Ulos luontoon ja selviytyminen siellä

Image

Sunnuntaina 8. syyskuuta klo 18.15 alkaa Ylen TV1 kanavalta uusi luonto-ohjelma Ulos luontoon. Se on viihdyttävä ja kauniisti kuvattu luontosarja. Osallistuin itse myös sarjan tekoon. Minua pyydettiin selviytymään luonnon ehdoilla yhdeksän päivää erämaassa. Kohde oli minulle uusi tuttavuus, Evo. Evo on todella hieno paikka. Osittain vaikeakulkuinen, mutta tutustumisen arvoinen kohde. Kansallispuistossa asustelee majavia, jotka kaatavat puita polkujen päälle, mikä tekee niistä vaikeakulkuisia.

Asiaan: En ole mikään selviytymisguru, mutta en ole ihan hukassa, kun puhutaan selviytymisestä. Mutta tämä kokemus kyllä todisti asian todellisuuden. Oma osuuteni sarjaan kuvattiin kesäkuun alussa, jolloin luonto on vasta heräämässä eloon eli runsauden sarvi ei ole vielä avattu. Toisin sanoin syötävää löytyy yllättävän vähän. Lisäksi kuvaan astuu juridiset ja eettiset kysymykset siitä, mitä kaikkea voi tehdä TV-ohjelman vuoksi. Ei saa kaataa liikaa puita, ei saa metsästää jne. Mutta kai jostain on annettava periksi. Sain käyttööni alueen järven vierestä, missä pystyi tarkkailemaan majavien elämää. En ole ennen tarkkailut majavia näin kauan ja läheltä, joten se vasta elämys oli. Tosin kaikki ei mene niin kuin Strömsössä mikä selviää sarjassa.

Suurin kokemus oli kyllä se yksinolo, mikä oli osa koetta. Sai olla yksin ajatusten ja luonnon kanssa. Päiviin kuului toki työntekoa eli kuvausta, mutta luppoaikaa jäi kyllä. Kuvasin pääasiassa itse itseäni, mutta pariin otteeseen kävi kuvaaja myös kuvaamassa. Suosittelen että katsot sarjaa sunnuntaisin!

Tom

Mainokset

Kuutamokiipeilyä ja liekitöntä retkikokkausta Repovedellä

Repoveden kansallispuisto valittiin tänä vuonna vuoden retkikohteeksi, eikä suotta. Kansallispuistossa on vieri vieressä hienoja kohteita ja maisemia. Kiipeilijöitä Repovedelle houkuttelee Olhava, yksi kansallispuiston tunnetuimmista kohteista. Kaakkureiden asuttamasta Olhavanlammesta nousee lähes 40-metrinen seinämä täynnä upeita kiipeilyreittejä, jotka kulkevat pitkin kallion halkeamia tai seurailevat tasaiselta seinältä löytyviä pieniä listoja. Kalliosta on aikoinaan lohjennut laatta, josta on muodostunut sopivasti pieni saari kiipeilyreittien alapuolelle. Saarella kiipeilijä solmii köyden valjaisiin ja vaihtaa jalkaansa kiipeilytossut.

Liidaava kiipeilijä laittaa kallion halkeamiin ja koloihin välivarmistuksia, kuten pieniä metallikiiloja, joiden kautta köysi kulkee. Köysistön jälkimmäinen kiipeilijä kerää varmistukset mukaansa. Ylhäällä voidaan kätellä köysitoveria onnistuneen nousun kunniaksi.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Olhava tarjosi yhden erikoisimmista kiipeilykokemuksistani. Istuessamme nuotiolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä metsän ylle nousi ”superkuu”. Täysikuu oli tuona yönä erityisen kirkas ja valaiseva, koska kuu oli kiertoradallaan mahdollisimman lähellä maata. Superkuu valaisi Olhavanlammen ja kallion aavemaisella valollaan niin hyvin, että Kantti-reitin kiipeämistä kuun valossa oli mahdotonta vastustaa. En kuitenkaan tohtinut lähteä liidaamaan reittiä, vaan päätin kiivetä turvallisemmin yläköydellä.

Superkuu. Kuva: Perttu Prusi

Valmistautumassa kuutamokiipeilyyn. Kuva: Perttu Prusi

Otsalamppu oli mukanani varmuuden vuoksi, mutta sitä en tarvinnut, sillä superkuun valo riitti kuin riittikin kiipeilyyn. Kallion pienistä epätasaisuuksista lankesi varjoa sen verran, että käsille ja jaloille löytyi tarvittavat otteet. Kantti tarjoaa aina hienon kiipeilykokemuksen, mutta tällä kerralla tunnelma reitillä oli jotain ainutlaatuista.

Arno Suuressa leikkauksessa. Ulkokulmassa kulkee Kantti.

Liekitön keitin Trekmates Flameless

Mukanani Olhavalla oli testattavana Trekmatesin Flameless retkikeitin, joita on myynnissä kaikissa Partioaitan myymälöissä sekä verkkokaupassa. Keitin saa lämpönsä kertakäyttöisestä lämpötyynystä, joka kuumenee, kun sen päälle kaadetaan tilkka vettä. Keittimen käyttäminen on helppoa ja yksinkertaista. Lämpötyyny laitetaan muoviastian pohjalle ja sen päälle kaadetaan vettä. Lämmitettävä ruoka tai vesi laitetaan metalliastiaan, joka asetetaan puolittain muoviastian sisään. Hetken kuluttua lämpötyynyssä käynnistyy kemiallinen reaktio, ja se alkaa lämmittää metalliastian pohjaa.

Lämpötyynyjä on kahta eri kokoa. Pienempi tyyny (High power) riitti valmistamaan kaksi annospussia Elovenan pikapuuroa aamupalaksi. High power tyynyn teho riitti myös pakastekuivatun retkiruuan lämmittämiseen. Ruoka tosin valmistui hitaammin kuin perinteisillä keittimillä. Puuron valmistumiseen kului reilu kymmenen minuuttia ja retkiruoka valmistui parissakymmenessä minuutissa. Isommalla Super power lämmitystyynyllä pystyin kiipeilypäivän päätteeksi lämmittämään ruokakaupasta ostetun kahden hengen valmispasta-aterian (keittoaika norm. 8 min) al denteksi. Ruuan voi syödä suoraan keittimen metalliastiasta ilman ”kattilasta syömisen tuntua”, ja ruoka pysyy lämpimänä koko syömisen ajan, koska lämpötyyny on lämmin vielä syömisen aikana.

Trekmatesin liekittömästä keittimestä ei ehkä ole perinteisten retkikeitinten korvaajaksi pitkillä vaelluksilla, mutta lyhyillä reissuilla ja päiväretkillä tai ulkoilupäivän lomassa sillä valmistaa näppärästi lämpimän ruuan. Keitin ei vie paljon tilaa repussa, se kun on käytännössä pelkkä kannellinen rasia. Lämpötyynyt kulkevat keittimen sisällä, mutta lisäksi sinne voi pakata vaikka eväsleivät.

Keittimestä tulee hetkeksi pieni haju, kun lämpötyynyn reaktio käynnistyy, mutta koska liekittömästä keittimestä ei tule palokaasuja, sitä voi käyttää sisätiloissa tai teltassa. Myrskyn yllättäessä voi siis valmistaa ruuan teltan suojassa makuupussissa makoillen. Keitin onkin omiaan huonossa kelissä tai muuten sellaisissa olosuhteissa, joissa kaasu-, sprii- tai bensakeittimen käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta.

Partioaitoista löytyy myös Trekmatesin 350 ml:n muki, joka on varustettu kannella ja neopreenisuojuksella. Mukissa käytetään pienempiä High power lämpötyynyjä ja siinä voi valmistaa kuuman juoman tai vaikka Lämmin kuppi -keiton.

Altai Skis HOK testissä

Jumbon ja Tapiolan partioaittalaisia kävi sunnuntaina 26.2. Nuuksiossa nauttimassa kauniista kelistä sekä samalla testaamassa suurta suosiota saavuttaneita Altai Skis HOK liukulumikenkiä.

Iina, Kati ja Alpo testaamassa Altai Skis Hokkeja

Hokit ovat ensikertalaisellekin helposti hallittavat sukset. Myös sellaiselle, kuka ei ole suksiin koskenut kymmeniin vuosiin. Syvässä puuterililumessa Hokit ovat huomattavasti kevyemmät ja näppärämmät kuin normaalit lumikengät. Sen lisäksi niissä viehättää leikkisä olemus ja helppous. Hokeissa valmiina oleviin X-Trace-siteisiin saa suoraan kiinni omat vaelluskengät. Ei tarvitse miettiä ylimääräisten monojen hankintaa. Hokit ovat heti lähtövalmiit.

Iina

Hokeilla liikkuminen on helppoa. Maastosta ja lumesta riipuen voi etenemisessä käyttää vuoroin hiihtoa tai kävelymäisempää tekniikkaa. Itselle mieluisa yllätys oli, kuinka kevyesti ja helposti Hokit liikkuivat umpihangessa! Ihanaa päästä liikkumaan kevyesti ja helposti lumiseen ja metsäiseen maastoon polkujenkin ulkopuolelle. Hokeilla pääsee nousemaan vaivatta rinteitä ylös. Pitävät hyvin ja tuntuvat nousuissa tukevilta.

Alpo

Hokit sopivat myös epätasaiseen ja mäkisen maastoon. Hokit ovat tukevat kulkupelit hankalassakin maastossa ja niillä pääsee myös mäenlaskun makuun. Mäenlaskussa yhden puusauvan tekniikka on voittamaton! Pitkän puusauvan kanssa laskiessa nojataan reilusti taakse sauvan varaan. Sauvan kanssa on helppo löytää tasapainopiste ja laskeminen on vakaata. Sauvalla voi myös jarruttaa vauhtia. Aloittelijan täytyy alkuun hakea alamäessä vähän tasapainoa. Sitä helpottaa kuitenkin pohjissa olevat kiinteät nousukarvat, jotka jarruttavat jyrkässä alamäessä sopivasti niin, että vauhti on helposti hallittavissa. Loivassa alamäessä taas sukset eivät juurikaan luista.

Hokkien helppous houkuttelee jo odottamaan seuraavaa lenkkiä.
Seuraavaa aurinkoista ja lumista vapaapäivää odotellen, Iina ja Kati.

Loppuun vielä myös Alpon kommentit:

Hiihto on talvella hauskaa, varsinkin kun sukset saa vauhtiin kantohangen tai alamäen avittamana, mutta se vaatii hieman taitoa ja suksille sopivat reitit. Lumikenkäilyssä ei taito- tai reittirajoituksia ole. Se kuitenkin kovaa työtä, ja hauskuutta ei voi hakea vauhdista.

Mainoksissa kuulee joskus: ei kompromissejä, mutta sehän ei yleensä pidä paikkaansa. Missä ei kompromissejä tarvita, niitä nimitetään itsestäänselvyyksiksi, ja hitit ovat hienosti onnistuneita kompromissejä. Hokit ovat hienosti onnistunut kompromissi. Kuka vain voi mennä minne vain, ja hauska vauhdinpito onnistuu tyypillisessä lyhyessä ja metsäisessä suomalaisessa mäenrinteessä.

Hokeilla on myös sama hyvä sosiaalinen ominaisuus kuin kanootilla: tiettyyn vauhtiin pääsee helposti, ja sen yli vain kovalla työllä. Yhdessä kulkevan porukan ei tarvitse olla  samankuntoista ja taitoista. Sen sijaan mukaan lähtevällä lumikenkäilijällä täytyy olla keuhkot kunnossa ja suksimiehellä taidot huippuluokkaa. Veikkaisinkin siis, että Hokinomistajan kaveri hankkii pian Hokit.

Hokit ovat perinteisellä tavalla hyvän näköiset. Ne voi komeron sijaan nostaa seinälle GV:n Huron lumikenkien viereen.

Yksi vai kaksi sauvaa? Jos olet menossa paikasta A paikkaan B, mahdollisesti kaksi. Jos olet könyämässä mäkiä huvin vuoksi, ehdottomasti yksi. Hain juuri rautakaupasta kaksimetrisen parituumaisen bambukepin. Siitä kuulemme lisää ensi kerralla.