Viimeinen laskupäivä!

Eilen oli viimeinen rinnepäiväni tänä talvena. Mahtava tuuri, että juuri saatiin uutta lunta ja aurinkokin paistoi. Ei olisi parempaan päivään voinut kautta lopettaa. 85 päivää suksilla on nyt takana ja on aika pakata tavarat ja suunnata kohti kotimaata. Image

Mainokset

Kevät on saapunut vuorille

Kevätaurinko on jo muutaman viikon ajan sulatellut alkutalven lumimassoja. Vuorella on kuitenkin onneksi vielä yli neljä metriä jäljellä, mutta puuteria ei helposti löydä. Hyvää lunta löytyy vielä ihan huipulta ja pääsimmekin taas nauttimaan Vallugan pohjoisseinästä Bergführerin johdolla. Vallugan huipulle pääsee suksien kanssa vain valtuutetun oppaan kanssa. Reitti alkaa kivasti sykettä nostattavalla jyrkällä ja kapealla pätkällä ja jatkuu lyhyiden, mutta antoisien loivien pätkien ja siirtymien kautta Zürsiin, mistä pääsee näppärästi bussilla takaisin St. Antoniin. Harmillista vain, että ensimmäisen kerran tuottamaa adrenaliiniryöppyä ei saa enää tulevilla kerroilla, mutta kivaa se on silti.

Image

Pieni kuuden hengen Valluga 2 -hissi tuo huipulle

Vallugan pohjoisseinän alkupätkä

St. Antonin lähellä on pieni Sonnenkopfin hiihtokeskus. Sama Arlbergin alueen hissilippu on voimassa myös siellä, mutta harvempi viikon viipyvä vieras eksyy sinne saakka. Sonnenkopfiin pääsee bussilla Stubenista, ja se on erittäin suositeltava etenkin lumisateiden jälkeen helposti saavutettavien helppojen offarilaskujen takia. Lapsiperheille ja aloittelijoille paikasta löytyy mukavia ja helppoja mäkiä.

Image

Aurinkoinen Sonnenkopf

Image

Varjoisemmilla seinämillä oli vielä pehmeää lunta jäljellä

Aurinkoiset kelit jatkuu, mutta ensi viikolla pitäisi tulla vähän luntakin. Onneksi!

Offarinoviisin puuteriraportti

Minulla on 26 vuotta rinnelaskua takana, mutta syvänlumenlaskua en hanskannut vielä pari viikkoa sitten ollenkaan. Onneksi Elämysmatkat järjesti St. Antonissa kolmen päivän off-piste -kurssin johon sain itsekin osallistua. Kurssin järjesti A-Z Skischule.Kurssin alkuun käytiin tietenkin läpi lumiturvallisuusasiat ja opeteltiin varusteiden käyttöä. Offarivarusteisiiin kuuluu piippari, joka lähettää signaalia jonka voi vastaanottaa toisella piipparilla. Eli jos kaveri jää vyöryyn piippari laitetaan etsintämoodiin ja kaveri paikannetaan. Sen jälkeen kaverin tarkka sijainti etsitään sondilla ja lopulta kaivetaan ylös lapiolla. Ilman näitä perusvälineitä ei ole mitään asiaa rinteiden ulkopuolelle. Eikä niistä haittaa ole rinteessäkään.

Opettajamme kävi kanssamme läpi alkuun ihan perustekniikoita liittyen lasketteluun yleensä. Itseoppineilla laskijoilla on usein paljonkin korjattavaa tekniikassaan. Itse luulin olevani hyvä rinnelaskija, kunnes pääsin laskemaan hiihdonopettajien kanssa. Parin kuukauden aikana on tullut opittua yhtä sun toista laskettelusta. Kiitokset loistaville opettajille Sepolle ja Mariannelle!

Antonissa oli pitkähkö sateeton jakso mutta viime viikolla vihdoin pärähti metri lunta vuorelle. Ei ollut riemulla rajaaa kun pääsin vihdoin kavereiden kanssa laskemaan pari kunnon offia Rendlissä ja Sonnenkopfissa. Suosittelen muuten kaltaisilleni pannuttajille powder traceja, eli nauhoja jotka sidotaan suksiin ja sullotaan lahkeiden sisään. Jos suksi umpihangessa irtoaa jää nauha (yleensä) pinnalle, jolloin suksi on helpommin löydettävissä. Viime viikolla suksien etsijöitä oli rinteiden reunoilla paljon ja sitkeimmät etsivät suksiaan tunti tolkulla.

Sonnenkopf ja paljon lunta
Ja sitten suksen etsintään

Pilvien päällä hiihtelyä

Viime viikolla päästiin nauttimaan harvinaisesta herkusta. Hiihtelimme asiakkaiden kanssa umpisumussa, missä näkyvyyttä ei ollut kuin muutama metri. Noustessamme tuolihissillä ylemmäs vuorelle tupsahdimme yhtäkkiä pilvien yläpuolelle auringon paisteeseen. Aivan mahtavaa! Hississä olo oli kuin olisi matkalla tuolihissillä taivaaseen, kun edellä kulkevat tuolit katosivat valkeuteen. Viime viikon maanantaina ilma oli täynnä pieniä kimaltavia jääkiteitä, mikä aiheutti hienon haloilmiön. Viimepäivät ovat taas olleet aurinkoisia, uutta lunta on tilattu, mutta sitä ei vaan kuulu. Onneksi vuorella on vielä yli neljämetriä hankea, joten ei vielä lopu kesken, mutta puuteripäiviä olisi kiva taas saada.

Kerrospukeutumisella taistoon pakkasta vastaan!

Tänne St. Antoniin on luvassa hurjia pakkaslukemia loppuviikolle. Pakkaseen kun vielä lisää vähän tuulta, niin johan puraisee. Mutta ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoa varustautumista. Tavalliseen rinnepäivään, kevyeen pakkaseen, riittää pitkähihainen merinovillainen paita, sen päälle merinovillainen t-paita (joka myös mukavasti peittää kalsarihenkisen aluspaidan rinneravintolassa), fleecetakki ja kuoritakki. Fleeceä voi sitten riisua ja pukea (jos on reppu) sen mukaan kuinka vauhdikkaasti hiihtelee. Kuorihousujen alla ainakin itselläni riittää yhdet merinovillaiset legginsit. Ihmisten palelutaipumukset tietenkin vaihtelevat hyvinkin paljon, joten sen mukaan pitää varustautua. Merinovillaa ja fleeceä myydään eri paksuisina, joten kovasti paleleva voi samalla reseptillä saada lämpimämmän kokonaisuuden, kun valitsee paksummat kerrokset. Tuleville koville pakkasille tarvitaankin sitten vähän järeämpää varustusta. Merinovillan ja fleecen väliin laitetaan vielä Power stretch -paita, samoin kuorihousujen alle puetaan lisäksi Power stretch -housut. Toki voi myös varustautua paksummalla takilla ja toppahousuilla, mutta itse suosittelen mieluummin kuoriasua ja kerrosten lisäämistä tai vähentämistä tarpeen mukaan.

Ja tietenkin varpaita lämmittää merinovillaiset sukat, hyvien laskettelukäsineiden alle puetaan aluskäsineet ja kypärän alle kypärähuppu. Kypärähuppu voi olla joko ihan ohutta silkkiä tai merinovillaa tai paksumpaa power stretchiä tai oikein kylmiin ja tuulisiin oloihin windstopper-kalvollista power stretchiä. Kuvassa merinovillainen Buff-tuubihuivi jota voi käyttää pipona, kaulurina tai kypärähuppuna. Käsiä lämmittää parhaiten rukkaset, joissa sormet ovat lähellä toisiaan. Pahasti viluiset voivat lisäksi hankkia akkukäyttöiset pohjalliset monoihin.

Eri kerrosten materiaalit

Merinovilla on Merinolampaasta saatavaa erittäin ohutta villakuitua. Hieno kuitu ei tunnu iholla karhealta, kuten normaali villa, siksi merinovillaa voi pitää suoraan ihoa vasten. Merinovillan erityisominaisuuksia ovat sen miellyttävän tunnun lisäksi erittäin hyvä lämmöneristävyys ja kosteudensiirtokyky. Lisäksi merinovilla on antibakteerinen kuitu, joten se ei haise, eikä sitä tarvitse pestä jokaisen käytön jälkeen vaan se puhdistuu tuulettamalla. Villa lämmittää myös kosteana joten se on erittäin hyvä materiaali hikiliikunnassa. Merinovilla ei kuitenkaan hiosta, joten ohuempia merinovillavaatteita voi hyvin käyttää myös kesäkuumalla.

Smartwoolin merinovillat tuulettumassa

Fleece on tekokuiduista valmistettu pehmeä ja joustava materiaali, joka on ilmavaa ja eristää siksi hyvin lämpöä. Fleece siirtää kosteutta tehokkaasti, joten se on erittäin hyvä välikerrosmateriaali. Fleeceä on saatavana eri paksuisina.

Powerstretch on tekokuiduista valmistettu hieman fleeceä muistuttava materiaali. Powerstretch on erittäin joustavaa, ulkopinnaltaan sileää ja sisäpinnaltaan fleeceä. Joustavuutensa ja liukkaan pintansa ansiosta se on erinomainen osa kerrospukeutumista, koska se voi olla hyvin tyköistuva ja sen päälle voidaan vielä pukea esimerkiksi fleece. Myös powerstretchin kosteudensiirtokyky on erinomainen.

Mukavuutta ja lämpöä monoihin

Kun on oltava monot jalassa lähes joka päivä, niin on tarpeellista kiinnittää niihin vähän huomiota. Hyvät monot ovat tietenkin kaiken perusta. Omat jalkani ovat niin kummalliset, että kärsin hirvittävistä tuskista hiihtäessäni standardimonoissa, kunnes sain vinkin monojen muokkauksesta. Helsingissä monoja muokkaa ainakin Skiservice. Siellä katsottiin kohta, mitä piti levittää: ulkokenkää lämmitettiin ja laajennettiin. Nyt ei mono paina! Hyvä lisä hyviin monoihin on Superfeetin merinovillapohjallinen. Pohjallinen tukee jalkaa, sekä pitää sen paremmin paikoillaan ja merinovilla on lämpöominaisuuksiltaan aivan huippuluokkaa! Niin, eikä tietenkään pidä unohtaa merinovillaista laskettelusukkaa. Laskettelusukan idea on, että se on pitkävartinen, pysyy hyvin jalassa, ja on pehmustettu oikeista kohdista. Merinovilla materiaalina on ihan ehdoton! Koska merinovilla on luontaisesti antibakteerinen kuitu, ei sukkia tarvitse pestä joka käytön jälkeen, ja lisäksi ne ovat tietenkin lämpimät, siirtävät kosteuden pois iholta ja ovat mukavan tuntuiset jalassa. Tässä havainnollistus pohjallisen leikkaamisesta:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pohjallisten leikkaus voisi toki olla helpompaa esimerkiksi kunnon saksilla, mutta hoituu se hätätapauksessa myös Leathermanilla. Leatherman on ihan ehdoton yleistyökalu joka paikkaan. Omani (kuvassa) on kuitenkin jo hieman vanha. Suosittelen lämpimästi kaikille Bit kitillä varustettua versiota (esim. Wave+bitkit), silloin käytössä on aina myös laaja valikoima erilaisia ruuvaripäitä.

Niin ja Superfeetiltä löytyy toki myös laaja valikoima muitakin pohjallisia, joilla melkein mistä tahansa kengistä saa mukavat ja ergonomiset. Käy sovittamassa!

Jarin ja Tuijan terveiset Flachausta

Elämysmatkojen Smartwool-mannekiinien esittely jatkuu. Tässä Jarin ja Tuijan kuvatervehdys Flachausta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Flachaun hiihtokeskus on osa valtavaa Ski Amadé -rinnejärjestelmää, jonka 276:sta hissistä ja 865:stä rinnekilometristä pääsee nauttimaan yhdellä hissilipulla. Tunnetut Schladmingin ja Dachsteinin keskukset ovat molemmat noin 35 kilometrin päässä. Flachaun alueella pääsee monenlaisen laskun makuun. Pienillä hissi- tai bussisiirtymillä laskettavaa löytyy yllinkyllin viikon tarpeiksi. Flachaun monipuolinen rinneverkosto tarjoaa monen tasoisia rinteitä ja siksi kohde soveltuukin hyvin myös lapsiperheille. Perheen pienimmille löytyy sopivat loivemmat rinteet ja myös pehmeästä syvästä lumesta pitäville löytyy vaihtoehtoja laidasta laitaan. Kylässä meininki on rento ja afterski on Itävaltalaiseen tapaan eläväistä.

Jussin terveiset Hakubasta

Smartwool lämmittää tällä kaudella Elämysmatkojen oppaita Alpeilta aina Japaniin saakka. Tässä Jussin terveiset Japanin Hakubasta.

Morot Hakubasta

Se on sillä lailla, että tällä kaudella Elämysmatkojen kohdeoppaana Jaappanin Hakubassa on Jussi Koskinen eli Kossu- San. Saavuin tänne vuodenvaihteessa, eli prime timeen, kun isommat lumisateet olivat alkaneet n. viikkoa ennen. Talven teko täällä oli siis hiukan normaalista myöhässä. Sen jälkeen lunta onkin sitten tipahdellut aikalailla ”ohjekirjan” mukaan, muutamia kertoja viikossa 20-80 cm kerralla, joten laskupaikat ovat olleet täydessä tikissä. Cortinan bäkkäri onkin saanut lisänimen, puuterilaboratoorio. Tämä siitä syystä, että olosuhteet (lämpötila, tuuli, lumen koostumus..) ovat täydelliset sekä pinnan muodot, törmän kaltevuus ja mäen pituus ovat maailman ykkösluokkaa.

Hakubahan ei sinänsä ole iso paikka, mutta laajalle levittäytyneenä ja hieman hajanaisena kokonaisuutena tarvitsee toimivan shuttle bus -järjestelmän, jonka japanialaiset ovatkin kiitettävästi kehittäneet. Bussiverkosto kattaa kymmenkunta keskusta, joista kuuluisin on Happo One. Hapossa laskettiin Naganon olympialaisten alppilajit sekä hypättiin mäkihyppy. Hakuban eri keskuksista löytyy kaikille kaikkea. Rinteitä on pikkumäistä aina jyrkkiin sekä pitkiin syöksyrinteisiin. Runsaslumisena paikkana täällä on myös maksimaalisen upeat mahdollisuudet tutustua siihen puuterilasketteluun. Suorituspaikkoja löytyy leppoisista rinteensivuista aina ”ylävuoristo” -olosuhteita hakeville kokeneemmille konkareille.

Japani on kohteliaisuuksien kehto ja asiakaspalvelun ykkösmaa. Täältä löytyy joka tilanteeseen hymyilevä sekä hommaansa arvostava tekijä, joka ei arigatojaan säästele. Roskiksia on vaikea kaduilta löytää, mutta silti et missään roskia näe, ulkokuori on siis kaikki kaikessa. Itse en koskaan hirmuisesti ole pitänyt miljoonakaupungeista, mutta heti Tokioon saavuttuani, huomasin paikan olevan miellyttävin suurkaupunki, jossa olen vieraillut. Ainakin siis itselleni tähän maahan saapuminen ja systeemiin sisälle pääseminen tuntui kivuttomalta ja kivalta. Ihmiset ovat välittömiä ja huomaavaisia, vaikka yhteistä kieltä ei useissa tilanteissa olekkaan, englantiahan täällä puhuu yllättävänkin harva. Mahdollisista kommunikointiongelmista huolimatta maassa pärjää hyvin, koska täällä esim. junat lähtevät minuutilleen ja muutenkin kaikki toimivat siten kuin ne on suunniteltu. Länsimaalaiset ovat siis tervetulleita Japaniin ja pärjäävät täällä varmasti hyvin, kunhan muistavat tsemppavansa itsensä hyvään ja tasapainoiseen ZEN-tilaan, koska täällä ei sovi olla kovavääninen tai vihainen.

En voi muuta, kun lämpimästi suositella vierailua Japaniin sekä hiihtolomaa Hakubaan,

-Kossu-San-

Smartwool lämmittää

Myrskyn jälkeen

St.Antonin lumitilanne on ilmeisesti ylittänyt uutiskynnyksen Suomessakin. Lunta oli Vallugalla parhaimmillaan kuutisen metriä. Tiet useisiin kyliin olivat myös poikki, eikä ylempiin rinteisiin päässyt. Itse olin kaksi päivää kotona jumissa, koska Pettneun ja St.Antonin välillä tiet olivat poikki, eikä bussiliikennettä ollut. Hiemanhan se kävi tylsäksi varsinkin maanantaina kun ilma oli kirkas ja täältä omasta ikkunasta näki Nassereinin rinteet mutta sinne ei kuitenkaan päässyt. Mutta minkäs sitä yksi hiihtäjä säätilalle mahtaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Joskus täytyy lumisateenkin loppua ja nyt täällä nautiskellaan upeista aurinkoisista laskupäivistä ja täydellisistä rinteistä. Tänään keskiviikkona nautiskelin Gampenin, Kapallin ja Galzigin rinteistä. Aivan loistavassa kunnossa olevia rinteitä, joilla sai laskea menemään aivan sydämensä kyllyydestä, eikä hisseihin tarvinnut jonotella! Toivottavasti huomenna pääsee jo Schindlerille. Aurinkoa luvassa huomiseksi, perjantaina vähän sipaisee lunta ja sitten taas viikonloppuna aurinkoista.