunta riittää ja sitähän riitti. Maaliskuussa ei aurinkoa näkynyt kuin muutamana päivänä, lunta satoi vaan koko ajan. Siinä kohti jo tuli aika selväksi, että alppikiipeilyt saa unohtaa vielä toistaiseksi, mutta onhan se puuterin laskukin ihan kivaa. Laskemista, sisäkiipeilyä ja drytool-hakkuilua koko maaliskuu.

Taivas aukeaa

Maaliskuun lopulla alkoi olosuhteet paranemaan ja päästiinkin vähän kokeilemaan jyrkän laskua. Grand Montetsille hissillä ylös ja siitä Argentieren jäätikölle kattelemaan. Vuoret, etenkin pohjoisseinät oli valkosena, ai että miten kaunista. Tällä reissulla kiivettiin n. 500 korkeuserometriä ja todettiin, että lumi oli sen verran epävakaata, että ei tarvi mennä, kivaa laskua kuitenkin ja hyvä ensipuraisu vähän kaltevammalle pinnalle.

Meidät löytää tuolta jos on oikein tarkka silmänen.

Meidät löytää tuolta, jos on oikein tarkka silmänen.

-2

-3

Kauden kohokohta.

Oltiin katsottu jo edellisellä reissulla, että Col de Vert on todella valkoisen näköinen (=luminen) ja muistelin heti, että tuota ei ole kyllä laskettu muutamaan vuoteen. En varma ole, mutta luulen, että muita suomalaisia ei tuolla mäellä ole ollut. Huh huh, jo ajatus tuntui vatsassa.

Kovin kauan siinä ei sitten mennyt, huhtikuun ensimmäisellä viikolla löysin itseni Grand Montetsin ala-asemalta Merikannon, Heimosen ja Pakkasen kanssa. Ajatuksena mennä vähän katseleen mukavasti ekalta hissiltä. Annan kuvien kertoa loput. Iso kumarrus Pakkasen Pekalle, joka tuli Suomesta edellisenä päivänä, varmasti kovin arkkitehti mitä löytyy. Kiitos myös kannustuksesta (”kerran me vain Sami tänne tullaan”).

Col%20verte%20route

Col de Vert via West Col

Reunarailot ylitettiin nopeasti , päästiin heti jyrkän makuun. Sitä sitte jatkuikin loppuun asti.

Reunarailot ylitettiin nopeasti , päästiin heti jyrkän makuun. Sitä sitte jatkuikin loppuun asti.

IMG_4020

Päätin ottaa toisenki hakun käyttöön .

The mestari itse mr merikanto ,  KIITOS

The mestari itse mr Merikanto , KIITOS

Hädässä.

Hädässä.

Viimesiä metrejä

Viimesiä metrejä

Kiivettyä reittiä ja me aika ylhäällä .

Kiivettyä reittiä ja me aika ylhäällä.

IMG_4086IMG_4078

Sain kunnian tehä ekat käännökset .

Sain kunnian tehä ekat käännökset .

IMG_1134

Thank u ross hewit for the picture.

Thank u Ross Hewit for the picture.

IMG_4168

homma paketissa, oloa ei voi kuvailla .

Homma paketissa, oloa ei voi kuvailla .

http://www.camptocamp.org/routes/52958/fr/col-de-l-aiguille-verte-face-n-du-col-w

Ei paljon sanottavaa jää. Helsingissä vapaalaskuiltamissa pieni videodokkari tulossa.

Hyvää tulevaa talvea, menkää varovasti, mutta karvan verran paremmin.

Karva.

26092013364

Ps: aina ei ole se paras keli mennä, mutta jos sitä parasta aina odottaa, niin saattaa jäädä menemättä.

Karvan seikkailut

Moi.

Aika vierii, vaikea aloittaa taas mistään, aloitan siis taas siitä mihin viimeksi jäin.

Eli Chamonixiin ja kalliokiipeilyyn.Syksyhän meni oikein mukavasti, olin yrittänyt valmentaa itseäni henkisesti ja fyysisesti useamman köydenmitan reiteille ja lopputulos oli itselle enemmän kuin tyydyttävä: huomasin että saankin itsestäni jopa enemmän irti korkealla kun sport-reiteillä, ainakin fiilis oli sellainen ja paksun pojan oli hyvä kävellä reilusti ennen kiipeilyä niin paikat aukesi.Varmasti asiaan auttoi porukka kenen kanssa sai kiivetä, ei parempaa olisi voinut toivoa. Kiitos jo valmiiksi Autiolle, Kelsolle, Magikselle ja ulkomaan ystäville.

Tatun ja kelson kanssa monteverin ala slabeilla , hieno 6a+ halkeama .

Tatun ja kelson kanssa monteverin ala slabeilla , hieno 6a+ halkeama .

Ei voi sanoa, että olisin kiivennyt vapaasti juurikaan mitään näistä reiteistä, mutta ei se osassa kaukana ollut ja muutama ihan menikin. Kokemusta tuli sitä enemmän ja odotankin ensi syksyä todella paljon.

Thorin ja Naten kanssa kalliokiipeilemässä.

Aika kuluu mukavasti kun touhuaa, tästä on hyvä siirtyä myöhempään syksyyn. Kelit alkoi hieman huononemaan kalliokiipeilyä ajatellen, joten vaihdettiin kiipeilymuotoa. Käytiin Naten kanssa kiipeämässä vähän helppoa alppikiipeilyä, reitiksi valittiin Col du Planin pohjoisseinä.

Alussa pientä videota reitiltä.

Sitten alkoikin jo sataa lunta ihan kivasti ja sain onneksi sukset jalkojen alle ja ei muutakun mäkeen. Seuraavana päivänä lento takaisin Suomeen, meinas tulla hieman kiire pakata kaikki.

Piti sitä keksiä jotain uutta tekemistä ja oli jo aika aloittaa jääkiipeilykausi. Sami ”Kelso” Modenius oli sopivasti menossa Abiskoon Pohjois-Ruotsiin kurssille ja hänelle ei tietysti riittänyt vielä kurssin anti ja muutama kiipeilypäivä ennen sitä. Tulin hänen seuraksi neljäksi päiväksi kiipeämään heti kun kurssi oli loppunut, Kelsolla olikin sitte jo 10 päivää pohjalla, mulla pyöreät 0. Siitä sitten toimeen ja aloin kyseleen, et mitä tehdään,  johon Kelso et Kaisepakte: isoin ja siistein lähialueilla. Heti lirahti lusikallinen. Kolmena päivänä käytiin Kaisepaktella ja yhtenä tuuli liikaa, jolloin oli pakko mennä alemmas .

Kuvat hieman laadultaan huonoja, sorry.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Jääkiipeilyn parissa onkin sitte vierähtänyt aika ihan mukavasti ja töitä oon yrittänyt tehdä siinä sivussa. Kevään reissu Ranskassa jo takana, siitä lisää myöhemmin. Vetäkää karvan verran paremmin ja olkaa varovaisia.

Karva.

Karvan seikkailut

Moi.

Viimeisestä onkin sitte vähä aikaa, joten pieni päivitys vielä viime kauden lopusta.

Chamonixista lähdettyäni löysin itseni Norjasta pikareissulta. Olin vapun töissä Pyhällä. Mietiskelin, että sieltä on joku varmasti lähdössä Norjaan ja olihan se niin. Isolla remmillä lähdettiin painelemaan. Itsellä oli pitkä viikonloppu takana ja univelkaa, joten otin ekan päivän ihan lungisti lepäillen ja miettien, että mitä tekis. Keli oli vähän huono, mutta sen piti parantua seuraavan parin päivän aikana. Shellin mäki oli ollut jo tietenkin mielessä, mutta ei uskaltanut luottaa keliin.

Seuraavana päivänä mentiin Andersdaltindenille (1221m) hakemaan lämpöä. Kiva reissu, vähän oli sinkissä välillä, eli pilvet tuli vuoren päälle ja peitti näkyvyyden,  mutta sitten taivas aukes juuri sopivasti ja laskettiin se pois.

Säätiedotus lupaili hyvää, joten peli oli selvä, Storerussetinden(1405m) oli seuraava kohde. Päätettiin mennä ns. takakautta sisään, koska lunta oli tullut kivasti ja oli olemassa riski, että itse koillisseinän kiipeily ei olis onnistunu. Aamutuimaan lähettiin läpsyttelemään mahtavassa kelissä: sininen taivas ja mitä korkeammalle mentiin sitä paremmin alkoi näkymään meri. Mahtava fiilis, sain kerranki parasta mitä Norja voi antaa. Kiitos Markolle, Jannelle, Heljälle ja Pasolle.

Store Russetinden NE face(1405m)

Kolissa valmiina lähtöön.

Sillälailla.

Hieno lopetus talvelle.

Siitä sitten lakki kourassa takasi Suomeen ja töihin. Ihan peruskesä, töitä ja treeniä mahdollisimman paljon. Työt jäi viikossa  treeneille 4-3 häviölle, eli oikea suhde. No, tulipa sitä kuitenkin tehtyä lähes täydet viikkotunnit siinä viikonloppujen aikana.

Olhava alkukesästä. Mahtava viikonloppu. Harmi, että oli ainut reissu sinne tänä kesänä.

Kantilla.

Pyhällä vähän ennen töitä itteään kiusaamassa. Teki hyvää ja oli mahtava Unplugged-viikonloppu.

Alkukesästä mielessä oli, että lähden Chamonixiin kiipeemään syksyllä. Lensin kuolemaa halveksuen Geneveen maanantaina 3.9., enkä kyllä olisi arvannut mitä tässä kuluneessa viikossa jo ehtis tapahtua.  Tiistaina olinkin jo aamusta kiipeemässä Oskun ja Evan kanssa sporttia tutulla kalliolla Ranskassa. Keskiviikkona lähdettiin ystäväni Thorin kanssa katsomaan miltä näyttää Pilier Rouge Blaitièrilla, haasteena TD-, Nabot Lleon. Meni sen verran kivasti, että pidettiin päivä taukoa ja suunnattiin takaisin, uutena haasteena TD+, Majorette Thatcher. Kyseiseltä kiipeilyltä löysin aivan uuden merkityksen kalliokiipeilyyn, jotain sanoinkuvaamattoman hienoa.

Ystäväni Miku oli tullut viikonlopuksi lomalle rajan toiselle puolelle Sveitsiin. Olin palautunut pari tuntia Majoretten reissusta, kun Miku soitti, että nyt mennään kiipeämään. Olin hetken, et ei saakeli, mutta päätin sitten kuitenki lähteä ja sovimme tapaamisen Midin hissiasemalle seuraavaksi aamuksi klo 8. Lähdettiin kiipeemään sama reitti, jonka olin Thorin kanssa kiivennyt jo kaksi päivää aikasemmin. Aamusta vähän tuntu vielä eilinen, mutta sitten Blatieren varjossa alkoi helpottamaan. Vein köyttä koko reitin ja oli hyvä mieli reitin lopussa. Kämpille ja kamat kasaan, hyppäsin Mikun kyytiin Sveitsin Marecottesiin ja lähdin auttamaan sinne kaveria kattohommissa, että pysyy balanssi normaalielämään. Sunnuntaisin Sveitsissä ei saa kuitenkaan pitää meteliä, niin ei siinä sitten muu auttanut kuin lykätä työhommia ja lähtiä kiipeämään. Mikukin oli energioissaan ja jaksaa sitä paremmin tehä töitä, kun käy tasasen tappavasti säikyttelemässä itseään. Varpaat muusina aloiteltiin homma lähialueen klassikolla, Chez Rockyllä, 5c , 6a+ slabillä 30″c. Väliin helppoa ja loppuun 6b, 6a+ ja 6b. Valmis. Aurinko porotti suoraan selkään koko päivän. Nyt sitten vähä lepoa ja eiköhän loppuviikosta uudestaan.

Matkalla pilier rougesille . Nabot leon tähtäimessä .

Aguille du plan

Nabot leon p4 nousemassa punaiseen kulmaan.Valtava Blatiere oikealla.

red corner p5

Majoret Thatcher p1

M T p3

M T p2

M T p4

M T p5

Kotiin päin. Tuosta jalkojen alta vähän vasemmalta mentiin p2

Chez rocky

Että tämmösta, hyvää syksyä kaikille.

Karva.

Ski mountaineering

Kevät = parasta aikaa alpeilla. Ylhäällä voi hyvällä tuurilla laskea puuteria ja alhaalla laaksossa kiivetä kalliota. Alppikiipeilyreitit eivät ole olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa tänä keväänä, joten pääasiallisesti tuli käytyä hiihtämässä ja kalliota halaillessa. Se on erikoinen homma, että sitä voi käydä laskemassa melko haastavan mäen ja se pelottaa vähemmän kuin köydellä kallion kiipeäminen. Hyvän ystäväni sanoja lainaten: ”Miten susta voi lähtee noin korkea ääni” . Hah, en tiedä mutta sen tiedän että mikään ei ole pelottavanpaa kuin tippuminen.

Makiaa hommaa.

Tässä muutama video parista hienosta päivästä. Olen niin lahjakas kirjoittaja, että on ehkä parempi katsoa noi videot niin pääsee paremmin hajulle mitä tää on.

Kiitos mikulle vielä hienoista päivistä . Ens vuonna lisää.

Ski mountaineering

Terve.

Chamonixista terveisiä. Lunta tuntuu tänä talvena piisaavan. Välillä on jo käynyt mielessä, että olisihan sitä kiva käydä vähän kiipeämässäkin ilman että lunta on yli vyötärön. No, mutta hiihdetään nyt kun siihen on annettu parhaat mahdolliset olosuhteet.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tämän päivän aihe olisi sitten vuoristohiihto, eli ski mountaineering.

Tälle talvelle ei vielä itselle ole mahtunut kuin yksi oikeen hieno reissu, missä vähän joutui lähestymään jäätiköltä laskun alkuun, ja siitä hieman kiipeämällä ja laskeutumalla itse kurun päälle. Lunta vain tulee koko ajan niin paljon, että ei oikein ole mahdollista ja varsinkaan kovin turvallista lähteä kiipeämään mitään isoa mäkeä. No, se aika on kyllä varmasti tulossa ja siitä lisää tuonnenpana.

Lajin varjopuolion se, eli reppu painaa aivan tuhottomasti aina, vaikka kuinka yrittää mennä kevyesti. Monesti reissu käsittää yhden yön majalla, että voidaan varmistaa tarpeeksi aikainen lähtö, varsinkin keväällä kun aurinko on jo tosi vahva keskipäivällä. Lähtö on monesti klo 4 jälkeen aamulla. No mitä sitten mukana pitää olla? Itse kun on täällä Chamonixissa niin se tarkoittaa melkein joka kerta jäätikköreissua, koska hienoimmat mäet on siellä. Se taas tarkoittaa enemmän kilkettä mukaan.

Perusvälineet:

Sukset joissa vaellusside, vaellusmonot (joissa vibram-pohja mahdollistaa hieman paremman kiipeilytuntuman, jos tarvii kiivetä vaikka kiveä ja muutenkin mukavammat kiivetä koska nilkka liikkuu enemmän). Nousukarvat, perus lumiturvallisuusvälineet, piippari, sondi ja lapio. Jäätikköpelastusvälineet, pari jääruuvia, slingejä, lukkokarabiineja, brusik-narua,  abalokov-koukku, muutama kiila/lyöntihaka, keitin, ruokaa ja rutkasti seikkailumieltä.  =) Onneksi osan tavaroista voi jättää jonnekkin piiloon ennen kuin itse kiipeäminen alkaa. Keitin jne, mikä siinä kohti sitten hyvältä tuntuu, tai sitte kyseessä voi olla vuoren ylitys, jolloin kannat kaikki mukana koko matkan. Että tällästä, ei muuta kun vastatuuleen sano osku siivonen.

Ps . Ei tämä yhtä herkkua ole aina, yleensä suuret nautinnot vaatii tuskaa. Nyt kävi niin että huomenna on hyvän ystäväni hautajaiset. Lumivyöry vei miehen mennessään. Ikävä ja paha mieli. Vaikealta tuntuu mennä mäkeen, mutta myöskin omalla tavalla saan sieltä rauhan itselleni. Hyvää matkaa Felix.

Pieni lainaus, Paul Siljamalta, Felixin sanoin: And he always said, that if we go, at least we know we have lived a good life. In his own Felix tone: “ah you know… at least we had a good one…”.

Olkaa varovaisia, varsinkin siinä tutussa paikassa .

Kaikille hyvää talvea.

Tuossa vielä pikku videokooste alkutalvesta.

LUNTA

MOI.

Tulihan ne lumet sieltä, ja tulikin kunnolla. Tällä hetkellä taitaa olla kertymää noin 4,5-5 m.

Niin kovasti on pitänyt laskea mäkeä, että meinas kirjoittelukin unohtua, mutta sain otettua itseäni niskasta kiinni. Suoraan asiaan eli vapaalasku, asia tapahtuu rinteiden ulkopuolella ja varustusta on vähän normaalia mäkipäivää enemmän. Lumivyörypiippari, sondi, lapio ja nykyään paljon on kaikenlaisia reppuja mistä tulee kellukkeet, jos ehdit vetää kahvasta kun vyöry lähtee. Terve järki mikä on varmaan yksi tärkeimpiä. Aina kannattaa olla hyvin tietoinen paikasta minne on menossa, lumitilanne sillä hetkellä ja mielellään tietoa mitä on ollut aikaisemmin. Myös ennen jo reissuun lähtöä voi itseään harjoittaa vaikka piippariharjoituksilla ja vaikka mennä lumivyörikurssille. Jarkko Henttonen se taitaa järjestää aika päheitä kursseja.

Joissain maissa on vapaalaskettelu jopa kielletty taikka rajoitettu, mutta täällä Ranskan/Italian/Sveitsin alpeilla ei paljon rajoituksia tunneta, joten paikan tunteminen tulee entistä tärkeämmäksi. Itsellehän voi tehdä mitä vaan, mutta muille ei saa aiheuttaa vaaraa.

Turvallisia laskuja kaikille minne ikinä eksyttekään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tällästä kivaa, kannattaa myös seurata Partioaitan ja Tierran facebook sivuja, sinne tulee videoclippejä aina tasaisin välein.

Karva kuittaa.

Karvan seikkailut

Terve.

Sami ”karva” haapasalmi on nyt se kaveri kuka täällä kirjoottelee. Uutta hommaa meikäläiselle, mutta kokeillaan ja katsotaan kuinka käy. Seinäjoelta olen lähtöisin, tällä hetkellä suurimman osan ajastani vietän Ranskassa Chamonixin kylässä.

Täälä on mies pieni, taustalla Glacier des bossons ja aguille du midi

Pyhältä ajauduin tänne kymmenisen vuotta sitten hyvä ystävän suostuttelemana. Oli toki ollut jo mielessä että pitäisi sitä nyt käydä vähä kattomassa miltä vuorilla näyttää, se vaati silti semmosen pikku tönäisyn että sain lähdettyä, ja sitä en ole katunut päivääkään.

Sitten mitä täällä mun blogissa tulee tapahtumaan. Eli harrastan laskettelua ja kiipeilyn kaikkia eri muotoja. Lähdetään siitä, että hiihto on ollut tietty se syy miksi tänne alun perin lähdin, mutta sitten lajeja on tullut lisää. Onneksi olin jo saanut pienen ensikosketuksen Pyhällä köysiin ja kiipeilyn eri muotoihin. Koska täällä sitten hommat onkin aivan toista luokkaa. Mutta ylöspäin oli päästävä ja sillä siisti. Nyt tällä hetkellä mulla alkaa olla pieni haju tästä hommasta, mutta vain pieni. Onneksi ihminen oppii uusia juttuja.

Ski mountaineering = Poikkeaa normaalista laskettelusta aika paljon. Välineitä on paljon enemmän kuin normaali puuterihiihtopäivinä, esim. valjaat, hakut, jääruuveja, pelastusvälineet, keitin, ruokaa.

Kiipeily.

Alppikiipeily, kalliokiipeily, mixed-kiipeily ja jääkiipeily.

laskeutuminen reitille.

Olhava , varmasti yksi Suomen hienoinpia paikkoja.

Että tällästä jännää, Katsotaan mitä tuleman pitää. Hyvää syksyä kaikille ja toivotaan että seuraava päivitys olisi jo lumisenpi, koska täällä tällä hetkellä ei voi paljon muuta kun käydä lenkillä ja kiipeilemässä kalliota. No kunto kasvaa. Iso kiitos Tierralle, joka pitää minut lämpimänä. www.tierra.se Ja Partioaitasta löytyy.

Moi.