Kuivalihaa uunissa

Beef jerky

Tässä resepti amerikkalaiseen tapaan valmistetusta kuivalihasta – erittäin hyvä välipala ulkoiluun!

  • käytä härän-, hirven-, tai muuta vähärasvaista lihaa
  • leikkaa liha 5-7 mm:n paksuisiksi siivuiksi ja sivele siivujen molemmat puolet nestemäisellä savulla
  • lisää suola, pippuri ja valkosipulijauhe siivujen molemmille puolille
  • jos haluat lihasta tulista, lisää pintaan chili- tai cayennepippuria
  • peitä siivut ja anna marinoitua vähintään neljä tuntia
  • pujottele puinen, ohut varras (esim. cocktail-tikku) lihasiivujen läpi, jätä pieni rako siivujen väliin
  • aseta paistinritilä uunin yläosaan ja ripusta vartaat uuniritilälle niin että lihat riippuvat vartaissa vapaasti ja ilmavasti
  • aseta uunin lämpötila 70 asteeseen. Jos uunissa on kiertoilmatoiminto, laita se päälle.
  • jätä uuninluukku raolleen n. 1 cm:n verran (käytä lusikkaa tms. pitämään luukku auki), näin kosteus poistuu kuivausprosessin aikana.
  • kuivaus kestää n. 4 – 8 tuntia

Nauti!

Beef jerkyn valmistus

Valmis kuivattu liha

Retki lähiympäristöön

Arjen kiireen keskeltä on hyvä välillä käydä lataamassa akkuja luonnon ääressä. Työmatkan voi esimerkiksi tehdä kävellen. Lähiympäristöstä todennäköisesti löytyy paikka, missä pääsee luontoon.

Mätäjoen suu Huopalahdessa pohjoiseen päin.

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin, taustalla Länsiväylä.

Helsingissä on hienoja historiallisia luonnontilaisia alueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Kuten esimerkiksi Helsingin vuolain puro Mätäjoki, Vantaan puolella Mätäoja (ruots. Rutiån). Mätäjoki alkaa Kaarelasta, Vantaalta ja Pitäjänmäen kautta laskee Huopalahteen. Vantaanjoki virtasi ennen mereen nykyistä Mätäjoen uomaa pitkin. Maankohoaminen ja kallionselänteen paljastuminen hiekkamaan alta sai aikaan sen, että joki alkoi kiertää selänteen sen itäpuolelta. Lopulta Vantaanjoki yhtyi Keravanjokeen Helsingin pitäjän kirkonkylän kohdalla.

Retken voi aloittaa joko ylä- tai alajoelta. Jos aikoo kävellä koko Mätäjoen, kannattaa varata siihen päivä. Iltaseltaan töiden tai koulun jälkeen, voi matkan aloittaa alajuoksulta Huopalahdesta, ja jatkaa Pitäjänmäelle. Tähän kuluu parisen tuntia. Mätäjoki on saavutettavissa helposti joukkoliikennevälineillä koko matkaltaan. Varusteiksi riittävät hyvät ulkoilukengät ja hieman evästä. Jonkinlainen kartta on eduksi, jos alue ei ole entuudestaan tuttu, ja mahdollisesti joku kirjanen, missä on selitetty alueen historiaa. Voi myös esimerkiksi kännykällään katsoa karttaa ja netistä lukea esimerkiksi kaupunginosat.net-sivua, mistä tämänkin kirjoituksen tiedonjyväset ovat haettu.

Sorsat virrassa

Sorsat uimassa virtaa vastaan Talissa.

Patterimäen kallion laki kohoaa 39 metriä merenpinnan yläpuolelle Mätäjoen suulla Huopalahdessa. Kallion lakea kiertää taisteluhautoja. Patterimäellä palveli mm. tykkimies Tauno Palo. Joenvartta pystyy kävelemään hiekkatietä pitkin. Heti alkumatkasta voi syysaikaan napata mukaan matkaevääksi pari omenaa tien varrella kasvavasta puusta. Joki on tässä kohdin melko leveä ja kasvusto rehevää. Joen varressa kasvaa mm. luonnontilaisia saarnia ja tammia.

Puusilta Talissa

Puusilta Talissa

Talia kohden joki kapenee, ja välillä joudutaan käymään Talin golf-kentän puolella. Golf-kentän voi myös kiertää, mutta silloin jää pieni osa joesta näkemättä. Kartanonmäen länsirinteessä kasvaa Helsingin seudun paksuin tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 554 cm vuonna 2001 ja korkeus 23,5 m. Ikää puulla on ainakin parisataa vuotta. Siirtolapuutarhan vierustaa pitkin pääsee kävelemään lehtomaisessa jokimaisemassa.

Lumpeen lehtiä Strömbergissä

Lumpeen lehtiä Strömbergin tehtaan luona.

Vesiputous Strömbergissä

Vesiputous Strömbergin tehtaan luona.

Joki menee hetkeksi tunneliin alittaessaan Pitäjänmäentien. Strömbergin tehtaan luona Pitäjänmäessä on oiva evästauon paikka vesiputouksen äärellä. Vesiputous on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Putouksen jälkeen joki alittaa Strömbergintien. Sillalla on kilometripylväs, joka kertoo vanhan Turuntien mukaiset etäisyydet: Helsinkiin 8 km ja Turkuun 163 km. Sillan sisällä on tiettävästi 1600-luvun kivisilta. Hetken matkan päästä, vanhan patoaltaan jälkeen, joki uppoaa taas hetkeksi maan alle nousten taas kiertoliittymän kohdilla Pitäjänmäen ja Marttilan kulmassa.

Retki on helppo lopettaa Pitäjänmäelle, mistä pääsee niin junalla kuin busseillakin helposti ympäri pääkaupunkiseutua.

Mätäjoesta on tehty puolen tunnin mittainen kaupunkiluontodokumentti: http://m2hz.net/ohjelmat/matajoki-blues

Evääksi on hyvä ottaa mukaan esimerkiksi itse tehty salaatti, joka säilyy viileänä koko matkan ajan Frozzypackissa. Lisäksi termospulloon mukaan kahvia tai teetä.

Kuutamokiipeilyä ja liekitöntä retkikokkausta Repovedellä

Repoveden kansallispuisto valittiin tänä vuonna vuoden retkikohteeksi, eikä suotta. Kansallispuistossa on vieri vieressä hienoja kohteita ja maisemia. Kiipeilijöitä Repovedelle houkuttelee Olhava, yksi kansallispuiston tunnetuimmista kohteista. Kaakkureiden asuttamasta Olhavanlammesta nousee lähes 40-metrinen seinämä täynnä upeita kiipeilyreittejä, jotka kulkevat pitkin kallion halkeamia tai seurailevat tasaiselta seinältä löytyviä pieniä listoja. Kalliosta on aikoinaan lohjennut laatta, josta on muodostunut sopivasti pieni saari kiipeilyreittien alapuolelle. Saarella kiipeilijä solmii köyden valjaisiin ja vaihtaa jalkaansa kiipeilytossut.

Liidaava kiipeilijä laittaa kallion halkeamiin ja koloihin välivarmistuksia, kuten pieniä metallikiiloja, joiden kautta köysi kulkee. Köysistön jälkimmäinen kiipeilijä kerää varmistukset mukaansa. Ylhäällä voidaan kätellä köysitoveria onnistuneen nousun kunniaksi.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Olhava tarjosi yhden erikoisimmista kiipeilykokemuksistani. Istuessamme nuotiolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä metsän ylle nousi ”superkuu”. Täysikuu oli tuona yönä erityisen kirkas ja valaiseva, koska kuu oli kiertoradallaan mahdollisimman lähellä maata. Superkuu valaisi Olhavanlammen ja kallion aavemaisella valollaan niin hyvin, että Kantti-reitin kiipeämistä kuun valossa oli mahdotonta vastustaa. En kuitenkaan tohtinut lähteä liidaamaan reittiä, vaan päätin kiivetä turvallisemmin yläköydellä.

Superkuu. Kuva: Perttu Prusi

Valmistautumassa kuutamokiipeilyyn. Kuva: Perttu Prusi

Otsalamppu oli mukanani varmuuden vuoksi, mutta sitä en tarvinnut, sillä superkuun valo riitti kuin riittikin kiipeilyyn. Kallion pienistä epätasaisuuksista lankesi varjoa sen verran, että käsille ja jaloille löytyi tarvittavat otteet. Kantti tarjoaa aina hienon kiipeilykokemuksen, mutta tällä kerralla tunnelma reitillä oli jotain ainutlaatuista.

Arno Suuressa leikkauksessa. Ulkokulmassa kulkee Kantti.

Liekitön keitin Trekmates Flameless

Mukanani Olhavalla oli testattavana Trekmatesin Flameless retkikeitin, joita on myynnissä kaikissa Partioaitan myymälöissä sekä verkkokaupassa. Keitin saa lämpönsä kertakäyttöisestä lämpötyynystä, joka kuumenee, kun sen päälle kaadetaan tilkka vettä. Keittimen käyttäminen on helppoa ja yksinkertaista. Lämpötyyny laitetaan muoviastian pohjalle ja sen päälle kaadetaan vettä. Lämmitettävä ruoka tai vesi laitetaan metalliastiaan, joka asetetaan puolittain muoviastian sisään. Hetken kuluttua lämpötyynyssä käynnistyy kemiallinen reaktio, ja se alkaa lämmittää metalliastian pohjaa.

Lämpötyynyjä on kahta eri kokoa. Pienempi tyyny (High power) riitti valmistamaan kaksi annospussia Elovenan pikapuuroa aamupalaksi. High power tyynyn teho riitti myös pakastekuivatun retkiruuan lämmittämiseen. Ruoka tosin valmistui hitaammin kuin perinteisillä keittimillä. Puuron valmistumiseen kului reilu kymmenen minuuttia ja retkiruoka valmistui parissakymmenessä minuutissa. Isommalla Super power lämmitystyynyllä pystyin kiipeilypäivän päätteeksi lämmittämään ruokakaupasta ostetun kahden hengen valmispasta-aterian (keittoaika norm. 8 min) al denteksi. Ruuan voi syödä suoraan keittimen metalliastiasta ilman ”kattilasta syömisen tuntua”, ja ruoka pysyy lämpimänä koko syömisen ajan, koska lämpötyyny on lämmin vielä syömisen aikana.

Trekmatesin liekittömästä keittimestä ei ehkä ole perinteisten retkikeitinten korvaajaksi pitkillä vaelluksilla, mutta lyhyillä reissuilla ja päiväretkillä tai ulkoilupäivän lomassa sillä valmistaa näppärästi lämpimän ruuan. Keitin ei vie paljon tilaa repussa, se kun on käytännössä pelkkä kannellinen rasia. Lämpötyynyt kulkevat keittimen sisällä, mutta lisäksi sinne voi pakata vaikka eväsleivät.

Keittimestä tulee hetkeksi pieni haju, kun lämpötyynyn reaktio käynnistyy, mutta koska liekittömästä keittimestä ei tule palokaasuja, sitä voi käyttää sisätiloissa tai teltassa. Myrskyn yllättäessä voi siis valmistaa ruuan teltan suojassa makuupussissa makoillen. Keitin onkin omiaan huonossa kelissä tai muuten sellaisissa olosuhteissa, joissa kaasu-, sprii- tai bensakeittimen käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta.

Partioaitoista löytyy myös Trekmatesin 350 ml:n muki, joka on varustettu kannella ja neopreenisuojuksella. Mukissa käytetään pienempiä High power lämpötyynyjä ja siinä voi valmistaa kuuman juoman tai vaikka Lämmin kuppi -keiton.