Herääminen paratiisista – 26 tunnin lentomatkan jälkeen

Lentomatkailu on mukavaa, varsinkin halpalentomatkailu maapallon toiselle puolelle. Kuusitoista tuntia koneessa, kymmenen tuntia odottelua ja neljä lentokenttää myöhemmin onkin jo Katmandussa. Fjälllrävenin Totepack No1 osoittautui varsin hyväksi reissukäsilaukuksi; taskuihin saa kätevästi asiat järjestykseen ja passikin löytyi joka tarkastuksessa.

Nepaliin minut olisivat voineet tuoda trekkaus ja vuoret, mutta ei tällä kertaa. Tulin viettämään kesälomani vetämässä vapaaehtoisena nuorten elokuvaprojektia sekä katulasten valokuvauskerhoa. Saa nähdä, mitä tästä tulee (viimekesäistä projektiani voi käydä kurkkimassa osoitteessa www.creativeyouth.info).

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut jäädä Katmanduun, joka on kuin hyvin saasteinen sauna tähän aikaan vuodesta, vaan pääsin pieneen ekokylään tunnin matkan päässä Katmandusta. Siitä siis paratiisi.

_DSC0552

Ps. Tierran Rockette hood -takki selvisi loistavasti juoksulenkistä monsuunisateessa

//

Mainokset

Vihdoinkin lunta!

Nyt sitä taas tuli! Ja tulee koko viikonlopun. Olo kämpillä alkoi käydä jo miltein sietämättömäksi. Lunta ei tullut moneen päivään, ja puhtaita käännöksiä joutui etsimään oikein olan takaa. Myös lämmin keli ja kova tuuli kovettivat metsien puuteripilvet kivikoviksi. Hyvin erikoislaatuinen talvi täälläpäin, mutta minkäs teet. Maailman ilmasto näyttää olevan mullin mallin ja kateellisena olemmekin seurailleet Keski-Euroopan matalapaineita. Noh kuuluu lajiin.

Välipäivinä on aikaa puuhastella kaikkea muuta. Hostellimme keittiössä näkyi syntyvän toinen toistaan hienompia luomuksia, jotkut jopa harjoittelivat sushin vääntämistä itse. Korttipelit pyörivät oleskelutilassa, ja jatkuivatkin usein yömyöhään. Sääennusteet pyörivät ahkerasti kymmenien tietokoneiden ruuduilla, ja välillä joku huudahtaa uuden päivityksen tulleen.

Kävimme myös katsastamassa vanhan Olympiakaupungin Naganon. Onhan tuo Japanilainen rakentaminen varsin erilaista suomalaiseen verrattuna. Kaupunkikaavaa ei juuri ole, ja vierivieressä saattaakin kohota pilvenpiirtäjä ja pieni hirsimökki. Maistelimme myös paikallisia lihaherkkuja (kanan niskaa, maksaa, ja mahaa) sekä sakea. Naganosta otimme vielä bussin katsomaan paikallisia lumiapinoita. Noin 200:n yksilön lauma elää kuumien lähteiden ympärillä n. 30 minuutin matkan päässä Naganosta. Sadepäivänä paikka olikin täynnä länsimaisia laskettelijoita valtavine järjestelmäkameroineen.

Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Jälkiruuaksi lämmintä sakea
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano
Nagano

DSC_2749 DSC_2737

Poikasia
Poikasia
Imetystauko kylvyssä
Imetystauko kylvyssä

Uusi lumi jäisen pohjan päällä on varsin vyöryherkkää. Olemmekin nyt pari päivää kolunneet Cortinan metsiä. Ensimmäisen lumisadepäivän jälkeen kovaa pohjaa ei enää juuri tuntenutkaan, ja puhtaita linjoja riitti pitkälle toisen päivän iltapäivään. Tätähän tänne tultiin hakemaan. Kovassa kelissä arvostaa kunnon kuoriasua. Ulos on mukava lähteä lounastauonkin jälkeen vaikka olo alkaa olla jo suhteellisen kostea kaikesta irtolumesta. Laskupäivän jälkeen paras tapa rentoutua on paikallinen Onsen-kylpylä. Kylpylästä löytyy jopa sauna ja koko hoito sisältyy kuukausikortin hintaan.

IMG_7323 (2) DSC_2882 (2)Tätä tultiin hakemaan!DSC_2870 DSC_2866

Ville teki hyppyrin

Ville teki hyppyrin

DSC_2881

DSC_2835 DSC_2829 DSC_2826 DSC_2825

 

Aurinko paistaa!

Puuteripäiviä

Puuteripäiviä

Ensimmäisen, varsin lumisen viikonlopun jälkeen keli täällä Hakubassa lämpeni ja olemmekin kylpeneet auringossa koko viikon. Jotkut kaverit joutuivat jopa ostamaan aurinkoon sopivia laskulaseja, koska tällaista sääilmiötä ei oltu Japanilta odotettu. Kyseessä on kuulemma varsin erikoislaatuinen talvi. Aurinkoisia päiviä on ollut monin verroin enemmän, kuin viimevuonna.

Aurinkoinen keli, ja uuden lumen puute ajavat vapaalaskijan väistämättä kauemmas keskuksista. Paras tapa (jos käytössä ei ole Red Bullin helikopteria) löytää uusia koskemattomia laskuja on ski touring eli suomeksi skinnailu. Ylämäkeen hiihtämistä helpottamaan suksen pohjaan liimataan nousukarvat, jotka estävät suksen lipsumisen taaksepäin.

DSC_2571

Skinnailu on loistava tapa harrastaa liikuntaa. Hiki tulee auringon paisteessa varmasti ja Gore-takin voi jo reppua pakatessa jättää suosiolla repun päälle. Skinnatessa pääsee irti hiihtokeskuksien ihmisvilinästä, ja rajattomat takamaastot avautuvat laskettelijalle. Omin askelin ansaitut käännökset koskemattomassa lumessa maistuvatkin usein paremmalle kuin hissillä saavutetut, ja illalla tosiaan tuntee saaneensa jotain aikaan.
Tämä viikko onkin siis vierähtänyt alueen erilaisia mäkiä haikkaillen. Tässä joitakin kuvia ensimmäiseltä viikonlopulta, takamaastoista ja aurinkoisesta Hakubasta. Löytyi sieltä Cortinan koivikoista yksi vanha aittalainenkin. Otettiin oikein kuva todistamaan!

Kuka tunnistaa?

Kuka tunnistaa?

Vähän voisin jutella tosta vaatetuksesta täällä reissussa. Kerrospukeutumisesta on tällä palstalla varmasti puhuttu jo kyllästymiseen asti. Villaa tai tekokuitua alle, väliin eristävä fleece tai villakerros ja päälle tuulen ja veden pitävä kerros. Kokonaista päivitystä kerrospukeutumisesta en siis ala tässä väsäämään vaan paneudun muutamaan tuotteeseen, jotka on nyt todettu erittäin toimiviksi täällä Japanissakin.

Aloitetaan uudesta aluskerrastosta. Kysessä on siis tänä syksynä paljon hehkutettu Acliman Woolnet kerrasto. Uuno Turhapuro elokuvista tuttu verkkomainen rakenne jakaa mielipiteitä ulkonäkönsä puolesta, mutta onhan se vain toimiva! Merinovillasta kudottu verkkopaita hengittää loistavasti ja siirtää kosteuden pois iholta. Kun verkon päälle lisätään kerrastoja, jää sisälle tuhansia pieniä ilmataskuja, jotka eristävät kylmältä. Erityisen toimivaksi komboksi olen todennut Woolnet-paidan ja Icebrakerin 200 g paksuisen aluspaidan. Kylmemmällä kelillä siihen päälle vielä vaikka powerstrechiä. Aurinkoisella kelillä ilman takkia ylämäkeen hiihdellessä saa myös osakseen paljon ihailevia katseita.

Takki päälle tauolla

Takki päälle tauolla

Kuoritakkina on tällä reissulla loistavasti palvellut Tierra Rond -takki. Erityisesti vapaalaskuun suunnattu takki on vahvaa kolmikerros Gore-Texiä eikä hätkähdä pienistä risuista. Reilut etutaskut, hihatasku ja rintatasku toimivat joka tilanteessa. Mäkiä kiivetessä erityisen suuret tuuletusaukot kainaloissa ovat olleet todella hyödylliset. Takin voi napittaa suoraan kiinni Rond-housuihin, jolloin syntyy lähes haalarimainen kombonaatio. Itselläni housuina ovat toimineet Tierra Roc Blanc -housut. Housujen vyötärö nousee navan yli ja pitää lumen takulla poissa alaselästä. Vaikka lunta on ollut paikoin rintaan asti, en ole vielä onnistunut saamaan lunta varusteideni sisälle. Housut ovat muutenkin toimineet loistavasti, erityiskiitos tukevista lumilukoista, pitkistä sivuvetoketjuista, korkeasta vyötärösta ja hyvin sijoitelluista taskuista. Varsinkin etupuolella oleva pieni kännykkätasku on ollut kovassa käytössä.

Huomenna vietelläänkin sitten välipäivää Naganossa ja maanantaista alkaen on luvassa uutta lunta!

Happo-Onen eteläseinämä

Happo-Onen eteläseinämä

IMAG0078

DSC_2514

DSC_2520 (2)

herkkui

herkkui

Lounastauko

Lounastauko

Terveiset Hakubasta

Hakuba, Japani 25.1.2013

24 tuntia kotiovelta matkustettuani, saavun Hakuba Powder Lodgen pihalle. Könyän sisään suksipussini, reppuni ja matkalaukkuni kanssa. Omistaja toivottaa minut tervetulleeksi, täällä tulen siis viettämään kolme seuraavaa viikkoa. Ulkona pöllyävä lumimyrsky enteilee hyvää huomista.

Ensimmäinen laskupäivä ei tuota pettymystä. Lunta on tullut viimeisen kahden vuorokauden aikana noin metrin, ja se on täysin pöllyävää pakkaslunta, puuteria. Ikuisuudelta tuntuvan bussimatkan ja hissinousujen jälkeen pääsemme vihdoin Cortina- laskettelukeskuksen harjanteelle. Pudottaudumme ensimmäiseen laskuun innosta kiljuen. Pari ensimmäistä käännöstä ovat hieman haparoivia, onhan viime puutereista kulunut melkein vuosi, mutta nopeasti löydän normaalin laskutemponi. Puolivälissä jyrkkää metsärinnettä vedän keuhkot täyteen Japanin valkoista kultaa, tällaista en olekaan ennen maistanut!

Lunta on tosiaan riittämiin, onneksi Tierran uusi Rond-takki ja Roc Blanc -housut pitävät sen ulkopuolella. Varusteista kerron lisää tuonnempana.

Boulderparadiset Geta

Ulkoiluvaatemerkki Tierran kesäkuvasto on kuvitettu Ahvenanmaan Getassa otetuilla kiipeilykuvilla, ja paikka luvataan boulderparatiisiksi. Sitä Ahvenanmaan pääsaareen pohjoisosassa sijaitseva alue tosiaan on, ja helatorstaina tuohon paratiisiin lähti tutustumaan iloinen 15 hengen lähetystö, joka koostui Hämeenlinnan seudun kiipeilijöistä. Kiipeilijöitä oli tullut alueelle kymmenittäin myös muualta Suomesta sekä Ruotsin puolelta, ja välillä käynnissä olikin kunnon kiipeilykarnevaalit.

Boulderointi on kiipeilyä siirtolohkareilla (englanniksi boulder) tai matalilla kallioilla. Koska reitit ovat yleensä muutamien metrien korkuisia, kiipeilijän varmistamiseen ei käytetä köysiä ja valjaita, vaan reitin juurelle asetetaan yksi tai useampi putoamisalusta eli pädi (crashpad). Siinä missä kymmenien metrien korkuisilla kiipeilyreiteillä kiipeilytoverit varmistavat toisiaan köyden avulla, boulderoinnissa kaveria spotataan, eli ohjataan putoava kiipeilijä osumaan pädille. Viime kesältä on tiedossa legendaarinen spottaussuoritus, jossa putoava kiipeiljä kaapattiin kokonaan syliin, mutta se ei varsinaisesti ole spottaamisen tarkoitus.

Pädimato matkalla kohti kiipeilypaikkoja.

Getassa on monta eri boulderointialuetta, joista suosituimpia ovat Grottan, Kasviken ja Fågelberget. Jääkausi on sopivasti vuollut kallioperästä esiin pystysuoria graniittiseinämiä ja raastanut irti isoja lohkareita, jotka on sitten ripotellut ympäri Getaa. Maailmanluokan kiipeilyn kruunaavat Ahvenanmaan maisemat.

Boulderointia pidettiin vielä parikymmentä vuotta sitten yleisesti pelkkänä harjoittelumuotona ”oikeaa” kiipeilyä varten, eli korkeilla kallioilla tai vuorilla tapahtuvia nousuja varten. Sittemmin boulderoinnista on kuitenkin tullut yksi suosituimmista ja nopeimmin kasvavista kiipeilyharrastuksen muodoista. Boulderoinnin hauskuuden salaisuus on muun muassa sen vaivattomuus: pädi reitin juurelle, kiipeilytossut jalkaan ja otteisiin kiinni.

Boulderointi voi olla nautiskelua hyvistä eväistä, mukavista reiteistä ja liikkumisesta kiven pinnalla, tai sitten siinä voi todella koetella omia voimia, keskittymiskykyä ja päättäväisyyttä. Reittejä löytyy helposta mahdottomaan, riippuen reitin jyrkkyydestä sekä käsi- ja jalkaotteiden määrätä, koosta ja etäisyydestä toisistaan. Ahvenanmaan boulderoinnin erikoisuutena ovat katossa kulkevat reitit, joissa on niin isoja otteita, että ne eivät ole mahdottoman vaikeita.

Omaan boulderparatiisiini heitti varjon huolimaton putoaminen, jossa nyrjäytin nilkkani. Sain tehokasta kylmä-koho-kompressi-ensiapua, ja lisäksi kaverit rakensivat puun rangoista ja urheiluteipistä kainalosauvat, joista olisi varmasti saanut täydet pisteet missä tahansa erätaitokilpailuissa. Selvisin lopulta säikähdyksellä, ja nilkka paranee vähitellen käyttökuntoon. Kesäkuun alkuun suunniteltu Lapin vaellus piti kuitenkin jättää väliin, joten vaeltaminen UKK-puiston tunturimaisemissa vaihtui melontaan Savon järvimaisemissa. Kolmen päivän – ja kolmen keltanokan – melontaretkestä raporttia myöhemmin.

Kerrospukeutumisella taistoon pakkasta vastaan!

Tänne St. Antoniin on luvassa hurjia pakkaslukemia loppuviikolle. Pakkaseen kun vielä lisää vähän tuulta, niin johan puraisee. Mutta ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoa varustautumista. Tavalliseen rinnepäivään, kevyeen pakkaseen, riittää pitkähihainen merinovillainen paita, sen päälle merinovillainen t-paita (joka myös mukavasti peittää kalsarihenkisen aluspaidan rinneravintolassa), fleecetakki ja kuoritakki. Fleeceä voi sitten riisua ja pukea (jos on reppu) sen mukaan kuinka vauhdikkaasti hiihtelee. Kuorihousujen alla ainakin itselläni riittää yhdet merinovillaiset legginsit. Ihmisten palelutaipumukset tietenkin vaihtelevat hyvinkin paljon, joten sen mukaan pitää varustautua. Merinovillaa ja fleeceä myydään eri paksuisina, joten kovasti paleleva voi samalla reseptillä saada lämpimämmän kokonaisuuden, kun valitsee paksummat kerrokset. Tuleville koville pakkasille tarvitaankin sitten vähän järeämpää varustusta. Merinovillan ja fleecen väliin laitetaan vielä Power stretch -paita, samoin kuorihousujen alle puetaan lisäksi Power stretch -housut. Toki voi myös varustautua paksummalla takilla ja toppahousuilla, mutta itse suosittelen mieluummin kuoriasua ja kerrosten lisäämistä tai vähentämistä tarpeen mukaan.

Ja tietenkin varpaita lämmittää merinovillaiset sukat, hyvien laskettelukäsineiden alle puetaan aluskäsineet ja kypärän alle kypärähuppu. Kypärähuppu voi olla joko ihan ohutta silkkiä tai merinovillaa tai paksumpaa power stretchiä tai oikein kylmiin ja tuulisiin oloihin windstopper-kalvollista power stretchiä. Kuvassa merinovillainen Buff-tuubihuivi jota voi käyttää pipona, kaulurina tai kypärähuppuna. Käsiä lämmittää parhaiten rukkaset, joissa sormet ovat lähellä toisiaan. Pahasti viluiset voivat lisäksi hankkia akkukäyttöiset pohjalliset monoihin.

Eri kerrosten materiaalit

Merinovilla on Merinolampaasta saatavaa erittäin ohutta villakuitua. Hieno kuitu ei tunnu iholla karhealta, kuten normaali villa, siksi merinovillaa voi pitää suoraan ihoa vasten. Merinovillan erityisominaisuuksia ovat sen miellyttävän tunnun lisäksi erittäin hyvä lämmöneristävyys ja kosteudensiirtokyky. Lisäksi merinovilla on antibakteerinen kuitu, joten se ei haise, eikä sitä tarvitse pestä jokaisen käytön jälkeen vaan se puhdistuu tuulettamalla. Villa lämmittää myös kosteana joten se on erittäin hyvä materiaali hikiliikunnassa. Merinovilla ei kuitenkaan hiosta, joten ohuempia merinovillavaatteita voi hyvin käyttää myös kesäkuumalla.

Smartwoolin merinovillat tuulettumassa

Fleece on tekokuiduista valmistettu pehmeä ja joustava materiaali, joka on ilmavaa ja eristää siksi hyvin lämpöä. Fleece siirtää kosteutta tehokkaasti, joten se on erittäin hyvä välikerrosmateriaali. Fleeceä on saatavana eri paksuisina.

Powerstretch on tekokuiduista valmistettu hieman fleeceä muistuttava materiaali. Powerstretch on erittäin joustavaa, ulkopinnaltaan sileää ja sisäpinnaltaan fleeceä. Joustavuutensa ja liukkaan pintansa ansiosta se on erinomainen osa kerrospukeutumista, koska se voi olla hyvin tyköistuva ja sen päälle voidaan vielä pukea esimerkiksi fleece. Myös powerstretchin kosteudensiirtokyky on erinomainen.

Karvan seikkailut

Terve.

Sami ”karva” haapasalmi on nyt se kaveri kuka täällä kirjoottelee. Uutta hommaa meikäläiselle, mutta kokeillaan ja katsotaan kuinka käy. Seinäjoelta olen lähtöisin, tällä hetkellä suurimman osan ajastani vietän Ranskassa Chamonixin kylässä.

Täälä on mies pieni, taustalla Glacier des bossons ja aguille du midi

Pyhältä ajauduin tänne kymmenisen vuotta sitten hyvä ystävän suostuttelemana. Oli toki ollut jo mielessä että pitäisi sitä nyt käydä vähä kattomassa miltä vuorilla näyttää, se vaati silti semmosen pikku tönäisyn että sain lähdettyä, ja sitä en ole katunut päivääkään.

Sitten mitä täällä mun blogissa tulee tapahtumaan. Eli harrastan laskettelua ja kiipeilyn kaikkia eri muotoja. Lähdetään siitä, että hiihto on ollut tietty se syy miksi tänne alun perin lähdin, mutta sitten lajeja on tullut lisää. Onneksi olin jo saanut pienen ensikosketuksen Pyhällä köysiin ja kiipeilyn eri muotoihin. Koska täällä sitten hommat onkin aivan toista luokkaa. Mutta ylöspäin oli päästävä ja sillä siisti. Nyt tällä hetkellä mulla alkaa olla pieni haju tästä hommasta, mutta vain pieni. Onneksi ihminen oppii uusia juttuja.

Ski mountaineering = Poikkeaa normaalista laskettelusta aika paljon. Välineitä on paljon enemmän kuin normaali puuterihiihtopäivinä, esim. valjaat, hakut, jääruuveja, pelastusvälineet, keitin, ruokaa.

Kiipeily.

Alppikiipeily, kalliokiipeily, mixed-kiipeily ja jääkiipeily.

laskeutuminen reitille.

Olhava , varmasti yksi Suomen hienoinpia paikkoja.

Että tällästä jännää, Katsotaan mitä tuleman pitää. Hyvää syksyä kaikille ja toivotaan että seuraava päivitys olisi jo lumisenpi, koska täällä tällä hetkellä ei voi paljon muuta kun käydä lenkillä ja kiipeilemässä kalliota. No kunto kasvaa. Iso kiitos Tierralle, joka pitää minut lämpimänä. www.tierra.se Ja Partioaitasta löytyy.

Moi.