Jotain järkeä pakkaukseen

Image

Välppäys -verbi: tavaroiden siirtely yms. järjestely. Toimenpide, johon tuhlautuu laittoman paljon aikaa. Välppäys suoritetaan monta kertaa päivässä retkeillessä.

Jokainen retkeilijä tietää, että retkillä kulkee mukana jonkin verran tavaraa. Mitä pidempi retki, sitä enemmän tavaraa. On isompaa, on pienempää, on esineitä, joita tarvitaan useammin kuin toisia, ja jotkut pitää löytää heti.

Itse melon paljon. Kajakin pakkaus taitaa olla oma lajinsa, millä melkein pitäisi olla lajiliittonsa sekä maajoukkue. Kajakin pakkaus on kuin pullolaivueen rakentaminen yhteen pulloon. Tavara pitää saada mahtumaan sisään rei’istä, rompetta on paljon ja tavaroihin pitää päästä käsiksi. Sama periaate pätee myös moneen muuhun retkeilymuotoon.

Olen pakannut reppuja, rinkkoja, ahkioita, autoja ja kajakkeja monta kertaa. Olen huomannut, että pakkauksen perusperiaatteet ovat samat. Nämä periaatteet ovat nopeuttaneet välppäystäni, ja ajattelin jakaa nämä kokemukset kanssasi.

Lähdetään liikkeelle.

Olkoon laji mikä tahanasa, pakkaa aina vesitiiviisti. Tarvitset vesitiiviitä säkkejä ja pusseja. Verkkopussit ovat myös käytännöllisiä mikäli pakkaat rinkkaa.

Telttani kulkee Ortliebin 20 litran säkissä, joka on tehty paksusta materiaalista. Telttapussi saa paljon kyytiä, esimerkiksi teltan kepit voivat puhkoa ohuen pussin. Makuupussi kannattaa sulloa Ortliebin vesitiiviiseen kompressiopussiin, joka on loistava käytännöllisyydessään. Muista käyttää tyhjennysventtiiliä, kun puristat sen kasaan.

Muuhun pakkaukseen käytän usein Tatonkan 10 litran pusseja. Ne on tehty ohuesta materiaalista, mutta ovat kestäviä. Merkkaan ne usein piirustuksella, jotta ne erottuvat toisistaan. On myös olemassa läpinäkyviä pusseja. Tässä esimerkkinä pakkaustapani:

1. Kalsarit ja sukat.

2. Kuori tai lämpöpussi. Tässä pussissa kulkee kuoritakki ja housut. Talvisin untuvatakki ja lämpöhousut. Tämä pussi on yleensä leirivaatekassi.

3. Paidat ja fleece.

4. Telttapussi viedään telttaan kokonaisuudessaan. Se sisältää illalla ja teltassa tarvitsemani tavarat: hammasharja, silmälasit, otsalamppu, kirja, kaiutin, scrabble, huulirasva sekä villasukat.

5. Ruoka. Blå Band Expedition Meal -pussit ovat helppo pakata. Samaan pussiin menee lusikka. Joskus ruokapusseja on useampia.

6. Tekniikka. Laturit, aurinkokennot yms.

Alusvaatteet ovat yhdessä säkissä sen takia, että yksinäinen sukkapari katoaa rinkan syvyyksiin nopeasti, etkä ikinä löydä sitä.

Kuoripussi on erillinen yksinkertaisesta syystä. Todennäköisesti tarvitset sen sisällön nopeasti kun pysähdyt, ja keli muuttuu. Lisäksi muut tavarat eivät kastu, kun avaat sen.

Tässä on kaikessa karkeudessaan pakkausperiaatteeni. Mieti milloin tarvitset mitä ja jaa ne ryhmiin – näin välppäys nopeutuu kun tavarat löytyvät.

Hyviä retkiä!

Tom Nylund

Mainokset

Osprey Poco Premium -lastenkantorinkan kanssa matkalla

Perheemme matkakohteeksi valikoitui Georgia. Koska mukaan lähti myös tyttäremme Mimosa (8 kk), tarvittiin mukaan myös lastenkantorinkka. Lasten matkarattaat löytyivät jo entuudestaan, ja lähtivät reissuun mukaan, mutta niillä ei pystyisi etenemään kaikkialla minne ajattelimme matkustaa.

Lastenkantorinkaksi valitsimme Osprey Poco Premium -mallin, koska siinä tulee mukana pikkureppu, jonka ajattelimme olevan matkustaessa kätevä. Osprey Poco Premium -mallissa, muten muissakin Osprey Poco -malleissa, on säädettävä selkäosa, jolla rinkan saa sovitettua kantajansa selkään kantajan pituudesta riippuen. Poco Premium -mallissa (kuten myös Poco Plus -mallissa) myös lantiovyön pituutta voi säätää. Molemmissa malleissa on myös integroitu aurinkosuoja. Sadesuoja myydään erikseen.

Osprey Poco Premium -mallissa on integroitu aurinkosuoja.

Osprey Poco Premium -mallissa on integroitu aurinkosuoja.

Lapsi voi matkustaa lastenkantorinkassa, kun lapsi osaa itsenäisesti istua. Rinkan maksimikuorma on 22 kg.

Ennen matkaa lastenkantorinkka testattiin lyhyesti lähimetsissä ja kauppareissuilla. Tyttäremme todettiin pitävän kantolaitteesta, ja jopa nukahtavan siihen varsin helposti.

Matkalla uni tuli lastenkantorinkassa helposti.

Matkalla uni tuli lastenkantorinkassa helposti.

Kolme huomioita rinkan käytöstä matkan ajalta:

  1. Rinkka toimii kaupungissa lastenrattaita paremmin. Ainakin jos kaupunki on Georgian pääkaupunki Tbilisi. Kevyttä liikennettä ei ole kaupungissa juuri huomioitu ja jalkakäytävät ovat kuoppaisia, juurakkoisia, ja usein täyteen parkkeerattuja. Kevyillä matkarattailla eteneminen on yksinkertaisesti hidasta ja hankalaa. Paikalliset kuljettavatkin lapsia enimmäkseen sylissään.

    Tbilisin kuoppaisilla jalkakäytävillä matkarattaat olivat hyödyttömät.

    Tbilisin kuoppaisilla jalkakäytävillä matkarattaat olivat hyödyttömät.

  2. Lastenkantorinkka kiinnittää huomiota. Eivät lastenkantorinkat kovin yleisiä Suomessakaan ole, mutta tuntuu että sellaista ei olla täällä ennen nähty. Rinkka ja siellä kulkeva matkaaja keräävät jatkuvasti hymyjä ja huomionosoituksia. Paikallisten kynnys ihmetellä rinkkaa ääneen oli matala, ja paikalliset tädit olivat rinkasta ja sen matkustajasta vähintäänkin innoissaan.
  3. Rinkka toimii siellä missä sen pitääkin, eli trekatessa. Se on ominaisuuksinsa nähden kevyt, hyvä kantaa ja hyvin säädettävissä. Taskuja on riittävästi. Yksityiskohdat on mietitty huolella, ja se on lapselle hyvä istua. Säätöjen ansiosta myös kasvunvaraa näyttäisi olevan riittävästi.
Rinkkaa oli ilo kantaa vuoristopoluilla.

Rinkkaa oli ilo kantaa vuoristopoluilla.

Jos tuotteesta etsii negatiisia puolia, niin kuolalapun irroitus ja kiinnitys voisi olla helpompaa. Mukana saisi olla myös pieni peili, jolla kantajakin voisi tarkkailla matkustajan ilmeitä. Itse ostin pienen peilin muutamalla eurolla tavaratalon kosmetiikkoosastolta, ja säilytän sitä rinkan lantiovyötaskussa. Mutta aika pieniä puutteita siis ainoastaan keksin. On helppo ymmärtää miksi tuote on Retki-lehden (7/2012) testivoittaja.

Matkarattaat jäivät reissussa käytännössä käyttämättä. Reissun loppupuolella jätimme ne hotellille Tbilisiin, kun teimme visiittejä muihin kaupunkeihin. Useimmat kaupungit joissa kävimme eivät oikein sopineet matkarattaille eikä lomamme aktiviteeteille. Olisimme lomallamme pärjenneet ilman matkarattaita, mutta emme ilman lastenkantorinkkaa. Tai sitten lomastamme olisi tullut hyvin toisenlainen.

Julbo looping -aurinkolasit ja Osprey Poco Plus –lastenkantorinkka olivat hyvä yhdistelmä.

Julbo looping –aurinkolasit ja Osprey Poco Plus -lastenkantorinkka olivat hyvä yhdistelmä.

Jonni / Itiksen myymälä

Uskolliset ystävät

Onnistunut retki vaatii hyvät eväät ja toimivat varusteet. Välillä tuntuu, että kodin nurkat ovat täynnä retkeilyvarusteita, mutta silti vain murto-osa tavaroista päätyy mukaan. Huvittavinta on se, että samat varusteet ovat kulkeneet mukana vuosia hajoamatta. Ajattelin tehdä listan minun uskollisista varusteista, jotka aina ovat mukana reissulla kuin reissulla.

1. Devold Nansen Sweater. Kyllä! tämä paita on lämmittänyt minua monilla retkillä sekä kesällä että talvella. Se ei vie paljon tilaa, jos sen pakkaa kompressiopussiin. Villa kestää kipinöitä, ja on kodikkaan tuntuinen. Nansen paita kestää vuosia, joten se on hyvä sijoitus. Muista tuulettaa se viikonlopun retken jälkeen ennen kuin laitat sen päälle maanantaina töihin.

2.Primus Omnilite TI. Tässä on hyvin mietitty keitin! Ennen tätä käytin Omnifuel-mallia, joka oli hyvä. Uudessa Ti-mallissa on vielä paremmin mietitty yksityiskohtia, ja painoa on karsittu. Yleensä käytän Primuksen white gas -polttoainetta, mutta tavallinen bensiini palaa siinä välillä retkillä. Muista puhdistaa noki pois ja käytä oikean kokoista suutinta. Varaosasarjat ovat kätevästi pakattuja ja kannattaa kuljettaa mukana pidemmillä reissuilla.

3. Therm-a-Rest Z-Lite Sol. En pidä ilmatäytteisistä makuualustoista. Niiden mukana kulkee aina pelko, että ne puhkeavat. Z-lite on yllättävän mukava ja pehmeä. Tällä pärjää ympäri vuoden. Makuualusta menee yllättävän pieneen tilaan haitarimallinsa ansiosta.

4. Leatherman Wave. Tarvitseeko sanoa lisää? Se on aina mukana. Vyössä, repussa ja kajaakissa. Bit Kit -sarja mahtuu koteloon mukaan ja sen avulla korjaat lähes kaiken. Joidenkin mielestä Wave on raskas, mutta se on monipuolinen ja kestävä. Omani on ollut päivittäisessä käytössä kymmenen vuotta.

5. Petzl Tikka XP2. Ilman tätä en saisi unta! Retkellä pitää olla iltalukemista mukana. Näppärän valotehosäädön ansiosta et sokaise nukkuvaa telttakaveria. XP2 on yllättävän tehokas kokoonsa nähden.

6. Halti Gompa Str Jacket. Rinteessä, retkellä ja raivoavalla merellä. Tämä takki on kulkenut päälläni lähes kaikkialla. Todellinen ympärivuotinen takki. Pidän erityisesti verkkotaskuista takin sisäpuolella. Sinne mahtuvat kameroiden akut ja muut tavarat jotka eivät tykkää pakkasesta.

7. Devold Expedition -alusasu merinovillasta. Älä anna nimen pelotella, et paistu tässä asussa. Se on hyvin istuva, eikä menetä muotoaan. Se on hyvä myös hikisissä lajeissa. Villa-asut eivät haise samalla tavalla kuin keinotekoiset materiaalit.

Vaikeinta on lähteminen

IMG_4262

George Mallory oli ensimmäinen, kuka yritti kiivetä Mount Everestille. Ennen lähtöä häneltä kysyttiin: Miksi? Siihen Mallory vastasi: Because it´s there – koska se on siellä.  Vastaus oli yksinkertainen, mutta matkan toteuttaminen oli varmasti monimutkaisempi.

Mount Everest on valloitettu ja moni on käynyt siellä. Mutta yksi asia kaikilla retkeilijöillä ja Everestin kiipeilijöillä on yhteistä: Lähteminen.

Retkeilen lähimaastoissa paljon ja käyn muuallakin Suomessa retkillä. Pari kertaa vuodessa on pakko päästä johonkin kauemmas. Mutta mitä kauemmas retki kantaa, sitä vaikeampi on saada itsensä liikkeelle. On paljon mietittävää: seura, matka, varusteet, ajankohta ja ennen kaikkea raha. Matkustaminen ei ole halpaa lystiä, ja lomapäivät ovat harvassa monilla.

Retkeilykavereiden kanssa puhutaan usein unelmakohteista. Kanada, Etelämanner, Tundra, Islanti, Pohjois-Norja, Grönlanti. Mutta ideoita lykätään vedoten kaikennäköiseen.

Juttelin hyvän ystäväni pitkäaikaisesta haavesta: melonta Grönlannissa. Unelma! Kajakkien kotimaa ja autioita paikkoja yllin kyllin. Olemme monta kertaa ajatelleet Grönlantia ja ideoineet, joten kohteita löytyisi varmasti siellä. Melonnassa on suuri ongelma: kajakin kuljetus. Lennot Grönlantiin ovat melko kalliita ja 5,5 metrisen merikajakin lennättäminen varusteineen ei ole helppoa eikä halpaa.

Yhtenä iltana katsoimme huviksemme lentojen hintoja. Huomasimme että saisimme liput halvalla, jos tilaisimme nyt. Oli pakko toimia ripeästi. En ole hyvä tekemään isoja päätöksiä nopeasti. Rupesin heti ajattelemaan työasioita ja aikatauluja. Ennen kuin huomasin, olimme päättäneet lähteä ja olimme ostaneet liput. Lisäksi melko halvalla! Mitä ihmettä? Noin helppoa se oli. Kirjoitimme kalenteriin lähtöpäivän ja printtasimme liput. Kajakit saamme lainattua ystävältä Grönlannissa ja muu tavara menee ruumaan.

Meidän lähdöt ovat yleensä tällaisia, pohditaan pitkään ja yllättäen päätämme lähteä. Mitä opimme? Mieti hetki ja tee se.

.IMG_4265

Retki lähiympäristöön

Arjen kiireen keskeltä on hyvä välillä käydä lataamassa akkuja luonnon ääressä. Työmatkan voi esimerkiksi tehdä kävellen. Lähiympäristöstä todennäköisesti löytyy paikka, missä pääsee luontoon.

Mätäjoen suu Huopalahdessa pohjoiseen päin.

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin

Mätäjoen suu Huopalahdessa etelään päin, taustalla Länsiväylä.

Helsingissä on hienoja historiallisia luonnontilaisia alueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Kuten esimerkiksi Helsingin vuolain puro Mätäjoki, Vantaan puolella Mätäoja (ruots. Rutiån). Mätäjoki alkaa Kaarelasta, Vantaalta ja Pitäjänmäen kautta laskee Huopalahteen. Vantaanjoki virtasi ennen mereen nykyistä Mätäjoen uomaa pitkin. Maankohoaminen ja kallionselänteen paljastuminen hiekkamaan alta sai aikaan sen, että joki alkoi kiertää selänteen sen itäpuolelta. Lopulta Vantaanjoki yhtyi Keravanjokeen Helsingin pitäjän kirkonkylän kohdalla.

Retken voi aloittaa joko ylä- tai alajoelta. Jos aikoo kävellä koko Mätäjoen, kannattaa varata siihen päivä. Iltaseltaan töiden tai koulun jälkeen, voi matkan aloittaa alajuoksulta Huopalahdesta, ja jatkaa Pitäjänmäelle. Tähän kuluu parisen tuntia. Mätäjoki on saavutettavissa helposti joukkoliikennevälineillä koko matkaltaan. Varusteiksi riittävät hyvät ulkoilukengät ja hieman evästä. Jonkinlainen kartta on eduksi, jos alue ei ole entuudestaan tuttu, ja mahdollisesti joku kirjanen, missä on selitetty alueen historiaa. Voi myös esimerkiksi kännykällään katsoa karttaa ja netistä lukea esimerkiksi kaupunginosat.net-sivua, mistä tämänkin kirjoituksen tiedonjyväset ovat haettu.

Sorsat virrassa

Sorsat uimassa virtaa vastaan Talissa.

Patterimäen kallion laki kohoaa 39 metriä merenpinnan yläpuolelle Mätäjoen suulla Huopalahdessa. Kallion lakea kiertää taisteluhautoja. Patterimäellä palveli mm. tykkimies Tauno Palo. Joenvartta pystyy kävelemään hiekkatietä pitkin. Heti alkumatkasta voi syysaikaan napata mukaan matkaevääksi pari omenaa tien varrella kasvavasta puusta. Joki on tässä kohdin melko leveä ja kasvusto rehevää. Joen varressa kasvaa mm. luonnontilaisia saarnia ja tammia.

Puusilta Talissa

Puusilta Talissa

Talia kohden joki kapenee, ja välillä joudutaan käymään Talin golf-kentän puolella. Golf-kentän voi myös kiertää, mutta silloin jää pieni osa joesta näkemättä. Kartanonmäen länsirinteessä kasvaa Helsingin seudun paksuin tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 554 cm vuonna 2001 ja korkeus 23,5 m. Ikää puulla on ainakin parisataa vuotta. Siirtolapuutarhan vierustaa pitkin pääsee kävelemään lehtomaisessa jokimaisemassa.

Lumpeen lehtiä Strömbergissä

Lumpeen lehtiä Strömbergin tehtaan luona.

Vesiputous Strömbergissä

Vesiputous Strömbergin tehtaan luona.

Joki menee hetkeksi tunneliin alittaessaan Pitäjänmäentien. Strömbergin tehtaan luona Pitäjänmäessä on oiva evästauon paikka vesiputouksen äärellä. Vesiputous on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Putouksen jälkeen joki alittaa Strömbergintien. Sillalla on kilometripylväs, joka kertoo vanhan Turuntien mukaiset etäisyydet: Helsinkiin 8 km ja Turkuun 163 km. Sillan sisällä on tiettävästi 1600-luvun kivisilta. Hetken matkan päästä, vanhan patoaltaan jälkeen, joki uppoaa taas hetkeksi maan alle nousten taas kiertoliittymän kohdilla Pitäjänmäen ja Marttilan kulmassa.

Retki on helppo lopettaa Pitäjänmäelle, mistä pääsee niin junalla kuin busseillakin helposti ympäri pääkaupunkiseutua.

Mätäjoesta on tehty puolen tunnin mittainen kaupunkiluontodokumentti: http://m2hz.net/ohjelmat/matajoki-blues

Evääksi on hyvä ottaa mukaan esimerkiksi itse tehty salaatti, joka säilyy viileänä koko matkan ajan Frozzypackissa. Lisäksi termospulloon mukaan kahvia tai teetä.