Barefoot-kokemuksia

Merrellit ja se hyvä kirja

En ole ortopedi enkä juoksun asiantuntija. Juoksen mielelläni ja paljon, ajattelematta liikaa. Olen juossut monta vuotta ja olen kuluttanut monet kengät puhki eikä kehoni ole vaivannut minua juoksun aikana juuri yhtään hiertymiä lukuunottamatta. Muutama vuosi sitten kuitenkin pohkeeni kipeytyivät todella pahasti. Kipu tuntui luissa pohkeiden etupuolella pistävänä kipuna, joka lamautti juoksun täysin. Ensin hoidin asian buranalla, sitten kylmävoiteilla, ja tämän jälkeen lämmittävillä voiteilla. Kokeilin myös jäätä lenkin jälkeen. Lopputulos oli se, että tunnin lenkkiä varten valmistautuminen jäillä ja voiteilla kesti noin 30 minuuttia eli ei ihan normaalia. Tämän jälkeen rupesin käymään hierojalla ja käytin kompressiosukkia. Sukat auttoivat todella paljon mutta kyllä ihmisen pitäisi pystyä juoksemaan ilman tällaisia taikatemppuja.

Seurasin Barefoot-trendin tuloa, ja ajattelin, että se oli taas yksi trendi. Kivut lisääntyivät ja mittani täyttyi. Sain käsiini Merrell Trail Glove -kengät, ja ajattelin kääntää uuden sivun juoksussani. Niinpä eräänä lämpimänä päivänä lähdin lenkille. Anton Krupicka on ultra-juoksun mestari ja paljasjalkajuoksun puolestapuhuja, joten seurasin hänen tyyliä. Juoksin pelkästään lyhyissä juoksushortseissa ja kengissä – ei edes sukkia. Ajattelin juoksevani ihan pienen, kevyen 5-6 km testilenkin ja kokeilla kenkiä, mutta hupskeikkaa näin ei käynyt. Ensivaikutelma kengistä oli jännä. Tuntui luonnolliselta, mutta samalla todella kovalta. Hetken päästä löysin oikean askelluksen ja juoksu tuntui upealta – ei kipuja! Pienestä testilenkistä tuli 15 km lenkki, ja kun tulin kotiin jalkoja särki ja jalat olivat rakkuloilla – oma moka.

Palautuessani ensimmäisestä lenkistä luin suositun Born to run -kirjan ja rupesin ymmärtämään homman päälle. Jotkut kokevat kirjan barefoot-propagandana tai juoksun ainoana totuutena. Luin kirjan kannesta kanteen ja omaksuin tärkeimmät kohdat. Allekirjoitan ehdottomasti väitteen vaimmennuksista. Olin vuosikaudet käyttänyt liian vaimentavia kenkiä ja pohjallisia, jotka eivät loppujen lopuksi olleet hyviä. Rupesin juoksemaan lyhyitä lenkkejä, joita pidensin ajan myötä eikä pohkeissa sattunut! Tämän jälkeen olen jatkanut Merrell-kenkien käyttöä myös muissa lajeissa ja kokemus on ollut myönteinen. Kuntosalilla barefoot-kengät ovat aivan omaa luokassaan! Kaikki seisaaltaan tehdyt liikkeet vahvistavat jalkojen lihaksia.

Mikäli et ole aiemmin juossut barefoot-kengillä, ei kannata ensimmäisiksi barefoot-kengiksi ostaa kenkiä, missä on kaikkein ohuimmat pohjat. 3,5 mm on jo todella ohut pohja.

Muutama vinkki:

  • Malttia! Niele ylpeys ja juokse lyhyitä lenkkejä aluksi.
  • Vuorottele! Juokse välillä vaimennetuilla kengillä ettet saa rasitusvammoja ja tulehduksia.
  • Joustavat nauhat! Jalkojen luut liikkuvat paljon enemmän kun juokset barefoot-kengillä, joten oikea kenkien kireys voi olla vaikeaa löytää, käytä siksi triathlon-tyylisiä joustavia nauhoja.
  • Käytä sukkaa! Puristit väittävät että se poistaa tuntuman. Ei! Se ehkäisee hiertymiä.
Mainokset

Vibram Fivefingersit mukana kesän seikkailuissa

Keväällä kirjoitin ensitunnelmia Vibram Fivefingerseistä. Nilkan nyrjäyttäminen kiipeilyssä Ahvenanmaalla aiheutti valitettavan tauon Vibrameiden käyttöön kesän alussa, mutta lopulta Vibramit näyttivät kesän aikana kyntensä paitsi työkenkinä, myös Lofoottien kiipeilyreissussa sekä kotimaan melontaretkillä.

Kun sain kesäkuussa jättää nilkasta lastan pois, ja pahin turvotus oli hävinnyt, aloin taas käyttää Vibrameita töissä. Aika pian jalat tottuivatkin niiden jokapäiväiseen käyttöön. Työkenkinä Vibramit ovat mahdottoman mukavat, ja työpäivän aikana jalat saavat sopivasti treeniä, kun tulee oltua jalkojen päällä ja otettua paljon askeleita.

Vaikka olin pitänyt kenkiä töissä pari viikkoa päivittäin, silti eräänä päivänä tekemäni vajaan tunnin kävelylenkki + yhteensä vajaan kilometrin kevyt hölkkääminen tuntuivat jaloissa monta päivää nilkkojen ja pohkeiden väsymyksenä. Varsinaista juoksulenkkiä en ole vielä Vibrameilla juossut. Suunnittelin juoksevani Hämeenlinnassa Vanajaveden rantoja kulkevan rantareitin, mutta nyt taidan vaihtaa tuon tavoitteen nykyisen kotikaupunkini Tampereen Kaupissa kulkevaan Kuntokolmoseen. Katsotaan miten käy.

LOFOOTEILLA

Eggumin kalliolla, joka pysyy kuivana sateesta huolimatta.

Henningsvaerin kylää.

Lofoottien saariryhmä Norjan luoteisrannikolla tarjoaa satoja eripituisia kalliokiipeilyreittejä hyvällä graniitilla ja merinäkymillä. Vibrameita käytin Lofooteilla lähestymiskenkinä, joilla kävellään kiipeilyreitille ja takaisin. Kiipeämisen ajan lähestymiskenkiä kannetaan repussa. Vibrameiden iso plussa lähestymiskenkinä on se, että ne eivät paina repussa juuri mitään, ja ne vievät hyvin vähän tilaa.

Lofooteilla monelle reitille lähestyttiin avokallioita ja kivilouhikoita pitkin, ja Vibrameiden tarjoama hyvä tuntuma alustaan teki kulkemisesta rennompaa ja turvallisempaakin. Mutaisilla alamäkipoluilla Speedini tuntuivat välillä liukkaalta, koska niiden pohja on melko sileä. Speedeillä kuitenkin pärjäsi Lofoottien maastoissa, mutta Treksport tai joku muu maastokäyttöön suunniteltu malli olisi vielä mukavampi tuollaisessa käytössä.

Sallan Treksportit olivat elementissään Lofoottien poluilla ja kallioilla.

Lofoottien pääkaupungin Svolvaerin yläpuolella vihreässä rinteessä törröttää terävä kalliopiikki, joka on nimetty Svolvaergeitaksi eli ”vuoheksi”, koska sen huipulla on kaksi kivitornia aivan kuin vuohen sarvina. Huipulle kiivettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910, ja tiettävästi noin 1930 joku sai idean hypätä huipulla tornilta toiselle. Svolvaergeitalle kiivettävät reitit huipentuvat siis jonkin verran päättäväisyyttä vaativaan hyppyyn, mutta jos hyppääminen ei tunnu hyvältä idealta, sitä ei ole pakko tehdä. Muutama vuosi sitten toisesta tornista romahti pala pois siitä kohdasta, johon laskeudutaan, eli nykyään hyppy on hieman entistä haastavampi.

Kiipesimme Svolvaergeitan paljon kehutun 130 metriä pitkän Forsida-reitin, jonka ensinousu on tehty vuonna 1947.

Sanna Forsida-reitillä.

Sami hyppää.

Välillä Lofootit ”hellivät” meitä muutaman päivän myrskyllä, jonka voimasta leirintäalueella meni useita heikompilaatuisia telttoja rikki. Fjällrävenin Akka ja Singi -telttamme selviytyivät myrkystä kiitettävästi. Myrsky laantui sopivasti niin, että meillä oli vielä pari päivää jäljellä ja niin meille avautui mahdollisuus yrittää Presten-vuoren Vestpillaren-reittiä. Kyseessä on todellinen Lofoottien klassikkoreitti, jota olin katsellut jo kahdella edellisellä Lofoottien reissulla, mutta silloin sen yrittämiseen ei tullut tilaisuutta. Nyt lähes kymmenen vuotta sitten syntynyt haave toteutui.

Lähdimme reitille vasta iltapäivällä, koska aamu oli ollut sateinen. Myöhäinen lähtö ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä kesällä Lofooteilla riittää valoa. Kiipesimme läpi yöttömän yön ja kävelimme alas vuoren huipulta aamuyön valoisina tunteina.

Presten. Vestpillaren-reitti kulkee isojen kattojen oikealla puolella.

Edellämme kiipesi ruotsalainen köysistö.

Vestpillarenin yhdeksäs köydenpituus.

VIBRAMEILLA VESILLE

Hämeenlinnassa toimii mainio melontaseura Vanajaveden Vesikot. Keskustan tuntumassa sijaitsevassa vajassa ”Vesikkolinnassa” on hyvä valikoima kajakkeja, joita jäsenet voivat käyttää. Melontaharrastuksen aloittaminen on tehty todella helpoksi, ja aloittelijat perehdytetään seuran viikkomelonnoissa melonnan tekniikkaan ja turvallisuusasioihin.

Vibramit osoittautuivat erinomaisiksi melontajalkineiksi. Ensimmäisillä melontakerroillani pidin tavallisia lenkkareita jalassa, jolloin jalat puutuivat, koska en pystynyt kunnolla liikuttelemaan jalkoja kajakin ahtaassa jalkatilassa. Vibrameissa jalat sen sijaan mahtuvat kajakkiin hyvin.

Moni meloo varsinkin kesällä paljain jaloin tai vaihtaa melontatossut jalkaan melonnan ajaksi. Kun menee Vibrameilla melontavajalle, ei tarvitse vaihtaa erikseen tossuja melontaa varten tai ottaa kenkiä pois melonnan ajaksi. Rantautuminenkin on mukavampaa kuin paljain jaloin, kun Vibramit suojaavat jalkapohjia rannan teräviltä kiviltä ja muilta ikäviltä asioilta

Ensi vuonna Vibrameista on tulossa vesiurheiluun suunniteltu malli, joka on päällystetty neopreenilla.

Lähes paljain jaloin Vibram FiveFingersit jalassa

”Mitkä ihmeet sulla on jalassa”, ihmettelin, kun Sasu reilu vuosi sitten astui Partioaittaan Vibramin Fivefingersit jalassaan. Pienen esittelyn jälkeen selvisi, että kyseessä on kengät, joilla käveleminen vastaa paljain jaloin kävelyä. Ihmettelyäni ei yhtään vähentänyt se, että Sasu kertoi myös juoksevansa noilla ”kengillä” pitkiä lenkkejä. Hän vaikutti olevan ihan innoissaan kengistä, mutta taisin kuitenkin ajatella, että ei tuosta koskaan mitään laajempaa ilmiötä tule… kävellä nyt lähes paljain jaloin ympäri kaupunkia!

Kunnes kohta asiakkaat alkoivat kysellä, että onko sellaisia paljasjalkakenkiä myynnissä. Sitten tänä keväänä eräänä päivänä Fivefingersiä tuli iso laatikollinen meille Hämeenlinnan myymälään. Laatikosta paljastui kokolajitelmat kahta eri Fivefingers-mallia: Speed ja Treksport. Joissain Partioaitan myymälöissä ja verkkokaupassa on lisäksi tarjolla mallit Spyridon ja Bikila. Näistä neljästä mallista Speed on suunniteltu juoksuun ja kuntokävelyyn tai casual-käyttöön. Bikila on erikoismalli juoksuun, ja Treksport sekä Spyridon soveltuvat hyvin myös maastokäyttöön.

Kokeilin Speed-mallia, ja se tuntui niin hauskalta jalassa, että eräänä päivänä pujottelinkin varpaitani omiin Speedeihini. Kenkien jalkaan saaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta jokainen varvas menee omaan osastoonsa. Aika pian varpaat kuitenkin alkavat löytää oman paikkansa. Suositus on, että kenkä laitetaan lattialle ja työnnetään varpaat paikalleen lattiaa vasten.

Vibram Fivefingersejä voidaan käyttää varvassukkien kanssa tai ilman sukkia.

Fivefingerseillä kävelyn ja juoksemisen pitäisi vahvistaa jalkoja, koska jalan lihakset joutuvat tekemään enemmän töitä ja ylläpitämään tasapainoa, kun kenkä ei juurikaan tarjoa jalalle tukea. Paljasjalkakengillä liikkuminen stimuloi sellaisia jalan lihaksia, jotka eivät ole joutuneet töihin perinteisempiä kenkiä käytettäessä. Siksi paljasjalkakenkiin suositellaan varovaista totuttelua. Se voi olla esimerkiksi kenkien käyttämistä aluksi vain pari tuntia kerrallaan silloin tällöin tai lyhyiden kävelylenkkien tekemistä.

Vibramin nettisivuilla on vinkkejä Fivefingersien käyttöön ja totutteluun, muun muassa varvas- ja nilkkajumppaohjeet. Jalkojen tottuminen paljasjalkakenkiin on yksilöllistä, ja joka tapauksessa kannattaa antaa kehon päättää, mikä on itselle sopiva tahti paljasjalkaliikunnan aloittamisessa.

Tiesin, että Fivefingerseihin kannattaa totutella varovasti, mutta silti pidin niitä jalassa ensimmäisenä päivänä koko seitsemäntuntisen työpäivän. Ne vaan tuntuivat niin mukavilta. Illalla kotona huomasin, että kummassakin jalassa nilkan etupuoli tuntui väsyneeltä ja ”treenatulta”. Sama kohta rasittui viime vuonna Fjällräven Classic -vaellustapahtumassa käveltyäni 110 km kolmessa päivässä. Nilkan etupuoli taitaa siis olla jalkojeni heikko kohta, ja vaikuttaa siltä, että Fivefingerseillä kävely voisi vahvistaa sitä. Kunhan maltan rauhassa totutella niihin.

Kävellessäni Fivefingerseillä pieniä kävelylenkkejä huomasin selvästi, että kantapäässä ei ole paksuutta, saati varsinaista vaimennusta. Askel muuttui tämän vuoksi kevyemmäksi ja joustavammaksi. Speed-mallin pohja suojaa jalkapohjaa hyvin hiekkatiellä tai lenkkipolulla. Metsäpolullakin niillä meni mainiosti, kun vähän katsoi mihin astuu. Terävät kivet ja juuret tuntuivat pohjan läpi, mutta eivät kuitenkaan sattuneet. Maastossa jalkapohjille antaisi vielä parempaa suojaa Treksport tai Spyridon.

Yksi pikku huomio Fivefingersien käytöstä on ollut se, että housujen lahkeet laahaavat helposti maata, koska kantapää on pari senttiä matalampi kuin perinteisemmissä ulkoilukengissä. Asia korjaantuu käärimällä hieman lahkeita, ja caprien tai shortsien kanssa ongelmaa ei tietenkään ole. Toisaalta jos vaatekaapista löytyy housuja, joiden lahkeet ovat jostain syystä hieman lyhyet, saavat nuo housut uuden elämän Fivefingerseillä…

Kirjoitan lisää kokemuksia Fivefingerseistä sitten, kun olen käyttänyt niitä enemmän. Hyvin alkaneeseen sisäänajovaiheeseen tosin tulee nyt pieni tauko, koska nyrjäytin nilkkani kiipeilyssä. Jossain vaiheessa pääsen siis testaamaan Fivefingersien tehokkuutta nilkan kuntouttamisessa ja vahvistamisessa.

Tavoitteenani on totuttaa jalkani Fivefingerseillä juoksemiseen ja juosta niillä Hämeenlinnassa noin kuuden kilometrin mittainen Rantareitti, joka seurailee Vanajaveden rantaa keskustasta Aulangon rautatiesillalle ja takaisin keskustaan historiallisen Hämeen linnan ohi.