Jotain järkeä pakkaukseen

Image

Välppäys -verbi: tavaroiden siirtely yms. järjestely. Toimenpide, johon tuhlautuu laittoman paljon aikaa. Välppäys suoritetaan monta kertaa päivässä retkeillessä.

Jokainen retkeilijä tietää, että retkillä kulkee mukana jonkin verran tavaraa. Mitä pidempi retki, sitä enemmän tavaraa. On isompaa, on pienempää, on esineitä, joita tarvitaan useammin kuin toisia, ja jotkut pitää löytää heti.

Itse melon paljon. Kajakin pakkaus taitaa olla oma lajinsa, millä melkein pitäisi olla lajiliittonsa sekä maajoukkue. Kajakin pakkaus on kuin pullolaivueen rakentaminen yhteen pulloon. Tavara pitää saada mahtumaan sisään rei’istä, rompetta on paljon ja tavaroihin pitää päästä käsiksi. Sama periaate pätee myös moneen muuhun retkeilymuotoon.

Olen pakannut reppuja, rinkkoja, ahkioita, autoja ja kajakkeja monta kertaa. Olen huomannut, että pakkauksen perusperiaatteet ovat samat. Nämä periaatteet ovat nopeuttaneet välppäystäni, ja ajattelin jakaa nämä kokemukset kanssasi.

Lähdetään liikkeelle.

Olkoon laji mikä tahanasa, pakkaa aina vesitiiviisti. Tarvitset vesitiiviitä säkkejä ja pusseja. Verkkopussit ovat myös käytännöllisiä mikäli pakkaat rinkkaa.

Telttani kulkee Ortliebin 20 litran säkissä, joka on tehty paksusta materiaalista. Telttapussi saa paljon kyytiä, esimerkiksi teltan kepit voivat puhkoa ohuen pussin. Makuupussi kannattaa sulloa Ortliebin vesitiiviiseen kompressiopussiin, joka on loistava käytännöllisyydessään. Muista käyttää tyhjennysventtiiliä, kun puristat sen kasaan.

Muuhun pakkaukseen käytän usein Tatonkan 10 litran pusseja. Ne on tehty ohuesta materiaalista, mutta ovat kestäviä. Merkkaan ne usein piirustuksella, jotta ne erottuvat toisistaan. On myös olemassa läpinäkyviä pusseja. Tässä esimerkkinä pakkaustapani:

1. Kalsarit ja sukat.

2. Kuori tai lämpöpussi. Tässä pussissa kulkee kuoritakki ja housut. Talvisin untuvatakki ja lämpöhousut. Tämä pussi on yleensä leirivaatekassi.

3. Paidat ja fleece.

4. Telttapussi viedään telttaan kokonaisuudessaan. Se sisältää illalla ja teltassa tarvitsemani tavarat: hammasharja, silmälasit, otsalamppu, kirja, kaiutin, scrabble, huulirasva sekä villasukat.

5. Ruoka. Blå Band Expedition Meal -pussit ovat helppo pakata. Samaan pussiin menee lusikka. Joskus ruokapusseja on useampia.

6. Tekniikka. Laturit, aurinkokennot yms.

Alusvaatteet ovat yhdessä säkissä sen takia, että yksinäinen sukkapari katoaa rinkan syvyyksiin nopeasti, etkä ikinä löydä sitä.

Kuoripussi on erillinen yksinkertaisesta syystä. Todennäköisesti tarvitset sen sisällön nopeasti kun pysähdyt, ja keli muuttuu. Lisäksi muut tavarat eivät kastu, kun avaat sen.

Tässä on kaikessa karkeudessaan pakkausperiaatteeni. Mieti milloin tarvitset mitä ja jaa ne ryhmiin – näin välppäys nopeutuu kun tavarat löytyvät.

Hyviä retkiä!

Tom Nylund

Kolme keltanokkaa kajakkiretkellä

”Rankkasade yllätti melojat”. Onneksi melojat eivät olleet ihan ehtineet nousta kajakkeihinsa ja heittäytyä Leppävirran virran vietäväksi, vaan pitivät autossa sadetta Leppävirran sillan kupeessa. Sade loppui aikanaan, joten nousimme Kimmon kanssa vielä pakkaamattomiin kajakkeihin. Tarkoituksemme oli meloa pari kilometriä alavirtaan kohti paikkaa, jossa pakkaisimme kajakit ja josta Jukka liittyisi mukaan. Lähtö oli ihan vauhdikas virtauksen ansiosta, mutta samalla mieleen tuli ajatus, että retken lopuksi olisi luvassa melontaa ”ylämäkeen”.

Jukka odottelikin jo pakkaamispisteen laiturilla. Kajakkien pakkaaminen alkoi toteamuksella ”onpas nämä tavaratilat yllättävän pienet”. Muutaman yrityksen – ja erehdyksen – jälkeen kaikki tavarat löysivät paikkansa ja mahtuivat mukaan. Varusteita ja ruokaa oli varattu noin neljäksi päiväksi, koska siinä ajassa uskoimme ehtivämme meloa Unnukka-järveä pitkin Leppävirralta Varkauteen ja takaisin.

”Märkyys yllätti aloittelevan melojan”. Meloessani vettä roiskui niin, että hihat ja hanskat olivat hetkessä märät. Silloin tällöin kaadoin vettä pois takin hihasta. Syy roiskumiseen oli varmaankin melontatekniikassani. Kaikkien tavaroiden pakkaaminen vesitiiviisti osoittaui siis hyväksi ideaksi. Erilaiset vesitiiviit pussit olivat tähän tarkoitukseen erityisen käteviä. Ei niitä turhaan kutsuta kanoottisäkeiksi.

Kun varusteet ja meloja oli suojattu hyvin kastumiselta, ei sadekaan haitannut ollenkaan. Päinvastoin, sateessa melomisessa oli tunnelmaa! Paitsi siinä pitkässä ja rankassa kuurossa, jonka aikana opin, että aukkopeite ei olekaan täysin tiivis.

Etukäteen meillä ei ollut kovin tarkkaa käsitystä siitä, kuinka pitkät päivämatkat olisivat meille sopivia, ja millaista vauhtia meloisimme. Garmin eTrex 30 gps-laite mittasi etenemisvauhdiksemme noin 5 km/h. Tuollaisella keskivauhdilla Varkauteen ja takaisin ehtiminen alkoi näyttää ihan mahdolliselta, kun Leppävirralta Varkauteen on linnuntietä noin 20 km. Lopulta retkestämme tuli kolmepäiväinen, päivämatkojen ollessa 19 km, 20 km ja 11 km. Tallensin viimeisen päivän melontareittimme Garminin Connect-palveluun (klikkaa oikeasta yläkulmasta ”wiev in metric”, jos matka näkyy maileina).

Gps-laite oli oiva apuväline myös suunnistamisessa. Siitä oli hyvä tarkistaa oma sijainti, jos ympärillä olevat saaret näyttivät keskenään liian samanlaisilta. Gps:llä ei kuitenkaan kannata kokonaan korvata paperikarttaa, vaan niitä on hyvä käyttää rinnakkain.

Kun melonta alkoi painaa hartioissa, aloimme silmäillä saarten rantoja löytääksemme leiripaikan. Sopivaa rantautumis- ja yöpymispaikkaa ei ollutkaan ihan helppo löytää lukuisten kesämökkien välistä, mutta pienen etsiskelyn jälkeen löysimme sopivan rantakallion.

Koska sääennuste yölle oli lupaava, nukahdin sammalmättäälle hyttysverkon ja pilvettömän taivaan alle. Hetken kuluttua havahduin siihen, että kuulin sateen lähestyvän järven pintaa pitkin. Jostain syystä sade ei kuitenkaan saavuttanut makuupussini pintaa, joten jatkoin unia. Kohta sama toistui. Tällä kerralla ymmärsin, että lähestyvä sade olikin vain haavanlehtien rapinaa tuulessa. Tämän jälkeen uni oli virkistävää, kuten aina taivasalla nukkuessa.

Aamukahvien jälkeen suuntasimme kajakit kohti Varkautta ja parin tunnin melomisen jälkeen rantauduimme Kuntoranta Campingin rantaan. Jätimme Varkauden keskustan houkutukset tällä kerralla väliin, koska Kuntoranta tarjosi meille kaipaamamme palvelut. Paluumatkalla kohti Leppävirtaa pääsimme Jukan paikallistuntemuksen ansiosta melomaan mielenkiintoisia pieniä uomia.

Lounastauko Timonvuoren juurella.

Kimmo oli päivän aikana saanut selville, että Kaitasaaressa olisi hyvin varusteltu vapaassa käytössä oleva retkisatama. Ehkä jopa sauna! Kaitasaari paikallistettiin kartalta ja totesimme, että olimme edellisenä iltana meloneet Kaitasaaren rantaa pitkin, mutta toisella puolella kuin retkisatama. Saunan löylyt maistuivat erityisen hyvin, koska päivän viimeiset viisi kilometriä oli melottu sateessa. Täydet pisteet myös hyvästä nuotiopaikasta ja puuhuollosta.

Lähdössä Kaitasaaren retkisatamasta.

Kolmannelle melontapäivälle jäi matkaa kymmenkunta kilometriä. Leppävirran virtaus tarjosi retkemme loppuhuipennukseksi vielä kunnon annoksen kuntomelontaa vastavirtaan. Siinä sai meloa ihan tosissaan, mutta silti rantamaisemat eivät varsinaisesti vilistäneet silmissä. Lopulta kuitenkin rantauduimme Leppävirran sillan kupeeseen, josta olimme lähteneet liikkeelle pari päivää aikaisemmin.